Sunday, December 30, 2012

Jäälyhty sulaa pihalla

Sää kuin turkulainen mielenmaisema. Jäälyhty sulaa pihalla. On vuoden 2012 viimeisiä päiviä. Karu paluu talven keskeltä. Joensuussa hoidetaan huumorin voimalla Jokelan säilyttämiseksi. Turussa ei taida pahemmin huumori ja dialogi leiskua. Joku turkulainen kysyi että mille tilille niitä Jokelan tukirahoja piräisi lähettää? Yrittäjät kaiketikin yrittävät jotakin. Elokuvantekijä Markku Pölönen on ideoinut jotakin josta en enempää tiedä. Onnistuisikohan Turussa moinen idea?


Lumiukko uhmaa sadetta Tuomaanpuistossa.


Saturday, December 29, 2012

Taas yksi empire-talo...


Sirkkalankadun ja Sepänkadun kulmassa olevalle empiretalolle on langetettu purkulupa.
Toivoisin näiden uutisten loppuvan Turussa.

Oikealla: Rantakadulla Entisen Suojeluskuntatalon kivijalkaan ikuistettu graffittiukkeli ottaa kantaa?


Luvassa vetistä räntäsadetta Uudeksi Vuodeksi.

Lapset olivat rakentaneet lumiukkoja Tuomaanpuistoon. Kuva alla.










Friday, December 28, 2012

Pienistä asioista tulee hyvä mieli...





Pienen kylän kyläkaupassa oli enkelikello muiden joulutavaroiden seassa. Äitini, 87v, halusi liikutukseen asti sellaisen, ja en kyllä itsekkään ihan kylmäksi jäänyt ajatuksesta enkelikello jouluna. Onneksi oli mies mukana kasaamassa sitä. Äitiä harmitti ettei enää kuullut sen vienoa kilinää, mutta muistoja siihen liittyi jo hänen lapsuudestaan Vaaran Penttilässä.

Eno-Pekka oli käynyt katselemassa vanhoja valokuvia ja löytänyt varsinaisen aarteen: Taustalla kesäisessä maisemassa alkuperäinen talo, jonka ylin kerros oli purettu myöhemmin, pihalla istuvat sukulaiset, nyt jo kaikki muut kuolleet paitsi äitini. Aika kuluu pysähtymättä.

Pienistä asioista tulee hyvä mieli.

Tuesday, December 25, 2012

Joulupäivän rauhaa


Pakkasta hieman. Tuuli kohtalainen ja viima nipistelee poskipäitä. Pakkaslunta tiellä ja puissa kuuraa. Ilma on kevyttä hengittää. On Joulu Pohjois-Karjalassa, pienessä kylässä. Ikkunan takana linnut nokkivat jäisiä marjoja pensaasta. Naapureiden ikkunoista loistaa jouluvaloja. Ihmiset sanovat päivää kävelylenkillä.

Tuesday, December 18, 2012

Joulutonttu


Karjalaisen kulttuurin edistämisen ja säilyttämisen säätiö hävittää karjalaista kulttuuriperinnettä. Jokela revitään maan tasalle. Onneksi sentään keskustan jäljellä olevia puutaloja suojellaan. Sininen talo herättää intohimoja. Toivotaan ettei sille käy kuten Turun Siniselle talolle. Nämä kaavamuutokset mahdollistavat kaikenlaisia ikäviäkin asioita.

Kirjailija Heikki Turunen on lähtenyt Joensuusta ja muuttanut Juukaan vastalauseena Jokelan purkupäätökselle. Kirjailija Mike Pohjola Turussa rohkenee vastustaa Turun tautia ja Toriparkkia "kynän voimalla". On hyvä että on vielä olemassa ritarisieluisia kirjailijoita.

Turun kirjailijat pelkäävät apurahojensa puolesta ja ovat hiljaa, tai nuoleskelevat rahamiesten viitan reunaa.

Lunta on ja maailma on valkoinen. Keskipäivän kaamos suodattaa harmaata valoa metsiin ja vainioille. Kaupunkien keinovalot näyttävät valjuilta nykyään. Eilen näin kerjäläisen lumikinoksessa kyhjöttämässä käsi ojossa; vanha mies, jonka nainen auttoi ylös. Joulupataan annan vähäisen roponi. Kun joulu on. Onko? Ja lapsi syntyy taas Lähi-Idässä ja raketit paukkuvat.

Hyvää ja kaunista Joulua!



Kristus syntyy - Kiittäkää.

Monday, December 17, 2012

Tapahtuu näinä päivinä..

Tänään Joensuussa Rymistelymarssi Jokelan puolesta valtuuston kokouspaikalle ja tuntumaan. Toivotaan parasta, eli viisasta päätöstä ja Joulun mieltä!

Tänään taitaa olla viimeinen mielipide- ja nimilistojen jättöpäivä Portsan, "Puutarhakatu 41" kaavamuutosta vastaan.

Lunta satanut riittävästi. Naapurin kissa kahlaa lumessa pihalla. Oravat ovat kaikonneet jonnekin.

Minulla on junalippu valmiina läpi lumisten metsien mennä. Toivottavasti juna ei juutu lumikinoksiin. Äitini 87v. ilmoitti pontevasti että kaikkea on, ja mistään ei tarvitse huolta kantaa.


Ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen! Tai ainakin melkein.



Sunday, December 16, 2012

Liekit lumessa


Aamulla, kun sininen kaamos laskeutui pihallemme, loisti kaksi kynttilää lumen läpi.

Yhdessä asiassa ainakin Steiner-koulu on osunut naulankantaan: uskonnon opetus alemmilla luokilla perustuu enemmänkin kuvaopetukseen. Lapset lukevat ja heille kerrotaan legendoja, pyhimystarinoita ja raamatunkertomuksia. Olen nähnyt lasten piirtämiä kuvia luokkien seinillä ja ne ovat hienoja. En ole huolestunut lapsen moraalikehityksestä, kuten eräs ostodoksinen opettaja, tieto hyvästä ja pahasta kehittyy kyllä ilman liturgiaakin.

Kerronnan merkitys on oleellinen: se on yhteisöllinen kokemus luokassa ja samalla lapselle hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Rudof Steinerin tausta on katolilaisuus. Antroposifinen hengentiede on kuva ihmisestä, se ei ole uskonto, vaan aate. Jotkut kauhistelevat antroposofian, minun mielestäni, ankaraa ja armotontakin maailman kuvaa, mutta sellaista maailmamme on riisuttuna kaikesta ylimääräisestä.

Miksi minä nyt näitä mietin näin sunnuntai aamuna, kirkonmenojen aikaan, kun seinän takana soi pora ja kaatuilevat laudat. Maailmaan mahtuu vähän kaikkea!

Saturday, December 15, 2012

Jään ja pakkasen selättäjä, Trifon Petsamolainen


Jään ja pakkasen selättäjä. Pohjoisen kristillistäjä munkki oli varsinainen uskonsoturi. Tästä saisi sankaritarinan, mikäli haluaisi. En nyt kuitenkaan halua.

Tänään on Trifon Petsamolaisen päivä. Hän taisteli pakanuutta vastaan, en tiedä taisteliko pelkästään sanan voimalla, vai oliko hänellä aseitakin. Tuolloin pohjoisessa oli luonnonuskontojen aika. Noidat, noitarummut ja samanismi olivat elämäntapana. En nyt rupea pohtimaan mikä usko on oikein, mutta Trifon Petsamolainen oli ortodoksi munkki ja hänen tehtävänsä oli tuoda kristillistä sanomaa pimeään pohjolaan. Ehkä, kuten aina, liittyi taloudellisiakin hyötynäkökantoja lähetystyöhön maallisen vallan taholta.

Hän perusti luostareita. Joskus ne paloivat, joskus taas säilyivät. Trifonin sitkeys oli ihailtavaa. Hän kuoli, perimätiedon mukaan iltarukouksen jälkeen alttarille.

Lunta tuiskuttaa, tuulee ja pakkasta lienee hieman. Ilta pimenee ja on aika sytyttää ulkokynttilät.


Friday, December 14, 2012

Ripaustan olkitähden ikkunaan

Silmäni osui katonrajassa olevaan kirjan selkämykseen. Se oli ekopaketti jossa oli tuima kotitonttu. Olin itse laittanut ja nohtanut autuaasti sen sinne. Tämän vuoden joulukortit ovat juuri tämä tonttu.

Illan sinistyessä toivon että kadut eivät liukastuisi entisestään. Olen suhteellisen keveä kävelijä, mutta jännitän lihaksia liukkaalla, ja siitä seuraa lihasten kipeytyminen. Mikäli esteitä ei ilmaannu, matkustan jouluksi Pohjois-Karjalaan. Kirkonmenot jätän tästä puolin väliin ja vähemmälle. Siellä pitää tukka olla hyvin ja vaatteet merkityksellisiä.

Sitä ennen ripaustan olkitähden ikkunaan. Olen sitä mieltä, että joululahjoja pitää antaa lapsille ja vanhuksille. He nauttivat niistä todella.

Thursday, December 13, 2012

Talonhaltijahenki ja tottuja...

Kävelin tuomiokirkon ohi iltamassa ja näin elävän ja liekehtivän adventtitähden palavan kirkon aukiolla. Minulla on riittävästi kuvia siitä menneiltä vuosilta. Kaunis se kuitenkin on, joka vuosi. Uskokaa huviksenne, en ollut ekumeenisessa joulu- taltioinnissa tuomiokirkossa.

Kun etsii jotakin tiettyä tavaraa perusteellisesti, löytää monta muuta jo unohtunutta tilalle. Meillä oli syksyllä "suuri koisota" ja nyt etsin Portsan putiikista ostamiani tonttuja. Ne ovat harmaita ja perinteisiä kotitonttuja. Ehkä nekin olivat koituuletuksessa ja karkasivat muualle. Tontuista ei koskaan tiedä.

Puutalomme on täysin hiljainen. Melkein näen tontun nurkassa kulmat kurtussa tähyilemässä. Portsassa kerran yksi henkilö kertoi jokaisella talolla olevan talonhaltijahengen. Hän sanoi tunteneensa sen katseen kun hän maalasi seinää, ja sitten kun koolasi lattiaa, tuli haltijahenki ihan selän taakse. Oli kai epätietoinen ja huolestunut. Vanhoissa puutaloissa on kaikenlaista elämää; näkyvää ja näkymätöntä.

Tuesday, December 11, 2012

Jäähtynyttä vettä viuhuu naamalle


Jäähtynyttä vettä viuhuu naamalle. Ravistelen mattoja lumessa, kädet kohmeessa. Lumeen jää pölyinen, harmaa jälki. Tunnistin äkkiä jouluahdistuksen. Se on tunne joka iskee yllättäen, vaikka syytä ei olisikaan. Siivoaminen laukaisee sen. Muistuma menneiden polvien takaa; joulun alla odotukset ovat liian suuret. (En tarkoita lahjoja)

Ymmärrän hyvin valon merkityksen pimeässä kaamoksessa. Siniset jouluvalot saavat minut lähes merisairaaksi. Tietyn sinisen valo on kamalaa.

Konevitsan luostarista ostettu pääkirkon pienoismalli loistaa valaistuna ikkunallamme.
Valamossa igumeni Sergei uskoo uuden ja paremman ajan tulevaksi. Hän haluaisi säilyttää palaneen päärakennuksen hirsikehikon ja rakentaa entisen laisen rakennuksen. Olen hengessä mukana. En kuitenkaan mene Valamoon mijööaktivistin ominaisuudessa. Tiedoksi joillekin: en ylipäätään ole menossa sinne. On kurjaa kun jotkut tulevat mustasukkaisiksi luostareistakin.

Portsan Puutarhakatu 41. asemakaavavalmistelusta mielipide-ja nimienkeruu jatkuu 18.12. saakka. Ohjeet löytyvät Portsa ry. sivuilta.


Joulukortit pitäisi postittaa ajoissa eli huomenna. Vuosi vuodelta vähemmän lähetettävää.

Saturday, December 8, 2012

Nälkähistoriaa ja tätäpäivää II

Nälkä, köyhyys ja kauneus eivät ole ristiriidassa keskenään. Operaatio ruokakassi on karunkaunis tapahtuma. Se kertoo avoimesti kansakuntamme tilan. Ruokakassia hakemassa oli akateemisia henkilöitä, työssäkäyviä, eläkeläisiä, maahanmuuttajia ja lapsiperheitä. Tässä ei nyt jeesustelut auta, rahat eivät yksinkertaisesti riitä edes perusasioihin. Poliitikkojen pitäisi herätä kermakuppiensa ääressä ajattelemaan.

Kaikki kunnia emeritus piispa Eero Huoviselle. Hänen lyhyt lausahduksensa linnan juhlissa oli ainoa laatuaan. Lausunto oli lyhyt lause ruokajonoista ja köyhyydestä maassamme. Hyvä että edes joku uskaltaa avata suunsa.

Minulla ei ole mitään syytä arvostella Jenni Haukion kaunista pukua, tai mitään muutakaan linnan juhlien tapahtumia. Niille lienee oma merkityksensä kansakuntamme fasadissa. Puku oli muuten kaunis. En jaksanut katsoa kättelystä muuta kuin presidenttien sisääntulon ja kuvauksen.

Ruoasta ja sen terveellisyydestä puhutaan riittävästi. Ruokakassien sisältö on ehkä ravintoterapeuttien sääntöjen vastainen, mutta kyllä silläkin nälkä lähtee vähäksi aikaa. Ruokakassien sisällöistä saa kiittää lahjoittaneita kauppoja ja yrityksiä.

Olen seurannut omia ruokaostoksiani. Meillä syödään hyvin yksinkertaista perusruokaa ja sama raha joka riitti kesällä ruokaan, ei riitä enää alkuunkaan. Olisikohan hinnat nousseet peräti kolminkertaisesti?










Friday, December 7, 2012

Kirjaston joulukuusi


Palautin kirjoja kirjastoon ja huomasin kirjaston hyvin luovan joulukuusen. Parempi tehdä kuusi kirjoista kuin runoilijoista. Runoilijat ovat niin herkkähipiäisiä etteivät sietäisi muita runoilijoita lähellään.

En ehtinyt katsoa kenen kaikkien kirjoja siellä oli, mutta vaikuttava se on silmälle.



Toinen merkittävä kuusi on tietenkin perinteinen Tuomiokirkon edessä oleva joulukuusi.
Pimenevässä illassa valaistu kuusi on kaunis ja juhlallinen.

Alla on Turun kauppatorille noussut Turun Toriparkkia innolla odottava valoharhatus:
turun tuomiokirkon torni näkyy vielä torille. En ole ihan varma näkyykö se silloinkin kun älytalo on valmis?

Rauhanomaista joulun odotusta itsekullekin säädylle!

Thursday, December 6, 2012

Joulukuun kuudes



Yöllä valvoin ja yritin sängyssä maaten puhaltaa Karjalankäkeä liikkeelle. Ei onnistunut. Karjalainen rahvas vaelsi muinoin sotaa pakoon sisä-Suomeen. Partisaanit samoilivat Stalinin kiintiöt mielessään rajaseutujen kylissä. Suomi säilytti itsenäisyytensä kansojen melskeissä. Sodistamme palasivat sairaat miehet, ja sairaus siirtyi seuraaviin sukupolviin. Kaikki me olemme edelleenkin sotilaiden lapsia.

Nyt 2012 itsenäisyys on kansalaisten jako ainakin kahteen toisistaan loitontuneeseen ryhmään. Ruokakassi on mielestäni hyvä symbooli itsenäisyyden tunnukseksi. Köyhyys on kansainvälistä. Kohta köyhiä ei enää pystytä pitämään tyytyväisinä, sillä nälkä on huono isäntä ihmisen ruumiissa. Koskahan kansa alkaa kapinoida?


Ruokakasseja oli jaossa 1200 kpl. Jonot olivat pitkät ja tunnelma viluisen iloinen. Mikaelin kirkkoherra Jouni Lehikoinen puhui aikamme vitsauksesta joka on välinpitämättömyys ja piittaamattomuus. Hän luki Isä meidän rukouksen. Rukousteltassa oli rukous ja sielunhoitopalveluja tarvitseville.

Eurokansanedustaja Hannu Takkula kertoi matkustavansa Romaniaan köyhyyden vastustamisen merkeissä. Hän kertoi että 1944 Romanian marsalkka Ionescun puoliso lähetti Suomeen ruokalaiva-avustuksen.

Hernekeitto oli kuulemma hyvää ja kahvi ja pulla lämittivät mukavasti. Alla kuva torille kasvaneesta itsenäisyyden joulupuusta, toriparkinko kunniaksi iloittelee?

Kaikesta huolimatta: Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Monday, December 3, 2012

Ambrosius kävi Turussa




Oli kaunis liturgia. Ihmiset olivat kauniita ja puhdassieluisia. Kuoro lauloi kauniisti.

Oli kuin olisi kotiinsa tullut. Ilonkyynel kierähti jonkun poskelle. Kiitetty olkoon Jumalamme tästä hetkestä. Toivon että kotoisia liturgioita tulee lisää. En ole ainoa joka kaipaa näitä kotoisia palveluksia.


Hän oli hyvällä tuulella
ja hymyili kaikille. Kaikki hymyilivät ja olivat hyvin KÄYTTÄYTYVIÄ.

Kaikki olivat ystävällisiä kuten täällä yleensä ollaan. Ja vieraanvaraisia. Emäntä oli hehkuva ja tietoinen asemastaan kuten Männistön Venla. Ruoka oli Courmenttia ja kahvi sopivan vahvaa. Arkkipiispa Leo olisi pitänyt tästä.

Ystävällisiä ovat, ystävällisä ja hyviä ihmisiä. Joku istui kyllä väärään pöytään ja palautettiin ruotuun, mutta harmonia säilyi.



Tässä osa juhlista otetuista kuvista kun metropoliitta Turussa kävi. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Simeonkin kävi Turussa, mutta se on toinen juttu. Silloin matkattiin hevosilla, nyt junilla, jotka eivät aina toimi.
Sen opin Turkuretkelläni Sanoi Aleksis Kivi teoksessaan. Mitä kukakin oppi, se on kokonaisen näytelmän arvoinen juttu. Sellaiset jutut piilotetaan arkistojen uumeniin, ja kun aika on kypsä, otetaan esiin.

Oikealla juhlien isäntä kirkkoherra Durac selin kameraan. Hänen Turkuretkensä jatkuu. Seurakunnassamme.


Ja alla vielä yksi kahvivieras, Paavo Tarna Liedosta.


Mies voittoisia kuvia. Naisten kuvien kanssa on hieman vaikeaa koska naiset helposti alkavat poseerata ja siitähän ei mitään tule. Maanantaina kävin kirkossa Ajattelin Nikean metropoliittaa. Sanoin hiljaa että etkö auttaisi edes hieman mikäli taivaallisilta töiltäsi ehdit...

Nälkähistoria ja leipäjonoja I

Tein aikoinaan kulttuurihistorian oppiaineeseen Nälästä Suomessa tutkielmaa. Nyt luettuani kyseisen tutkimuksen, en voi muuta kuin ihmetellä naiviutta millä asioita olen käsitellyt. Silloin oli lama ja pankkikriisi. Nyt ovat leipäjonot pidentyneet, vaikka esimerkiksi kirkkojen ruoka-avun piti olla väliaikainen ratkaisu. Silloin taka vuosina köyhyys ja nälkä olivat alempien luokkien ongelma. Se ikään kuin kuului asiaan että heillä menee huonosti. Nyt kukaan ei voi olla varma huomisesta ja työn pysyvyydestä. Keskiluokka pelkää putoavansa leipäjonojen liepeille.

Kuilu hyväosaisten ja köyhien välillä on syventynyt. Amerikan malli etenee hitaasti mutta varmasti.

Joulukuun kuudes on Turun kauppatorilla köyhien ja syrjäytettyjen itsenäisyyspäivän juhla. Tarjolla on ruokakasseja, soppaa, kahvia ja sielunhoitoa. Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen on paikalla ja kaiketikin katolisen seurakunnan isä Peter.

Torinkulman tontille on myönnetty kaavamuutos tämän iltapäivän kaupunginhallituksen kokouksessa, ja sille noussee kahdeksankerroksinen älytalo. Se peittää näkymän tuomiokirkontorniin. On se hyvä etteivät toriparkkirakentajat nää tuomiokirkon tornia. Se voisi herättää heissä vaarallisia ajatuksia. Kaksi puutaloa pannaan päreiksi. Kaipa joku valittaa, tai jotkut.


Juhla alkaa puolen päivän aikoihin.

Sunday, December 2, 2012

Olen harvinaisen valaistunut asioiden suhteen...


Sähköllä käyvät ikkunakynttilät iskevät valoisina silmää.
Hyvää Adventtia kaikille!