Naisille tapahtunutta

Me tunsimme kerran naisen, entisen rintamalotan, jolla oli tapana karjua lapsilleen että: Kun minä teistä pääsen, rupean ELÄMÄÄN. Hän ei ilmeisesti ollut tyytyväinen siihen elämään jota eli. Lapset lähtivät ja mies dementoitui. Hän oli omaishoitaja. Mies kuoli ja hän totesi että se elämä josta hän haaveili oli mennyt tavoittamattomiin.

Yksi asia missä hän oli tyttärensä mukaan lyömätön, oli toisten asioihin sekaantuminen. Näin käy kun unelma elämästä ei toteudu. Parasta olisi nauttia siitä elämästä jota kulloinkin elää.

Tunsin kerran nuorehkon naisen joka jätti kaikki avokumppaninsa ennen kuin nämä jättivät hänet. Hänellä oli kauhu jätetyksi tulosta. Sitten tapahtui raju rakastuminen. Mies muutti hänen luokseen asumaan. Vähän ajan kuluttua mies lähti täysin odottamatta, sanomatta mitään. Nainen soitti sairaaloaan ja yritti kysyä oliko mies siellä. Ei ollut ja se nimi jonka mies oli sanonut nimekseen oli joku muu. Hän ei ollut kysynyt vanhemmista tai tutuista, sillä niitä ei ollut.

Hän osti skootterin ja ajeli ympäri kantakaupunkia ja vannoi ajavansa miehen yli mikäli sattuisi kävelemään tien yli. mies ei koskaan tullut.