Thursday, March 31, 2016

Kohta on huhtikuu


Yöllä oli ollut pakkasta. Aamulla katot olivat kosteat ja usvaa maisemassa. Kesy osava kiinnostui kamerasta siinä määrin että sain lähikuvan.

Mietin mielessäni miten pitkälle joku tyttö voi sietää kuulusteluja ja iskuja avomieheltään? Paha sanoa jos itse ei myönnä asemaansa. Olen aikaisemminkin todennut että "Ei se iän myötä parane tuollainen kumppani." Ystävämme Maru rupesi laulamaan Eino Leinon Elegiaa kun seinän läpi alkoi kuulua epämiellyytävää rytinää.

Mieheni enolla oli tapana sanoa että "Muutan asumaan toiselle alueelle koska naapurit alkoivat sinutella." En ajattele tällaista syytä kaipuulleni jollekin toiselle asuma-alueelle. Tämä on ihanteellinen paikka. Kymmenen vuoden kuluttua tämä on keskustassa oleva puutalokeidas. Pihalle voisi ihan hyvin laittaa viljelylaatikoita. Ainoa mikä haittaa on tilan ahtaus sisällä.

Kaupunkia voisin vaihtaa kyllä.

Wednesday, March 30, 2016

Lokit joella


Lokit rähinöivät joella. Naakat viisveisasivat lokkien häätöyrityksille. Kuvan vanha varis joutui kokkien hyökkäyksen kohteeksi. Joutsenia ei joella vieläkään näkynyt.

Joku kuvaaja oli nostanut joessa rähjääntyneen polkupyörän pylvästä vasten. Tuomokirkkosilan kaarta vasten se muistutti valasta. Oli kuin moderni veistos konsanaan. En saanut itse ottamaani kuvaa tähän, mutta mainio kuva on jonkun muun ottamana nähtävillä Turku kuvin ja sanoin fb:ssä.

Flunssa helpottuu jo. Tärkeintä on pitää lämpöiset kengät jalassa sillä maa henkii kylmää vielä.

Monday, March 28, 2016

Mämmiä ennen arkea

Mämmiin tulee himo. Onneksi se loppuu nyt.


Ihana Pääsiäinen on ohi. Rakastan arkea. Olen arkinen ja flunssainen. Kaunis en ole väittänyt koskaan olevani. On mukavaa kun kauniit, laihat ja hurskaat naiset hyvissä puvuissaan ja mekoissaan kaunistavat kirkon.

Sää lämpenee, aurinko tuli hetkeksi esiin. Kurjet konsertoivat matkalla sisäiseen Suomeen. Joutsenia ei ole näkynyt vielä. Onko suvakkihuora lintu?

Saturday, March 26, 2016

Pitkäperjantain kuvia

Puutalomaisema Lokinkadun rappusilta. Aurinko ei pahemmin paista. +4 astetta.
Samasta paikasta Allinkadun suuntaan.
Tässä Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko valmistautuu juhlaan. Kuva on otettu kadulta. Jalkani eivät syyllistyneet tontinrajan loukkaukseen.
Jeesuksen hautakulkue. Pitkiä miehiä kantamassa. En tiedä onko naisilta hautakuvankanto kielletty. Aina on ollut miehiä kantamassa. Kuva on otettu rauta-aidan kaltereiden välistä yliopistonkadulta. Alkoi vihmoa vettä ja ilta pimeni nopeasti.

Mitä tarkoittaa suvakkihuora? Flunssa iski taas.

Thursday, March 24, 2016

Pääsiäisen arkipäiväistyminen


Kiirastostai eli Suuri torstai. +5 astetta lämmintä. Harmaata. Kaupat ovat auki pääsiäisenä koko ajan. Pitkäperjantainakin. Arkipäiväistyminen on pitkällä. Minusta pitkäperjantaina kuuluu olla pitkä, pysähtynyt tunnelma. Yleensä on satanut räntää ja ollut piinaavat kelit. Kylään ei saanut mennä, eikä saanut tanssia. Nykyään ei kylään mennä ihan vaan vieraantumisen seurauksena.

Kävelin pitkin piispankatua kotiin. Tuomaansillalla katselin josko näkyisi joutsenia. Ei näkynyt.

Kuvasin Mäntysen Ylöspäin kurkipatsaan. Yllä oleva.

Samaisessa kirkkopuistossa on myös A.J. Arvidsonin patsaan. Hän oli merkittävä henkilö Suomen historille (1791-1858). Henkilönä hänen sanotaan olleen prutaali mutta viiltävän älykäs.



Tuesday, March 22, 2016

Hyvästi Kirkkotien puut ja talot

Kirkkotien talot katoavat ja samalla katoaa kokonainen metsikkö. Palvelubussin ikkunasta napatut kuvat ovat hieman heijasteisia, mutta kyllä niistä saa käsityksen etteivät rötisköjä olleet. Niissä oli yleishyödyllisiä toimipisteitä. Emmaus, osakuntien tiloja, taistelulajien koulutusta ja ekokeskus. Helluntalaisten omistama mattopesula sekä Ekokierrätyskeskus. Ja muuta toimintaa.
Hyvästi kirkkotie.
Paluumatkalla olin näkevinäni kaksi joutsenta Tuomaansillan luona. Kävelin myöhemmin rantapolkua mutten nähnyt joutsenia. Ehkä ne lähtivät muualle. Joki oli ohuen jään peitossa paikka paikoin.
Kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Sunday, March 20, 2016

Palmusunnuntain kirkas aamu

Valo on kirkasta näin keväällä. Yöllä oli pakkasta, kuten maaliskuussa yleensä on. Kuvan polkupyörä on talviterässä. Tämä pyörä varastettiin ortodoksikirkon pihalta kaksi kertaa. Aina se jotenkin löysi kotiin takaisin.

Turha syytellä venäläisiä tai muitakaan maahanmuuttajia. Jollakin seurakuntalaisella oli pyöräni vara-avain ja hän teki kiusaa. Olin aikoinani naivi uskovaisten ympyröissä, enkä huomannut mitä oli menossa sisäisessä juonittelussa. Yhteisöllisyys voi olla suorastaan "tappavaa" kun intohimot pääsevät valloilleen.

Nykyään siellä huseeraavat arvokonservatiivit ja suorastaan äärioikeistolaiset piirit. Pelkkä ajatuskin Suuren perjantain palveluksesta saa kylmät väreet selkäpiihin. Kuka pääsee kantamaan Jeesuksen arkkua kulkueessa?
Orava kuuli kameran naksauksen ja ilmestyi tarkkailemaan.

Silmiini osui aamulla Turun Sanomien Yleisöltä kirjoitus jossa hyökättiin kirjaston näyttelyjen punavihervasemmistolaisuutta vastaan. Aina näitä arvokulttuurikonsrvatiiveja löytyy. Tiedä vaikka kirjoitus olisi tehty lehden toimituksessa.

Sikäli kun tiedän, niin kirjastojen näyttelytilat ovat suosittuja kaikelle taiteelle ja jonotus ajat ovat 1,2 vuodesta ylös päin. Setan näyttely mainitaan erityisesti. Pitäisikö kirjoitus ottaa kirjastojen lakkauttamisen litaniana, vai minä? Luulen että paremminkin pohditaan kuka on kirjoittaja. Ettei vaan olisi eräs äärioikeistolainen tyhmittymä, heilläkin lienee oma kulttuuriohjelmansa. Hitlerkin on maalannut kuvia ja kirjoittanut Taisteluni kirjan. Olen jopa lukenut sen aikoinaan yliopiston kirjastosta lainaten.

Kirjastoja ei pidä lakkauttaa. Nykyään luetaan kirjoja kohtalaisesti.

Saturday, March 19, 2016

Siirrettäköön Minna Canthin kotitalo Kuopiosta Tampereelle

Vastaani tupsutteli buudeli jolla oli pehmeää nahkaa olevat kengät tassuissa. Minä nyt en ymmärrä tätä koirien pukemista mitä kummallisimpiin vaatteisiin. Ehkä ihmiset tuhlaavat koiriisa kuin lapsiinsa, joita ei liena. Hellyys on kortilla yhteiskunnassamme muutenkin ihmisten välillä, joten on hyvä että on korvikkeita.

Tänään on Minna Canthin päivä. Liput liehuvat ja sää on siedettävä, vaikka hiekka lentääkin kaduilla. On myös tasa-arvon päivä. Kohta täällä ei kukaan ole tasa-arvoinen jos hallituksen linja jatkuu. On vain varakkaita ja sitten niitä, joilla ei ole sijaa majatalossa, eikä leipää murrettavaksi. Koulutuskin on kohta varakkaiden yksinoikeus. Kansallisen heräämisen aikaan oli suuntauksia joissa korostettiin ylempää koulutusta ei pitäisi antaa muille kuin sivistyneistön ja ylempien luokkien nuorille. Nyt vain sivistyneistökin on ajettu ahtaalle. Kokoomuksen nuoret varmaankin nimittäisivät jälkimmäisiä roskasakiksi.

Kuopiolaisilla näyttää olevan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia Minnan kotitalon korjaamisen kanssa. Ehdotankin että talo siirretään Tampereelle, Minnan kotikaupunkiin.
Näin Tampere saisi kulttuurikaupungin statusta lisää ja Kuopio säilyisi porvareiden perinteekkäänä kaupunkina jossa ollaan melkein yhtä kulttuuribarbaaripurkajia kuin Turussa.

Friday, March 18, 2016

Joki virtaa vinhasti mereen


Joki virtaa vinhasti mereen. Tuulenpuuska heittelee metallista tuoteselostetelinettä voimalla. Hiekka lentää ja tunkee suuhun, jää narskumaan hampaisiin. Enteilee piinaviikkoa eli Suurta viikkoa.

Radiossa soi Shostakovitshin Jazz valssi n:2. Siinä on jotakin mikä saa kaipaamaan. Muistan pierarilaisen Judinan, pianistin, hän soitti kerran Pietarissa radion suorassa lähetyksessä Motzartin pianokonserton n:23 a duuri.

Stalin sattui kuulemaan konsertin. Välittömästi hän otti yhteyttä radion johtajaan ja vaati taltiointi itsellee. Sitä ei ollut ja, koska Stalin vaati että taltioinnin on oltava hänellä seuraavana aamuna, oli järsestettät nauhoitus heti. Judina soitti jumalaisesti. Stalin lähetti hänelle huomattavan rahasumman kiitoksena. Judina otti rahat ja sanoi Stalinille: lahjoitan rahat kotikirkkoni korjausrahastoon. Rukoilen anteeksi antoa Jumalalta Teille kaikista pahasta mitä olette tahneet.

Stalin ei koskaan vainonnut Judinaa. Shostakovitsh johti konsettia nauhoituksenkin aikana. He kaikki muut, paitsi Judina, pelkäsivät seurauksia.

Luen parhaillaan alla näkyvää kirjaa. Siitä sitten myöhemmin.

Wednesday, March 16, 2016

Kirjapino kasvaa, kirjahyllyt täyttyneet aikoja sitten

Kirjapino kasvaa. Hyllyt loppuneet aikoja sitten. Tuo piilossa oleva Anita Konkan kirja Unennäkijän muistelmat on matka kulttuuriin ja elämään. Se on häkellyttävän rehellinen ja vailla patetiaa.

Dostojevskiä pääsiäisenä perinteisesti. Löysin kirjastosta Anja Snellmanin kirjan Antautuminen. Se on terapeuttinen lukukokemus monellekin. (Aloin epäillä todella perinteisen koulun sopivuutta monellekin lapselle. Olen epäillyt jo kauan.) Olen pitänyt Snellmanin tavasta kirjoittaa ja hän paranee vaan kirja kirjalta.
Katsoin taas Tarkovskin elokuvan Andrei Rublevin. Tämäkin elokuva on taidetta ja hyvä katsoa kaiken maailman viihdetulvan keskellä. En erityisemmin viitsi keskustella näistä elokuvista ortodoksien, kuin muidenkaan oikeassa olevien kanssa. He katsovat kaikkea oikeauskoisten linssien läpi.
Tässä ikonissa on se ohut tuskin näkyvä miekka. Se läpäisee pahan kirurgin tarkkuudella. Länsimainen tapa maalata miekka leveäteräiseksi edustaa ns. turmeltunutta tapaa ikonimaalauksessa. Täm ikoni on Anrei Riblebv elokuvassa kirkon seinässä tai oliko se luostari.

Heidän myötätuntonsa on kadonnut ja mietin usein että koska tämä ortodoksisienkin arvojen koveneminen alkoi? Sitten on tämä suosikkius ja ylimielisyys ja toisten alistamisen yritykset. Seurakunta ei saisi olla bolitbyroo. joitakin kiehtoo yksinvaltiuden eetos.

Aurikoinen ja lämmin päivä. Seinan takaiset hirret eivät kuivu hetkessä, vaikka joku yrittää muuta väittää. Tutkimuksen mukaan meidän puoleinen seinän osa ei ole märkä. Sehän lohduttaakin. Jos pinnalta kuivahkon märän hirsiseinän päälle laitetaan muovitapetti, niin tietää miten käy.


Tuesday, March 15, 2016

Joella on värejä

Perussavinen joki
Hieman varjoja ja heijasteita.
Kevät on tullut koska tölkki on vedessä. Viisaanpaa olisi viedä palautukseen.
Kuin kultaa laineilla.

Tyttö piknikillä.

Monday, March 14, 2016

Sipilä kohtasi opiskelevan nuorison Joensuussa, lusmuili takaovesta sisälle...

Turun valtuustoryhmien puheenjohtajien kokouksessa tänä aamuna oli yksi Odinin sotilaiden asuinen mies. On kuulemma entinen nyrkkeilijä. Mihin tämä natsien inkarnaatio johtaa.

Hän ( Olavi Mäenpää) aikoo pukeutua tämän iltaiseen valtuuston kokoukseen arvokkaasti. Kuitenkin hän korostaa että Suomi on vapaa maa pukeutumisen suhteen. Jos haluan pukeutua minihameeseen, pukeudun, Hän huomauttaa että jotkut valtuutetut tulevat reppujen kanssa valtuuston kokouksiin.( En halua nähdä häntä minihameessa, pukeutukoon yksityistilaisuuksissa mikäli haluaa minihameeseen.) En pidä että nauretaan tällaisille asioille. Natseus on kuoleman vakava asia ja oli sitä 1900-luvulla hyvin monelle joukkotuhonnalle.

On hyvä että opiskelijat eivät alistu ihan mihin tahansa. Pääministeri Sipilä lusmuili Joensuun yliopistolla takaovesta sisälle, hän pelkäsi kohtaamista vihaisten opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat huusivat: Miljonääri Sipilä ottaa rahat köyhiltä
Muutama opiskelija onnistui tunkeutumaan luentosaliin, jossa Sipilä puhui bio-taloudesta. Yksi aktivoi palohälyttimet ja toiset huusivat ja sitten tuli polliisi turvaamaan Sipilää. Veikkaan ettei tämä jää viimeiseksi kohtaamiseksi opiskelija nuorison kanssa.

Olen lamaantunut. Aurinko paistaa pitkästä aikaa.Kastuneet seinähirret kuivuvat hitaasti seinäntakaisessa maailmassa. Ahava tuuli puhaltaa. On kevät.

Myöhemmin illalla saapui Olavi Mäenpää valtuuston kokoukseen Oldareiden kauluspaidessa. Parvella istui viisi natsia ja pihalla reuhasi Rajat kiinni yhdistys.

Saturday, March 12, 2016

Rahmaninovin Vigiliaa kuulemassa

Sergei Rahmaninov (1873-1943) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari, jonka pääteoksina pidetään neljää pianokonserttoa, kolmea sinfoniaa ja vigiliaa. Rahmaninov kuuluu myöhäisromantiikan merkittävämpiin edustajiin. Vigilia syntyi 1915 suuren inspiraation alaisena kahdessa viikossa.

Slaavilainen ortodoksinen kirkkolaulutapa oli alun perin yksiäänistä ja pohjautui vanhoihin traditionaalisiin melodioihin (ns. znamenni-laulu). 1600-luvulta lähtien lauluihanne muuttui. Venäjällä alettiin ottaa vaikutteita lännestä, jonka polyfoninen ja moniääninen laulutapa kiehtoi slaaveja. Jotkut kutsuivat aikaa rappiokaudeksi. Sama ilmiö oli myös ikonitaiteessa, jossa ns. kiiltokuvamainen maalaustaide syrjäytti traditionaalisen ikonin maalaus tavan.

1900-luvun alussa venäläisessä kirkkomusiikissa vaikutti ns. moskovalainen kaoulukunta, jonka tarkoituksena oli palauttaa vanhat trditionaaliset melodiat takaisin käyttöön. Rahmaninovin Vigiliassa on yhdeksässä osassa käytetty vanhoja ikiaikaisia melodioita sävellyksen pohjalla. Tästä johtuen se on osana vuosituhantista traditiota.
Tämä Vigilia esitettiin Mikaelin kirkossa tänään illalla. Kirkossa oli paljon kuulijoita.

Yliopiston kuoro ja Wiipurin osakunnan laulajat esiintyivät. Kuoroa johti Mikko Sidoroff. Solisteina: Elisabet Petsalo ja Jarmo Lehtola.

Takanani istui kriitikko joka teki tiettäväksi tietämyksensä. Konsetin jälkeen hän oli yllättynyt positiivisesti.

Olin vaikuttunut. Olin kyllä kuullut tämän Vigilian aikaisemminkin ja silloinkin vaikutuin. Kävelin kotiin, keräsin tielleni osuvat oluttölkit ja ajattelin että arkipäiväisyys luo kontrastia vaikuttuneisuudelleni.

Kun aika käy merkityksettömäksi

Ambrosiuksesta tuli Laurus, ikivihreä laakeri, parantava kasvi, ikuista elämää tarkoittava. Se oli Arsenin neljäs elämä. Joskus hän ajatteli että muistot kaikkoavat häneltä ja tuntuvat hölynpölyltä. Mutta luostarin igumeni sanoi ettei mosaiikki ole hajonnut. Kivenjärkäle odotti yhdistymistä. Kaikilla näillä neljällä hänen ruumiissaan asuneella henkilöllä ei tuntunut olevan mitään yhteistä, mutta ne olivat silti yhtä. Aika oli kadonnut, lakannut olemasta. Kohta hän, igumenin sanojen mukaan, ei enää olisi ajan vanki.

Kirjan loppuosa on nälänhädän, taikauskon ja nuoren naisen elämän spiraali johon Laurus vaikutti niin että hänen parantajan taitonsa katosi tilapäisesti. Anastasia, neitsyt joka oli raskaana ja hyljeksitty asui skeemamunkki Lauruksen luolassa, piilossa kyläläisiltä. Laurus opetti hänet lukemaan. Tässä lajissa Anastasia oli suorastaan nerokas. Laurus puhui Ustinalle Anastasian kohtalosta. Hän valmistautui synnytyksen tapahtumaan.

Ennen kuolemaansa Laurus esitti eräälle papille viimeisen tahtonsa:hänet tulisi kuoltua heittää suonsilmäkkeeseen.

Andrei Tarkovski vangitsi ajan elokuviinsa. Minusta tuntuu usein että ihmisen elämä on ajaton tapahtuma. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä merkityksettömämmäksi aika käy.

Friday, March 11, 2016

Perjantain performanssi

Naapurihuoneiston läpimärät ainekset lentävät roskalavalle. Muovia sisältävien päällysteiden purettua, alla ollut paksu hirsiseinä oli läpimärkä. Se kehitti kaasumaista hajua. Onneksi lattian alla olevat vanhat pehkut eivät ole syttyneettuleen käymistilan aikana. Olipa hyvä että ulkopuolinen näki tämän katastrofin. etteivät tulevat remonttimiehet rakenna märkien hirsien päälle. Mitenkähän kauan tässä voi asua, ilman että saa kroonisen taudin.

Harmaan ankea päivä. Saunapäivä Nummenpakalla.

Kevään sipulikukat tunkevat jo esiin saunan ikkunan alla. Napauta kuvaa isommaksi.














Thursday, March 10, 2016

Kevättä ilmassa

Joki on vapaa kahleista. Ensimmäinen jokeen huiskahtanut henkilö pelastettiin Teatterisillan luota. Kevät lienee tullut lopullisesti. Pääsiäinen on aikaisin tänä vuonna. Virpovitsoja tekevät hurskaat naiset seurakuntasalilla. He ovat laihoja ja kauniita. he pukeutuvat sivinnaisesti ja sopivasti. Taidan ohittaa pääsiäisen tänä vuonna ihan hiljaisuudessa.

Ambrosia on kuolemattomien juomaa tarkoittava nimi. Tämän luin Arsenin nejä elämää kirjasta osasta Matkanteon kirja. He matkasivat Jerusalemiin ja vain Arseni tuli takaisin Pihkovaan ja muuttui Ambrosiukseksi. Kaikki muukin muuttui matkan jälken. Arsenin tukka oli muuttunut valkoiseksi ja ihonsa oli pihkovalaisesta näkökulmata tumma. Kaikkien elämiensä ajan hän on rakastanut Ustinaa, kuollutta vaimoaan.

Wednesday, March 9, 2016

Naisille tapahtunutta

Me tunsimme kerran naisen, entisen rintamalotan, jolla oli tapana karjua lapsilleen että: Kun minä teistä pääsen, rupean ELÄMÄÄN. Hän ei ilmeisesti ollut tyytyväinen siihen elämään jota eli. Lapset lähtivät ja mies dementoitui. Hän oli omaishoitaja. Mies kuoli ja hän totesi että se elämä josta hän haaveili oli mennyt tavoittamattomiin.

Yksi asia missä hän oli tyttärensä mukaan lyömätön, oli toisten asioihin sekaantuminen. Näin käy kun unelma elämästä ei toteudu. Parasta olisi nauttia siitä elämästä jota kulloinkin elää.


Tunsin kerran nuorehkon naisen joka jätti kaikki avokumppaninsa ennen kuin nämä jättivät hänet. Hänellä oli kauhu jätetyksi tulosta. Sitten tapahtui raju rakastuminen. Mies muutti hänen luokseen asumaan. Vähän ajan kuluttua mies lähti täysin odottamatta, sanomatta mitään. Nainen soitti sairaaloaan ja yritti kysyä oliko mies siellä. Ei ollut ja se nimi jonka mies oli sanonut nimekseen oli joku muu. Hän ei ollut kysynyt vanhemmista tai tutuista, sillä niitä ei ollut.

Hän osti skootterin ja ajeli ympäri kantakaupunkia ja vannoi ajavansa miehen yli mikäli sattuisi kävelemään tien yli. mies ei koskaan tullut.

Tuesday, March 8, 2016

Puisia kuvia

Puun vihreä kaarna. Vanha puu, niitä on vielä muutama jäljellä. Kuulin että Ruissalon puut ovat itsellään kaatuvassa kunnossa eli vanhuksia tiensä päässä. Mikään ei ole ikuista.
Puiden rungot eivät ole suoria ja sileitä. Niissä on pahkoja ja kureita.
Puulla on mulkosilmät. Varsinainen puusilmä.

Puunhenki katsoo päiväkotiin. Vain lapsenmieliset ja lapset näkevät puunhengen nauravan.

Monday, March 7, 2016

Murenevat marjat ja läikkä muurissa

Sataa märkää räntää. Harmaus kattaa maiseman. On maaliskuun seitsemäs päivä.
Aamulla aikaisin menin kauppaan. Ohitin muurin jossa oli läikkä, läikän teki merkitykselliseksi ruusunmarjat muurin vieressä. Ne eivät olisi merkityksellisiä ilman tuota läikkää. Kuva olisi lattea ilman läikkää.
Samat murenevat marjat. 1980 luvulla ruusunmarjakiisselit ja soseet olivat muodissa. Onko niitä enää kaupoissa nykyään. 1980 luvulla asuimme Portsassa. Yritin olla mahdollisimman näkymätön. Isännöitsija kertoili tarinoita naisesta joka oli asunut talossa joskus, hän oli juoppo ja huora ja ollut merillä. Mieheni oli merillä, kuului päällystöön, joillekin sillä oli merkitystä. Tamara Lund sanoi kerran että turkulaisia on vähintäänkin kahta sorttia: niitä jotka ovat rehellisiä ja avuliaita ja ystävällislä. Toinen ryhämä onkin sitten perusvihamieliset, pahansuovat ja töykeät. Portsassa oli silloin tuota jälkimmäistä hämmästyttävän paljon. Ehkä he olivat aina vähän puolustusasemissa. Nyt siellä ollaan hyvinkin tietoisia asuinalueen histosiallisesta merkityksellisyydestä laajemminkin. Portsan puutalot ovat jämäkämpiä kuin Lonttisissa. Silläkin on historiallinen taustansa.

Anopillani, joka on jo kuollut, oli minusta outo tapa puhua. Hän ei koskaan puhunut suoraan ihmiselle, vaan niille joille asiat eivät olisi kuuluneet. Henkilö sai tietää vasta aikojen päästä mitä oli puhunut. Nyt tiedän että se on hyvin turkulainen tapa. Sellaista puhetta oli seikkiksessäkin. Pomo oli hyvä tässä lajissa. Hän sotki koko työkentän halutessaan ja hän kyllä halusi ja nautti siitä. Suoraan sanojat joutuvat Turussa ahtaalle.
Joen mustat silmät katsovat räntäsateen läpi harmaata taivasta. Sama harmaus kuin suurimman osan vuotta. Suomen kansallisväri on minusta harmaan eri sävyt.

Sunday, March 6, 2016

Ankeita kuvia, vai onko sittenkään?

Heräsin uikutukseen. Se oli itkua joka tuli jostakin hirren rakosista. Vähän ajan perästä menin ulos kuvaamaan ankeita kuolleen välitilan kuvia. Punaisen kauhtuneen aidan vieressä kasvaa kuivaa heinää. Liekö talventöröttäjiä. Talventöröttäjät eivät ole kuolleita. Maa on välitilassa, ei elävää, ei kuollutta, vaan pysähtynyttä.
Kuollutta heinää. "Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole..."

Harmaa päivä taas. Nämä kuvat eivät ole ankeita. Ne ovat kuva tästä ajasta. Jokainen saa tulkita miten haluaa.

Arsenin neljä elämää, jossa aika menettää merkityksensä, matkataan parhaillaan Jerusalemiin. Matkaajina Arseni ja Ambrogius( Ambrosius). Joskus tai aika usein tässä kirjassa nykyaika pistää sorkkansa ajankuvaan. Aikaa ei todellakaan ole. maailmanlopun pitäisi tulla heidän palattuaan Pihkovaan.

Saturday, March 5, 2016

Joki virtaa mustan jään alla

Ratapihankadun purettujen puutalojen tilalle nousee tavallinen kerrostalo. Maisema muuttuu. Betoni ei ole mielelle hyväksi, mikäli sitä on liikaa maisemassa. Ihmettelin Sinisen talon purkua. Selitettiin että Koulukadun melu on liian kova asuinrakennukselle. Nyt Sinisen talon paikalla on slummimainen kerrostaloasuntojen kolossi.

Ohut musta jää kattaa virtaavan joen.

Thursday, March 3, 2016

Metsä humisee terveemmälle kuin media

Yöllä heräsin kolinaan. Ehkä se tuli purettavasta huoneistosta. Tunsin lievää ahistusta. Kävin eilen katsomassa oliko iso kuivuri todella sammutettu. Olihan se, en tiedä miksi ja kuka. Ehkä se oli purkufirma. Sain homeoireita. Silmät olivat äkkiä täynnä jotakin ja nenä alkoi vuotaa. Ei minun tietenkään pitäisi mennä näihin paikkoihin mutta kun mieshenkilö on polvivammainen vielä viikon, joten kaamalia portaita ylös vaan ja totesin konkreettisesti tilanteen.

Toivon mukaan näin yöpakkasten aikaan asujat huolehtivat kertaalleen jäätyneistä, ja vahinkoa aiheuttaneista huoneistoista etteivät ne taas jäädy ja halkea. Tämä talo ei kestä montaakaan vesivahinkoa enää.

Ahistusta aiheutti myös Maailmojen välissä elokuva. Se oli kipeän kaunis Afganistania käsittelevä elokuva. Surullinen, toivoton ja kaunis. Huomasin ajattelevani että miksi ei vain Afganistanilaisia jätettäisi rauhaan ja rauhanturvaajat, vai mitä ne nyt ovat, poistuisivat sieltä. Ja miten jatkossa ammutun pojan sisko (jota myös ammuttiin) selviytyy yksin arjessa joka on naisille karu.

Yöllä mietin että olisiko irtiotto mediasta hyväkin ratkaisu. Menisi mökkiin metsän keskelle, sammuttaisi radion ja kuuntelisi metsän huminaa ja muita luonnon ääniä. Metsä humisee terveemmin kuin media.

Uusi lukko vanhassa portissa. Takana takorauta-aitaa ja vanhan yliopistorakennuksen tilalle noussut ruma talo. Kuivuneet ruohot ovat ortodiksien kirkon tontilla.


Wednesday, March 2, 2016

Katoaako takorautainen aita ortodoksisen kirkon ympäriltä?

Katselin torin maisemointi kuvia toriparkin tulemisen jälkeen. Siinä ei aitaa näkynyt. Tällaisia komeita aitoja näkee Pietarissa. Engelin aita ja Engelin Helmi tämä kirkko on. En tiedä teitävätkö Toriparkki oy:ssä kuka on Engel. G. M. Armfelt oli myös merkittävä henkilö kirkkomme olemassa ololle. Kaupungin johdolsta ei tietenkään voi odottaa moista kulttuurin tietämystä.

Voi olla että toriparkki ja torin maisemointi viivästyvät. Toisaalta kaupunkilaiset joutuvat maksumiehiksi ja tuokin parkkiluola on tyjäkäytöllä luultavasti. Kuka suostuu maksamaan noin paljon. Autoilijat yleensä etsivät ilmaisen parkkipaikan jos sellaisia vielä on. Meillä Lokinkadulla on nykyään ilmaisen parkkipaikan etsijiä vilkkaasti. Lokinkatu on Lonttisten puutaloalueella.
Pyhä marttyyrikeisarinna Aleksandra varjele kirkkoamme tuholta ja kolhuilta.