Wednesday, April 30, 2008

Alakulttuurin kulttuuripääkaupunki




Olen pannut ilolla merkille Jokikadun kulttuurikeskuksen vireän ja iloisen toiminnan. Olen myös vahvasti sitä mieltä että virallisen kulttuuripääkaupunkiuden rinnalla täytyy olla ala- ja vastakulttuuria.





Turkuun tarvittaisiin kulttuurikeskus. Mielestäni hankkeen voisi toteuttaa järkevästi ja edullisesti, mikäli talouspoliittista ja polittista hyvää tahtoa olisi. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Brinkkalan kulttuurikeskus ei enää toimi.

Lasten kulttuurista olen aina ollut sitä mieltä että sen pitää olla korkeatasoista. Olen myös sitä mieltä että lasten pitää ikävystyä kunnolla ja sitten keksiä omat tekemisensä. Näin kasvaa luovia aikuisia. Seikkiksien rinnalle Kotimetsä kokeilu. Lapsille ei anneta mitään virikkeitä, vaan he etsivät ne itse js alkavat hoksata asioita. Valmiit lasten puistot ovat lasten aliarviomiskeskuksia.

Hyvää Vappua!

Kulttuurikeskus Jokikatu Turussa










Klikkaa kuvia niin näet ne isompina!

Saturday, April 26, 2008

Sillä missä kuljimme kerran...

Kun jonkin vaiheen aika elämässä on ohi, tekee itselleen hiljaista luopumiskirjaa. Joskus nämä luopumiset eivät näy muille, joskaus taas näkyvät liikaakin. Kokemuksista pitäisi oppia. Kirkolliset tilaisuudet eivät ole seurapiiri tapahtumia tai näyttäytymispaikkoja. Kirkossakäyminen ei ole tiettyyn seurakuntaan, tai tiettyyn kirkkoon sidottu asia. Kaikkein parasta on mennä kirkkoon tuntemattomissa paikoissa, siellä tuttuihin törmääminen on todennäköisesti olematon sattuma.

Toinen luopuminen koskee viimeisenkin siteen katkeamiseen elintasoelämiseeni. Jokainen joka on käynyt ruokaupassa viimeaikoina on huomannut ruoan hinnan nousun. Jos opiskelijoiden suosiman edullisen tonnikalan kilohinta on ohittanut jauhelihan, niin mitä opiskelijoiden uskotaan nyt syövän? Ihmisten kyykytys on käynnissä, köyhät kyykkyyn on ohjelman nimi. Onnellinen se, jolla on maapaikka, peltoa ja oma perunamaa. Direktiivit eivät ole ainakaan vielä kieltäneet oman kasvimaan hallussapitoa. Toivottavasti eivät kielläkään, sillä pala maata olisi hyvä olla jokaisella jo ihan sielun hyvinvoinnin vuoksi.

Ainoa mistä en luovu vapaaehtoisesti on perhe. Elämässä täytyy olla edes yksi pysyvä asia. Sillä missä kuljimme kerran on merkitystä halusit tai et.

Ukkonen, Ukrin jäsenlehti

Pohjois-Karjalan Kirjailijayhdistys UKRI toimii vireästi. Lueskelin jäsenlehti UKKOSTA, n:o 2/2008, ja hämmästyin. Toiminnallista ja ulospäinsuuntautuvaa. Erityisesti liikutti mieltäni esiäitini Mateli Kuivalattaren liittäminen Pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden tietokantaan. Omia runoja hän enimmäkseen lauloikin.

Olin luullut MATINEOIDEN ajan olevan ohi, mutta nostalgisesti huomasin niiden olevan tätäpäivää Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa. Toinen huomionarvoinen asia on paikallislehden kanssa tehty sopimus kirjailijoiden kirjoituksista niissä ja palkkion menemistä yhdistyksen tilille. Tervettä meininkiä.


En ole erityinen Joensuun - fani. Olen maakuntien asukas ja keväisin poden kroonista ikävää Pohjois-Karjalaan, ja muulloinkin. Kielellisesti huomaan vanhojen paikallisten ilmaisujen ja sanontojen katoamista. Joskus ne putkahtelevat mieleeni yllättäen ja herättävät tuntoja. Murre ei katoa, joka kerta puhelimessa tai paikanpäällä puhuessa huomaa puhuvansa muretta. Ihminen elää kielessään.

Wednesday, April 23, 2008

Läntisen kapitalismin malli

Ollessaan Pietarin kaupunginjohtajana, Putin kävi usein opiskelemassa Turussa läntisen kapitalismin malleja. Se mikä näkyy Pietarin nykytodellisuudessa lienee pitkälti Turun liikemiesten unelma. Tässä olisi tutkimista enemmänkin, mikäli tiedot olisivat julkisia, mitä epäilen hieman.

Katselin torilla käydessäni Turun tuomiokirkon tornia. Jos Turun liikemiesten hanke toteutuu, niin tumiokirkon torni ei lähitulevaisuudessa enää näy torille. Maiseman peittävät kahdeksankerroksiset kerrostalot. Kas kun ei pilvenpiirtäjät tai, niin kuin Moskovassa, Rantakadulla, Stalinin tornit. Taka vuosina kaavailtiin koko Vanhan Suurtorin purkamista ja kerrostalojen rakentamista tilalle. Onneksi hanke ei onnistunut. Kauppatorin ympäristö on muistutus iskusta kaupungin kasvoihin.

Miksi jokaisen kuluttajan pitäisi päästä jokaisen liikkeen eteen omalla autollaan ostoksille? Liikemiehet harvemmin ajattelevat ekologisesta. He ajattelevat ainoastaan voiton maksimointia.

Vanhalla suurtorilla kävellessäni huomasin John Reedin nimilaatan kadonneen seinästä.

Sunday, April 20, 2008

Auttamisen etiikka



Olen viimeaikoina törmännyt auttamisen problematiikkaan. Jos nälkäinen pyytää leipää, niin kuka voi olla antamatta? Leivän antaminen on akuuttia toimintaa. Väite että hetkellinen auttaminen ei ole oikein, koska se ei poista koko ongelmaa, on veruke. Siihen mennessä kun koko ongelmaa poistetaan, ovat yksittäiset ihmiset antaneet apua joka hetki. Tuntui tosi pahalta kuulla erään sosiaalipampun suusta ettei romanian kerjääville mustalaisille saisi antaa almuja. Tietenkään almut eivät poista koko ongelmaa, mutta miten viranomaiset aikovat ratkaista tämän koko ongelman?

Jos ihmisen mieli murtuu ja hän pyytää apua seurakunnan papilta, saa hän vastauksen ettei tämä voi auttaa. Mistä tämä kertoo ajassamme? Onko seurakuntiemme hallinto niin monimutkainen että papin täytyy viedä neuvoston kokoukseen avunpyynnötkin? Onneksi viralta pantu pappi tiesi miten menetellä ja antoi apua.

Psykiatrin palveluihin ei voi luottaa nykyään. He ovat kokouksissa, matkoilla tai virkavapaalla. Akuutteja aikoja ei ole näköjään tarjolla. Olen vakuuttunut siitä että tulevaisuudessa on parasta kehittää itseselviytymiskeinoja selvitäkeseen ilman ruokaa, rahaa, sielunhoitoa ja terveyspalveluja.

Tämä ei tietenkään koska niitä jotka kuuluvat eliittiin. Heille on varmasti palveluja runsain määrin.

Jos kaikki maailman almun ja leivän antajat lopettaisivat auttamisen, maailmamme olisi todella kurja paikka elää.

Monday, April 14, 2008

Hauskat hautajaiset

Kylän asukkaista enemmistö on nyt, ja on muistissani aina ollut, naisia ja erityisesti vanhempia naisia. Miehet kuolivat kuka mihinkin, ennen aikaisesti ja arvaamottomasti. Sitten kuoli erikoisen mummon mies. Pidettiin hautajaiset ja oli kestit mainiot. Pappi puhui kauniisti.
Parin viikon päästä saapuivat kutsut suullisesti saapua saman vainajan hautajaisiin. Koska ensimmäiset olivat niin hauskat, oli mummo päättänyt pitää toiset hautajaiset. Pappia ei kyllä tällä kertaa ollut, mutta hauskaa lienee ollut siitä huolimatta,tai juuri siksi. Näistä hautajaisista puhutaan vieläkin. Erikoinen mummo lienee itsekin kuollut jo monta vuotta sitten. Leganda jäi elämään.














Turussa törmäsin erilaiseen surun kulttuuriin. Täällä suru on yksityistä. Itä-Suomessa se on aina ollut yhteisöllistä. Asia kävi ilmi kun erään tutun omainen kuoli ja hänen itäinen ystävänsä sanoi olevansa käytettävissä mikäli henkilö ei haluaisi olla yksin. Henkilö lähes loukkantui moisesta tungettelusta. Omaisen kuolema on täällä yksityisasia. Suru on surtava yksin tai yhteisesti. Molemmat tavat ovat oikeita.

Thursday, April 10, 2008

Suomalaisen elokuvan festivaalit


Melkein pääsi unohtumaan nämä festarit Turussa. Alkoivat tänään ja jatkuvat sunnuntaihin. Teemoina: 1918 tapahtumat. Tauno Palo 100 vuotta. Anssi Mänttäri.

Paikka: Elokuvateatteri Julia.

Seminaareja tarjolla. Alan tutkijat luennoivat.

Wednesday, April 9, 2008

Kirjamaailmasta

Huomenna 10.4. klo 18.00 Turun Kirjakahvilassa on kaikille Venäjän nykytilasta kiinnostuneille mielenkiintoinen tilaisuus. Kirjailija, kääntäjä, Venäjä-asiantuntija ja Kirjailijoiden sananvapausjärjestö PENin Suomen puheenjohtaja Jukka Mallinen keskustelee kirjastaan VARASTETTUA ILMAA. Haastattelijana kustantaja Ville Hytönen.

Tämän päivän Venäjä on täynnä vastakohtaisuuksia. Mallinen kuvaa kirjassaan Venäjää mahtavana imperiumina, joka on aina synnyttänyt vastakohtansa, kapinalliset intellektuellit ja rohkean, haastavan, vapautta rakastavan kulttuurin. Keskitetty valta ruokkii kaaosta kansan elämässä, valtiollinen uskonto kerettiläisyyttä. Valtiouskolliset ja äärikansalliset törmäävät toisinajattelijoihin.


Kirjan teemat kietoutuvat venäläisyyden ympärille käsitellen Putinia, Limonovia, Dostojevskiä kuin Tolstoitakin. Tämän päivän polttavat kysymykset peilautuvat nykyrunouden ja kulttuurin kautta keskustellen. Vastakulttuuri Venäjällä on voimissaan ja mielenkiintoista on neuvosajan vastakulttuurin vaikutus tänä päivänä. "Kun Venäjällä valtio voi hyvin, voi kansa huonosti ja päin vastoin." Venäläinen todellisuus on sosiaaliryhmien (ent. luokat) eriarvoistuminen ja köyhien määrän räjähdysmäinen kasvu. Yksi mielenkiintoinen asia on kirkon ja valtion suhde.

Venäjän nykytila on mielenkiintoinen. Venäjällä tapahtuu koko ajan. Historian tutkimus laahaa taiteen ja kirjallisuuden perässä. Turussa suuntaudutaan länteen. Siellä on vanhaa tutkittavaa riittämiin. Dostojevski ei ole trendikästä. "Kuka helvetin Dostojevski?" Näin kysyi poika kulttuurihistorian pro-seminaarissa muutama vuosi sitten. Ei varmaankaan ole lavakarismaa säteilevä lava-artisti Amerikassa. Populaarikulttuurikin Venäjällä on omanlaatuistaan. Venäläinen kulttuurin tuntemus ja tutkiminen vaatii paljon, mutta myös antaa paljon.

Tuesday, April 1, 2008

Kuoleman kieltäjät ja kiertäjät


Miksi ihmisen pitäisi elää mahdollisimman vanhaksi? Vanhuus ei ole kunnioitettavaa aikanamme. Miksi pitää syödä terveellisesti, hölkätä, sauvakävellä ja koko ajan hamuta rahaa, kunniaa ja valtaa? Vastaus on ikivanha, sillä kysymys on kuolemanpelosta, joka korostuu ajassamme. Pitää olla laiha, tehokas, nuori ja menestyvä. Olen huomannut etteivät vammaiset, köyhät ja sairaat ole suosittuja muutoin kuin huonoina esimerkkeinä.

Dieetit ovat aikamme hyväksytyin kidutusmenetelmä. Lisäksi meitä rahastetaan terveyden, ikuisen nuoruuden ja laihuuden idealla. Luulisi että ihmisen ikä lyhenee moisessa kierteessä pitenemisen sijaan. Kuoleman kieltäminen on suurin itsepetos mitä voi ajatella. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, se tulee aikanaan. Olen jotenkin sitä mieltä että meidän elämämme täällä on varjoa vain siihen verrattuna mitä kuoleman jälkeinen elämä on.

Toinen paradoksi liittyy ihmisen seksuaalisuuteen, joka on ylikorostunut ajassamme. Miksi vanhat ihmiset eivät saisi vanheta arvokkaasti luonnollisella tavalla. Vanhojen ihmisten ei tarvitse olla seksuaalisesti aktiivisia ja nauttia viagraa henkensä kaupalla. Heidän ei tarvitse näyttää nuorilta ja menestyviltä. Tavoittelemme nuoruutta ja kiellämme vanhuuden. Kuitenkin vanhukset alkavat olla enemmistönä väestöstämme. Vanha, sairas ja avuton ihminen ei oikein istu tähän maailmankuvaan.

Yksinkertaisen elämän idea on varteenotettava vaihtoehto ja olenkohan ihan väärässä kun ajattelen sen olevan useinpien elämäntapa nykyään. Jo ihan olosuhteiden pakostakin!