Ankeita kuvia, vai onko sittenkään?

Heräsin uikutukseen. Se oli itkua joka tuli jostakin hirren rakosista. Vähän ajan perästä menin ulos kuvaamaan ankeita kuolleen välitilan kuvia. Punaisen kauhtuneen aidan vieressä kasvaa kuivaa heinää. Liekö talventöröttäjiä. Talventöröttäjät eivät ole kuolleita. Maa on välitilassa, ei elävää, ei kuollutta, vaan pysähtynyttä.

Kuollutta heinää. "Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole..."

Harmaa päivä taas. Nämä kuvat eivät ole ankeita. Ne ovat kuva tästä ajasta. Jokainen saa tulkita miten haluaa.

Arsenin neljä elämää, jossa aika menettää merkityksensä, matkataan parhaillaan Jerusalemiin. Matkaajina Arseni ja Ambrogius( Ambrosius). Joskus tai aika usein tässä kirjassa nykyaika pistää sorkkansa ajankuvaan. Aikaa ei todellakaan ole. maailmanlopun pitäisi tulla heidän palattuaan Pihkovaan.