Kun jonkin vaiheen aika elämässä on ohi, tekee itselleen hiljaista luopumiskirjaa. Joskus nämä luopumiset eivät näy muille, joskaus taas näkyvät liikaakin. Kokemuksista pitäisi oppia. Kirkolliset tilaisuudet eivät ole seurapiiri tapahtumia tai näyttäytymispaikkoja. Kirkossakäyminen ei ole tiettyyn seurakuntaan, tai tiettyyn kirkkoon sidottu asia. Kaikkein parasta on mennä kirkkoon tuntemattomissa paikoissa, siellä tuttuihin törmääminen on todennäköisesti olematon sattuma. Toinen luopuminen koskee viimeisenkin siteen katkeamiseen elintasoelämiseeni. Jokainen joka on käynyt ruokaupassa viimeaikoina on huomannut ruoan hinnan nousun. Jos opiskelijoiden suosiman edullisen tonnikalan kilohinta on ohittanut jauhelihan, niin mitä opiskelijoiden uskotaan nyt syövän? Ihmisten kyykytys on käynnissä, köyhät kyykkyyn on ohjelman nimi. Onnellinen se, jolla on maapaikka, peltoa ja oma perunamaa. Direktiivit eivät ole ainakaan vielä kieltäneet oman kasvimaan hallussapitoa. Toivottavasti eivät kielläkään, sillä pala maata olisi hyvä olla jokaisella jo ihan sielun hyvinvoinnin vuoksi.
Ainoa mistä en luovu vapaaehtoisesti on perhe. Elämässä täytyy olla edes yksi pysyvä asia. Sillä missä kuljimme kerran on merkitystä halusit tai et.
No comments:
Post a Comment