Märkää ja pimeää. Savupiippu lienee kostunut koska aikansa lämmettyään alkoi tupruta sisälle. Onneksi tätä kesti vaan pari minuuttia ja sitten savu alkoi mennä oikeaa tietä ulos. Kiireettömin jouluaatto aikoihin. Aamulla kuuntelin ohjelmaa radiosta ja samalla paistoin piparit ja joulutortut. Mies kömpi sängystään kuin kesken talviunestaan herännyt karhu: kysyi että paloivatko piparit pellille ja mitenkä puuro kuumalla liedellä kattilassa. Hän ei ole jouluihminen, lienee karun lapsuuden vaikutusta. Hänellä on monia ihania ominaisuuksia. Miehet ehkä tuntevat itsensä sivullisiksi joulun aikaan sillä naiset siivoavat, touhottavat monia pieniä yksityiskohtia, ja niitä riittää.
Sitten on tuo Joulurauhan julistus Turun vanhalta suurtorilta joka tänä vuonna oli ilman talvitakkeja ja karvahattuja. Miksi muuten aina lauletaan Jumala ompi linnamme? Kuka on vanha vainooja? Nuorison mielestä se on vanha vihtahousu ja vanhat ihmiset että venäläinen, historiallisesta ajattelusta riippuen.
Luostarin joulu lienee aika erikoinen. Tässä kuvassa Konevitsan luostarin pääkirkon pienoismalli, sisällä palaa tuikku.
Pohjois-Karjalassa sataa kuulemma lunta parhaillaan. Täällä palaa kynttilä mustan ja märän maan ympäröimänä.
No comments:
Post a Comment