Saturday, October 31, 2015

Martta sanoi Jeesukselle:Hän haisee jo

Itäisen ja läntisen Kristuskuvan eriys havainnollistuu Dostojevskin käydessä 1867 Baselin taidemuseossa ja hänen nähdessään taulun Kristuksen ruumis haudassa ( 1521-22). Taulu on edelleen järisyttävä kokemus katsojalle. Dostojevski järkyttyi näkemästään. Hän seisoi, Anna Grigorjevnan toisen vaimonsa mukaan, kaksikymmentä minuuttia liikahtamatta teoksen edessä. Hän oli kiihtynyt ja poissa tolaltaan. Vaimo tunnisti epilepsiakohtauksen merkit hänen kasvoillaan ja johdatti Dostojevskin pois maalauksen luota. Myöhemmin hän siirsi teokseensa Idiotti kokemuksensa. Ruhtinas Myskin sanoo jäljennöksen nähtyään : Tuon maalauksen takia moni saattaa menettää uskonsa.
Holben Kristus onkin ehkä ollut hautamonumentin kansi. Se ei ole alttaritaulun osa. Maalauksessa ei ole mitään mikä saisi katsojan ajattelemaan ylösnousemista. Tulee mieleen Martan sanat: Hän haisee jo. Länsimainen teologia keskittyy historiallisuuteen ja Kristuksen maalliseen vaellukseen.

Pyhän Kolminaisuuden oppi sai idän ja lännen kirkkojen välillä muotokiistan jossa määriteltiin Kolminaisuuden eri persoonien väliset suhteet. Idän kirkko kannatti Per filium-käsitystä. Pyhä Henki laskeutuu Isästä Pojan kautta, kun taas lännen kirkko katsoi että Pyhä Henki laskeutui Isästä ja Pojasta Filioque-opin mukaan.

Bysatti katsoi olevansa antiikin suora perillinen, joten antiikin perintöä ei roblematisoitu samalla tavalla kuin lännessä. Renessanssi oli läntinen tapahtumasarja jossa antiikki opeteltiin uudelleen. Seurasi luonnonmukaisen esitystavan nousu ja perspektiivin käyttöön otto. Seuraukset olivat järisyttävät maalaustaiteessakin.

Paavo Rintalan kirja Minä, Mathias Grunewaid(1990) valottaa (1512-1516)Isenheimin alttaritaulun ja taiteilijan ja taiteen ja tietyn historiallisen ajan murrosta.

Friday, October 30, 2015

Pimeyden turvallinen peitto


Pimeää kuin joulun perseessä sanoi Maru ja katseli pimeää hautausmaata. Sytytimme etukäteen kynttilät. Ortodoksinen kappeli on jossain tuolla pimeyden keskellä. Emme menneet lähemmäksi ettei seurakuntaemäntä saa näppylöitä. Kerran hän sanoi että kappeliin ei saa mennä ellei ole siunatussa tilassa. Tarkoittaa Jumalan erityistä siunausta, ei raskautta. Sytytimme kynttilät luterilaiselle puolelle. Siellä on muuten kamalat betoniset kappelit. Luterilaisilla on outo kuolemasuhde. He keskittyvät ruumiiseen ja sen hajoamiseen hengellisyyden sijaan. Dostojevskin Idiotissa on tästä hyvä kuvaus. Päähenkilö on kylässä talossa jossa on länsimaisen taiteen Kristuksen kuoleman kuva. Jalat ovat siniset ja ruumis mätänee selvästi. Maalaus on Hans Holben Kuolleen Kristuksen hautakuva maalauksen painokuva. Dostojevski itse kuulemma järkyttyi syvästi nähtyään kyseisen maalauksen. Idiootin ruhtinas Myskin katsoo painokuvaa ja sanoo: Tuon maalauksen takia moni saattaa menettää uskonsa.

(Ruhtinas myskin, ei kreivi. Muistan saman kreivijutun muinoin Turun Steinerkoulun jossakin kissanristiäisissä. V-P R. yhdessä Krista T. kanssa pilkkasivat minua moisesta. Krista yritti nolata minua joka tilanteessa, epäilen kuitenkin ettei heistä kumpikaan ollut lukenut Dostojevskiä. Kumma ettei Kristaa valittu opettajaksi. Sitä se tekee kun johdattaa kaikenlaiseen toimintaan näitä Kristoja, alkavat vetää mattoa jalkojesi alta. No, luovassa toiminnassa tämä kananen onnistui paremmin.)

Luterilaiset kappelit ovat Turussa karuja ja luotaantyöntäviä.

Pimeyden turvallinen peitto laskeutuu yllemme. Lapsena osasin kävellä pimeässä metsässä. Simä mukautuu ja sitten voi nähdä kaikenlaista.

Thursday, October 29, 2015

Kohmeisia lehtiä kadulla

Kävin torilla ostamassa suolasilakoita alennettuun lähtöhintaan. Sää on edelleen lämmin. Hengitystiet tukkiutuvat homeen ohi mentäessä.
Kohmeisia lehtiä kadulla. Värit ovat hyvät. Mikään ei ole ikuista.
Onko poliisilla vielä pamput. Menneinä aikoina pamput heiluivat herkästi. kuka tai ketkä kaipaavat pamputusta kaduille? Minusta se olisi katyväkivaltaa pahimmillaan.
Minä ja saamalaislaukku. Hyvää käsityötä.

Minä ja virolainen huopahattu ruusulla. Todellisuudessa hatun väri on lämmin punainen.

Wednesday, October 28, 2015

Kuuraiset katot maisemassa

Kuuraiset katot maisemassa. Kirpeyttä ilmassa. Pysähtynyt ja odottava tunnelmä luonnossa. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä on pakkasta aamulla. Ollaan keskustassa ja hiljaisuus on lähes rikkumaton.

Flunssat ovat muuttuneet sitkeiksi ja tukaliksi. Itselääkinnän arsenaalit käytössä. Vanha äitini kysyy tuleeko joku jouluksi? Jouluun on hiiren hyppynen. Joulu on vanhusten ja lasten juhla mitä suurimmassa määrin.

Kuukauden päästä alkaa Joulupaasto. Todellinen paasto on siinä, että annamme sitä mitä me emme kuluta sille jolla ei sitä ole. Pogostan Sanomissa vuosi sitten.


Tuesday, October 27, 2015

Pitkän kesän rippeet ropisevat punaisina maahan

Pitkän kesän viimeiset rippeet ropisevat punaisina maahan. Runoilija Toivo Laakso Jyväskylästä on optimistinen ja kirjoitti taannoin: Kohta lehdet taas lentävät puuhun takaisin.
Tässä on naakkoja naapurin poikien vajan katolla ainakin kymmenen ja yksi varis. Niillä oli kekkerit. Varis vahtii reviiriään.

Tässä olen minä ja hattukoriste. Silmäni ovat oikeesti vihreät, ei vedenväriset. Ortodoksisessa seurakunnassa Turussa minut on luokiteltu rumaksi, lihavaksi ja sopimattomastipukeutujaksi. Ei ole suotavaa tulla kirkkoon jos Ambrosius on paikalla, hän voi seota sanoissaan tyrmäävän rumuuteni takia. En ole kääpiö. Enkä kiipijä. En enää lihavakaan ja minua on kadunkulmassa kehuttu tyylikkääksi. Tuo hattu on saanut maininnan seurakunnassa: Minä en tuollaista päähäni laittaisi. Parempi on ettei laita.

Jos haluatte nähdä mikä on naisihanne Turun ortodoksisessa seurakunnassa, niin menkää katsomaan palveluksia.

Löysin matkalla Kupittaansaven kaksi kakluunia, puujugenttalon ja kauneutta. Kirjastosta löysin Markku Pääskysen Sielut, Gunter Krassin Grimmin sanat ja Alexandra Salmelan ANTISANKARIn.

Monday, October 26, 2015

Kauhua kauhalla

Timo Soini väittää nähnmeensä Arkkienkeli Gabrielin. Antoiko enkeli Gabriel hänelle ohjeita. Ajatus on vastenmielinen sillä poliitikkojen näyt ovat vaarallisia. En ole perussuomalaisten kannattaja ja Sebastian Tynkkysen kohtelu on tyypillinen yhteisöllinen toiminta tapa, jolla hankalasta tyypistä päästään eroon. En ole asiantuntija mutta jopa minun korvaani särähtää ja älyyni hiipii epäilys laittomasta menettelystä. Ja tietenkin kohu jatkuu ja tärkeimmät asiat päätetään kohun alla piilossa.

Kauhukirjallisuuden ilta Turun kaupunginkirjastossa on kuulemma ensi perjantai-iltana. Muistan aikoinaan kun kauhkirjallisuusseminaaria ehdotettiin pidettäväksi, virolainen Salme Raatma sanoi että hän on kokenut niin paljon kauhua omassa elämässään ettei osallistu moiseen fiktiokauhuun. Hän oli kokenut saksalaisen pastorimiehensä kanssa kauhua 1940-luvun Saksassa tarpeeksi. Kauhu kiehtoo ihmisen mieltä ja jotain aivan erityistä osaa mielessä; ketä mikäkin. Paikalla on joitakin nuorempia kauhuilijoita kuulemma. Onko Boris Hurtta Turun ainoa kauhukirjailija?

Kirjailijavieraina Tiina Raevaara ja Marko Hautala.

Ehkä menen kauhuilemaan.





Sunday, October 25, 2015

Seurakuntapakolaisen tarinaa IV

Olemme taas oikeassa kellon ajassa. Radiossa soi Mozart, josta en kyllä erityisemmin pidä. Ulkona tuuli ravistelee itsepäisiä lehtiä puista alas. Harmaa levittätyy maiseman ylle. Ulkona lämmintä +10.

Pakolaisten virta jatkuu. Slovenia, Romania ja Bulgaria uhkaavat sulkea rajansa. Hoitaako EU hommansa tässä asiassa. Ruotsissa poltetaan turvapaikanhakijoiden taloja kiihtyvällä vauhdilla. Tässä ei auta vihapuheet, vaikka puhe eli ääni ei ole niin uhkaava kuin vihan hiljaisuus.

Olen huomannut että haju ja haiseminen ei ole yltänyt vielä otsikoihin. Juutalaisita on sanottu haisevan. Kommunistit ovat haisseet ja vihreät 1980-luvun seikkiksessä haisivat sosiaalidemokraattisten ohjaajien mielestä. Työkaverit jotka eivät olleet samaamieltä alkoivat haista hekin. Väärä haju on vaarallista. Topeliuksen koulussa lapsiani haukuttiin että he haisevat koska yksi opettaja oli saanut selville mieheni isän olevan venäläinen emigrantti. Hän tosin oli suomenruotsalainen juuriltaan ja en älynnyt mainita asiaa, olisi ehkä ollut vähemmän syrjivä kohtelu.


Rouva Pastori Möskasen poika levitti juttua haisevista ryssistä. Naispastorit juoruavat avoimemmin kuin miespastorit. En menisi sielunhoitoon luterilaisellakaan puolella. Ortodokseilla Turussa se on tehty mahdottomaksi. Ambrosius myötäilee neuvostoa koska ei halua nähdä totuutta, joka taas ei ole hyvöksi hänen verkkokalvoilleen.

Oli miten hyvänsä, Eurooppamme ei ole entisensä. Länsimaisilla ihmisillä on aina ollut kova halu muuttaa maailma länsimaiseksi. He uskovat ihan vilpittömästi että se on hyväksi kaikille. Olla länsimainen ihminen. Kulttuurit elävät rinnakkain jos niiden annetaan elää.

Suljen radion koska luterilaiset kirkonkellot iskevät juuri nyt tärykalvooni. Hiljaisuus on hyväksi ihmiselle.

Saturday, October 24, 2015

Seurakuntapakolaisen tarinaa III

Karhujen kuuluisi olla jo talviunilla. Ei ole ainakaan lapsuudenkotini tienoilla. Siellä se huunoilee karhunkirjat sekaisin;kiitos ilmastonmuutoksen. Tämän täytyy olla rankkaa eläimille tämä tällainen luonnonkirjojen sekavuus.

Aurinko paistaa. Lämmintä on +10.
Aamulla kaipasin mustia perunoita. Niitä viljeltiin yleisesti lapsuuteni perunapelloissa. Sitten tuli muotiin hävittää koivut ja mustatperunat. Tilalle tuli vetisiä valkoisia perunoita ja mäntymetsää. Jos jostain saisin, niin elvyttäisin mustan perunan heimon. Jossakin Taalainmaalla jollakin suomalaisten jälkeläisillä on kuulemma vielä näitä perunoita. Ne ovat murevia ja hyvänmakuisia. Suomessa aika ajoin tuhotaan totaalisesti jotakin. Koivua ei saatu tuhottua sillä koivu on liian voimakas tuhottavaksi.
Katson Teeman lähetystä kirjamessuilta. Dovlatov on mielessäni juuri nyt. Putinin mukaan Sevastopol on ortodoksiselle Venäjälle yhtä tärkeä kuin Jerusalem muille kirkkokunnille. Tosin Venäjän ortodoksinen johto ei tätä tiennyt.

Katja Kettu kertoi kolttien ja saamelaisten vaikeasta asemasta Lapin sodassa. Petsamon arkistoista selviää että ensin luettelossa ovat valkoiset: suomalaiset ja saksalaiset ja alimpana ovat epäihmiset: koltat ja ryssät. Ihmisinä heitä ei ollut olemassakaan.

Muistan 1980-luvun Turussa kuulleeni itsestäni määritelmän epäihminen eli ryssä. Tiukassa istuu sivistyksen varjo. En ole sen enenpää ryssä kuin epäihminenkään.

Yksi naiskirjailija sanoi: Minä en voisi asua Itä-Suames. Mieheni on sieltä kotoisin, hän on kyllä ihan mukava. On hyvä ettei hän asu itäsuomessa. Eivät he ole niin paljon pahaa tehneet.

Onkohan Turun kaupungin työhönotto kriteerinä arjalainen rotu? Alitajuisesti ehkä vieläkii. En usko suomenruotsalaisten olevan parempaa rotua. En perkele usko.






Friday, October 23, 2015

Seurakuntapakolaisen tarinoita II

Toiset menee kirjamessuille Helsinkiin, toiset silakkamarkkinoille ja minä menen torille ostamaan jalostamattomia silakoita.

Turussa, Lonttisissa mittari näyttää + 12,8. Kohtalainen myöhäissyyssää.

Toinen sääntö: Älä koskaan usko mitään mitä joku sanoo sinulle jostakin toisesta.
Kolmas sääntö: Älä koskaan arvostele ketään ulkonäköön, pukeutumiseen, kävelytyyliin, äänen laatuun ja muihin ulkoisiin asioihin; jotka eivät ole asioita.

Olen kuunnellut ja katsellut Teeman suoraa lähetystä Helsingin Kirjamessuilta. Kun teemamaana on Venäjä, niin siitä tulee poliittista. Oikeistolaistuneessa Suomessamme ei kirjoiteta poliittisia kirjoja. Apurahalautakunnissa istuu oikeistoenemmistö ja kirjailijamme nuolevat vallankalua. Amerikassa voi huuta vaikka kuinka lujaa mutta sitä kukaan kuule. Jukka Mallinen sanoi juuri saman Venäjästä. Missä täällä on maa jossa huutamalla tai muutenkaan saa asiansa kuuluville.

Onhan se kamalaa kun entinen sosialistisen maan pappi sanoo että: Minut opetettiin jo lapsena vihaamaan kommunisteja. Minulle taas opetettiin että ihmisen tulee kunnioittaa kaikkia ihmisiä. En tiedä mitä mieltä piispamme ovat tästä, ehkä he eivät ole ajatelleet koko asiaa.

Onko todellakin sana fasismi Stalinin keksimä?(Sofi Oksanen) Eikös se syntynyt Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen jossa Mussolini otti sen omaan käyttöönsä. Sana fasismi tulee antiikin Roomasta. Stalin käytti sanaa fasismi, mutta ei hän sitä keksinyt.
En muuten usko että ainoastaan Venäjä käy informaatiosotaa. Minusta se on yleismaailmallinen ilmiö.

Thursday, October 22, 2015

Seurakuntapakolaisen tarinoita I

Jos rupeaa seurakuntapakolaiseksi, on keksittävä korviketoimintaa. Tuohukset ovat loppu kotona. Mistähän muualta kuin kirkosta niitä saa. On paljon projekteja joita voisi toteuttaa. Ensimmäinen sääntö: Älä usko vanhenemisen olevan estä millekään toiminnalle.
Jos haluat vaihtaa asuntoa, vaihda. Jos haluat kirjoittaa kirjan, kirjoita se.

Takavuosina yksi kulttuurihenkilö joutui sydänlaikkaukseen. Toivuttuaan hän alkoi suoltaa rakkausrunoja ja hyvinkin korkeatasoisia runoja. Hän oli täyttänyt juuri 75 vuotta. Hän lähetti erääseen isoon kustantamoon runokäsikirjoituksensa. Hänelle soitettiin ja kysyttiin että Miten noin vanha voi kirjoittaa tällaisia runoja? Runoja ei kustannettu, en tiedä oliko syy iässä, vai vetikö kirjoittaja itse runonsa pois.

Selvisin taas flunssasta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä on ainainen toistuvuus. Henki naukuu joskus ja rinnassa röhäjää. Kyllä se tästä.



Wednesday, October 21, 2015

Sinisiä raitoja pilvien hiuksissa

Klikkaa isommaksi kuvasta.

Harmaa ja usvainen aamu. Sinisiä raitoja pilvien hiuksissa.

Pelko ajaa ihmisiä osoittamaan mieltä turvapaikanhakijoiden majoituksia vastaan. Pernossa lauantaina poliisi oli jakanut mielenosoittajat kahteen osaan. He itse olivat siinä välissä. Sata henkilöä töllisteli odottavasti. Pari henkilöä vietiin paikattavaksi.

Jotain on pahasti vialla, en tiedä miksi. Samppalinnan erityiskoulussa tapahtui viime viikolla outoa: Kaksi oppilasta tappeli pihalla. Tyttö soitti äidilleen kertoen tulleensa kiusatuksi. Äiti lähetti isovanhemmat hakemaan tytön pois koulusta. Sitten tapahtui outoa, isovanhemmat menivät luokkaan ja pahoinpitelivät opettajaa ja poikaa, joka oli kiusannut tyttöä välitunnilla. Poliisi hoiti kaiketi loput. Rehtori on vaitelias. Vaiteliaaksi tällainen laittaa ja usein se on hyvin viisasta. Asia on loppuun käsitelty ja asia selvä. Ei jatkotoimia. Toivon että tällaiset koulukohtaamiset ja vanhenpien ja koulun yhteistyö sujuisi jatkossa paremmin.

Turkulaiset eivät näissä tapauksissa vaikene vaan tekevät selvää koko perheestä ja merkitsevät pahanleimalla sadaksi vuodeksi eteen päin. Luin Veijo Meren 1918 tapahtumat kirjaa ja heti siellä putkahti "Turkulainen rankaisukomppania" joka teki selvää jälkeä missä liikkuikaan. Kyllä turkulaisilla on ehkä perimässä jokin erityinen rankaisugeeni. He "tappavat" sanoilla ja pahoilla puheilla usein. Sitä kuuluisaa totuutta ei täältä löydy, ainoastaan halu vahingoittaa muita. sama henki elämöi joskus turun kirjallisissa piireissä kautta aikoja.

Olen taikauskoinen nyt, en sano missä koulussa tällaista ei tapahtuisi. Yleensä tapahtuu juuri siellä missä vähiten odottaisi tapahtuvan.

Tuesday, October 20, 2015

Leipäkuutioita ja suolaa paperipusissa valmiina

Vieläkö venäläiset toisinajattelijat pitävät leipäkuutioita ja suolaa paperipusseissa siltä varalta että lähetetään karkotukseen jonnekin Siperiaan. Toisinajattelijoiden ystävät ja perheet lähettivät näitä pusseja vangituille. Kuulin asiasta joskus 1980-luvulla Pietarissa ja muistuma todellistui Eva Weverin kirjaa Kacobin takki lukiessa. Leipä oli arvossaan myös Varsovan ghetossa toisen maailman sodan aikana. Sitä ei juurikaan ollut.

En ole pitkään aikaan kokenut niin vavahduttavaa lukuelämystä kuin tämä kirja. Sanomattoman kurjuuden ja pelon keskellä nukketeatteri ja isoisä Jacobin takki, jonka sisällä on monta taskua ja taskun taskua ja nuket ja salakyljetetut pienet lapset elämään. Lastensairaala ja kuolevat lapset ja teatterielämykset. Ja sitten on Prinssi-nuken ihmeellinen matka Siperian kautta ja New Yorkiin.

En ole koskaan pitänyt Kasper-nukketeatterista. Natsiupseerit halusivat Mika nukentekijän esittävän heille rivoa Kasperteatteria. Se tarjosi tien lasten salakuljetukseen pois ghetosta takin sisällä olevassa kehikossa kevyesti huumattuina. Palkkioksi esityksestä hän sai limpun, joka oli hyvistä aineista tehty. Tietenkin oli puolalaisia ja saksalaisia jotka auttoivat juutalaisi. Tavalliset sotilaat saivat nauttia kauniista nukeista ja tarinoista.

Ymmärrän hyvin vanhoja ihmisiä jotka suuttuvat näille leivän pilkkaajille nykyään. Olot ovat muuttuneet niin hyviksi että leipä on lähes unohdettu ruoka-aineena. En toivo että tulisivat ajat jolloin ihmiset keräsivät nälissään muruja kaduilta ja tunkioilta. Aikaa, jolloin leivän hinnalla mitattiin ihmihenkiä.

Pahuudella ei ole kotimaata. Taide on universaalia ja kohottavaa, varsinkin silloin kun toivoa ei tunnu olevan.

Monday, October 19, 2015

Maanantain ajatuksia menneistä melskeistä

Lainasin eräälle runoilijan alulle rahaa huomattavan summan, sanoi vanha rouva, olen aina tukenut kulttuuria kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Tämä runoilija ei ollut kovin kehittynyt luonne, kun tiedustelin myöhemmin mitä hänelle kuuluu, hän tönäisi minua kadulla ja huusi että: Akat pois runouden tieltä!

Ei hän rahoja surrut, vaan huonoa käytöstä. Hän oli ollut kuusikymmentä luvulla haalimassa nousevia runoilija kykyjä ja jopa konserttisalilla oli ollut matinea. Jarkko Laine oli ollut mukana myös, mutta hän oli ystävällinen, niin kuin hän aina oli vanhemmille naisille;sanoisin arvostava.

Jos oikein muistan niin Heli Keinonen lauloi herkän kauniisti. Hänellä on varmaan vieläkin tallella herkkä äänensä. En muista oliko se sama tilaisuus jonka jälkeen Alpo Jaakola itketti Heli Keinosta ravintolassa erikoisella kritiikillään tämän silloisen miehen Markku Innon runoista. Alpo Jaakola osasi olla aika pieru jos halusi, tämä Loimaan shamaani. Harmittaa ettei ole taltioituna Alpo Jaakolan puhetta taiteesta ja taiteilijoita "Kulttuurikäräjillä" Uudessakaupungissa 1971. Se oli todella hyvä.

Yksi ystävättäreni sanoi että runoilijat yleensä ovat hurmaavia paskiaisia, ellei pidä varaansa joutuu heille äidinkorvikkeeksi ajan oloon muusuuden asemesta.

Mietin voiko äiti olla jollekin runoilijalle muusa. Tuntuu hieman oudolta. Huolto ainakin pelaa vaikka miten viettäisi taiteilijaelämää. Runoilijoiden ja taiteilijoiden pelastus on yleensä nainen, joka on talousnero. Naistaiteilijoista ja runoilija naisista en tiedä, ehkä joillakin on rikas mies, jolla on varaa palkata taloudenhoitaja.

Runoja ja runoilijoita on, ja tulee aina olemaan. Aina on myös niitä jotka luulevat olevansa jotakin. Se runoilija ei koskaan maksanut lainaamiaan rahoja ja nyt se on jo myöhäistä.

Saturday, October 17, 2015

Asunnottomien yö

Asunnottomuus on rikos ihmisyyttä vastaan. Jokaisella pitäisi olla oikeus asumiseen. Kaikkien asunnottomuus ei johdu huonosta elämänhallinnasta ja kyvyttömyydestä. Alkoholismi ja viinan kirot eivät ole kaikille tie asunnottomuuteen. Työttömyys synnyttää asunnottomuutta. Ne kulta-ajat jolloin akateeminen loppututkinto takasi hyvän elämä, ovat ohi.
En usko että hallitus ja suurin osa politiikoista menettää yöuniaan asunnottomien vuoksi. Heille asunnottomat ovat numeroita tilastossa.

En tiedä missä määrin luterilainen kirkko on mukana asunnottomien hädässä, mutta sen tiedän että ortodoksikirkko ei ole. Kärsimys on jotenkin korostunut viimeaikoina ort.kirkon elämässä. Kärsijät eivät suinkaan ole kirkon hyväosaiset ja seurapiirit; kärsijät ja hyljeksityt löytyvät vallan varjoista. Oikeasti marginaalissa olevat seurakuntien jäsenet halutaan unohtaa.
Yksi niskoitteleva pappi ei suostu kuolemaan eikä menemään katuojaan vaikka piirit sitä odottavatkin kokallakoprin. Moista pahanpuhumista en ole kokenut tätä ennen kuin Seikkiksessä.

Yhteisöt viimeisimmän tutkimuksen mukaan paljastavat että yhteisöt vahvistavat itseään ulkoistamalla kaikki yhteisölle epäilyttävät henkilöt masinoimalla pahoja puheita, perättömiä huhuja ja maineenpilaamiseen tähtääviä toimia. Kuulostaa tutulta. Jutut alkavat elää omaa elämäänsä ja jossakin takahikiän ort.seurakunnassa juttu on muuttunut niin etteivät edes liisteet ole totta.

Luin Turun Sanomista tämän päivän meilenosoituksista Pernossa turvapaikanhakijoita vastaan (250) ja toinen oli vastamielenosoitus turvapaikanhakijoiden puolesta (150.) Yleisöä paikalla oli noin 100 henkilöä. Mietin noiden katselijoiden motiivia, halusivatko he kenties nähdä verta.

Kohta syttyvät asunnottomien yön tulet.

Thursday, October 15, 2015

Outoa työvoimapolitiikkaa

Hallitus ja elinkeinoelämä puhuvat työajan pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta. Minun yksi tuttavani kaksinkertainen laudaatturmaisteri ja pätevä nainen jäi työttömäksi viisikymmentä vuotiaana. Hän haki töitä Turussa ahkerasti. Otti yhteyttä ihan ministeritasolle ja kaupungin johtoon ja tulos oli lähes ulos nauru. Mikä tätä maata vaivaa. Halutaan jopa eläkeläisiä töihin, mutta pätevät ja luotettavat ja ahkerat naiset eivät saa töitä.

On se kumma kun tämä nainen ei älynnyt vähemmällä ettei hänelle anneta työtä vaikka polvillaan rukoilisi. Minä en usko hallituksen höpinään työllistämisestä, eivät he työntekijöitä ajattele vaan läheis ilmaistyötä tekevien selkänahasta kiskottavaa moninkertaista hyötyä. Orjamarkkinoiksi minä kutsun nykyistä työvoimapolitiikkaa.

Kunniallinen nainen haki työtä. Turussa ei saanut, koska ei ole turkulainen ja sidoksissa politiikkaan. Uskovainen kyllä, mutta tuntuu että Jumala ei ollut kiinnostunut hänen rukouksistaan. Tässä kyllä alkaa epäilemään vähän kaikkia instituutioita. Sitten hänelle tarjottiin mahdollisuutta masennusdiagnoosiin jolla voisi siirtyä sairaseläkkeelle. Kuulin että homeongelmaisia on samalla tavalla diagnosoitu eläkkeelle. Vakuutuslääkärit kun eivät tunnusta homeesta johtuvia sairauksia. Minusta tämä lähentelee jo oikeusmurhaa. Pitääkö ruveta hullunkirjoihin että tulle jotenkin toimeen.

Ilmaistyöstä ort.seurakunnassa on ilmiö. Lienee raditio. Voi olla että joku kunnioituksesta Jumalaan takee kymmeniä vuosia toimittamalla liturgioita ja kaikkia muitakin palveluksia. Jos seurakunnassa on hyväkuntoisia eläkkeellä olevia pappeja, niin seurakunnan talous kyllä kohenee kun ei tarvitse palkkakustannuksia ajatella. Tästä voisi vetää johtopäätöksen että kirkkoherra on aivan tarpeeton vakanssi, säästettäisiin vielä enemmän jos virka lakkautettaisiin ja hallinnolliset hommat hoidettaisiin talkootyönä.
Piispakin voisi hoitaa kirkkoherran tehtävät.

Raditio tästä tuskin murenee.
Kohta lienee parasta kaikkien lähteä käpykaartiin Suomessa.

Wednesday, October 14, 2015

Vuoden 1918 tapahtumista on kulunut melkein 100 vuotta, mutta heijastuksia riittää veden kuvajaisissa

Luin Katja Ketun Yöperhosen. Se on huikea lukukokemus. En pysty juuri nyt kirjoittamaan siitä, täytyy antaa alitajunnan toimia.

Nyt juuri luen Veijo Meren Vuoden 1918 tapahtumat kirjaa. Ja samalla luen Eva Weaverin kirjaa Jacobin Takki. Juutalaiset ovat taas tulleet ajatteluuni. Jacobin Takki kertoo pojasta joka perii isoisänsä takin jonka taskuista löytyy kaikenlaista arkisen tarpeellista ja sitten eloisa käsinukke. Aika on Varsovan ghetto ja eletään selviytymisen raakaa todellisuutta. Nukketeatterin avulle avautuu ovia ja selviydytään oudoista tilanteista. Lapsia autetaan pois ghetosta pakoon ja turvaan.

Veijo Meri on yksi kestosuosikkini. Vuoden 1918 tahtumat ovat Suomen historian mielenkiintoisimpia tapahtumia. Katja Ketun Yöperhosessa on kytkös noihinkin tapahtumiin. Kohta siitäkin on 100 vuotta mutta heijastuksia riittää veden kuvajaisissa. Rajat eivät ole umpeutuneet; kansan kurjistaminen jatkuu. Kohta luokat nostavat päätään. Minua hämmästyttää ihmisten empatia vaje ja itsekkyys heikonpia kohtaan. Olemmeko menossa fasismiin.

Suomen vesialueet ovat vaarassa. On kansallinen vääryys jos laki toteutuu. Kun lakia on valmisteltu salassa, siihen tulee kähminnän maku. Kansainvälisten suurpääoman tulo suomen vesistöjen omistajiksi on kuin isku Suomineidon sydänvaltimoon.

Monday, October 12, 2015

Joen vesi on alhaalla

Kuvaa voi tulkita kuka mitenkin haluaa. Tuli mieleen lause jostain lapselta: puut riippuvat taivaasta maata päin.

Aurajoen vesi on hyvinkin alhainen nyt. Simonsaaren kivet näkyvät isosti veden pinnan yläpuolella. Eilen oli kirkas ja lämmöhkö päivä. Kirkkovene seilasi pitkin jokea satamaan päin.

Kuvassa näkyy nostokurki. Jokikadun seniortalojen eteen rakennetaan kaupungin vuokrataloa. Säätiöltä loppuiva, tietolähteen mukaan, rahat ja kaupunki tuli hätiin. Seniortalon Tuomaanpuistoon päin olevat parvekkeet menettävät auringon paisteen ja puistonäköalan. Ei ihme että jotkut tuntevat tulleensa huijatukai asuntokaupoissa. Itse ihmettelen miksi kaupunginvuokratalo rakennetaan niin lähelle seniortaloa. Joku epäili että tulee vielä toinenkin talo ja sitten se on menoa. Senioreissa on varmasti huonokuuloisia ja vaivaisia, mutta sokeita en ole kuullut olevan. Ja sikseen kyllä kaikkien vanhusten parvekkeille soisi auringon paistavan, kuten ostettaessa luvattiin. Olisivat mieluummin tehneet viheralueen talon eteen.
Rantapolulla tänään oli kohmettunut siili tiellä. Sen jalat tutisivat piikkipallon alla. Laitoin lehtiä muovikassiin ja muklautin siilin sinne ja heti se rupesi kerälle kaivautuen lehtiin. Toin kotiin ja tein lehtipesän suojaisaan paikkaan. Toivon että se selviää ensi kevääseen.

Pitäisi keksiä uusia kuvauskohteita.

Ehkä olen jo keksinyt.

Sunday, October 11, 2015

En viihdy tässä ajassa, jossa tapahtuu liikaa että näkisi selvästi

Lenin ei uskaltanut kuunnella Apassionaattaa, sillä hän uskoi että kuuntelun jälkeen jäisi vallankumous tekemättä. Musiikilla on mahtava voima.

Myöhäissyksyn aamussa soi mietoon pakkasammuun sopivan kuulas musiikki. Talo on hiljainen, itkevä koira jossakin huoneistossa lienee nukahtanut. Eräänlaista musiikkia sekin, varsinkin aamuyöllä.

Katsoin Areena elokuvan Toisten elämää. Se kertoo DDR:n viimeisistä vuosista ja Stasin vakoilijasta joka tekee yllättävän teon, ja joutuu lopulta kellariin lajittelemaan kirjeitä. Tarina on karu mutta se kerrotaan kauniisti. Vakoilun kohde on taiteilijakoti ja sen asukkaat ja vieraat.

En viihdy tässä ajassa jota parhaillaan elän. Tapahtuu liian paljon että voisi nähdä selvästi. Tiedän etteivät nykyajan ihmiset pidä kärsimyksen merkityksestä maailmassamme. Kärsimyksen kieltäminen on valheellista ja silkkaa mukavuudenhalua. Parenpien ihmisten eristäytyminen omille vartioiduille alueilleen on pakoa todellisuudesta. Kärsimys ei tunne minkään laisia rajoja, se on läsnä aina.

Kärsijät seurakunnissa yleensä ajetaan kärsimään muualle. En pidä sitä enää pahana, koska asiat selkiytyvät kaukaa katsottuna. Seurakunnat kärsivät yhteisöllisestä pelosta jonka kohde on joku henkilö tai pieni toisinajattelija ryhmä. Missään muualla en ole huomannut niin selkeästi vallan valheellisuutta kuin pienissä seurakuntayhteisoissä. Ihmisarvo ei ole korkealla kun siellä taistellaan.

Luova Toiminta ei ollut uskovaisten yhteisö. Muistan erään naivin ohjaajan lauseen: sinä et huomaa mitään kun sinua savustetaan pois ja keinot ovat todella halpamaiset. Tiesin ja näin kaiken ja kirjasin ylös. Demarit menettivät uskottavuutensa jo silloin ja kokoomus samoin. Demarien ja kokoomuksen kuherruskuukausi Turussa jatkuu edelleen.

Friday, October 9, 2015

Kirkas sää ilmaiskuille

Tänään on hyvä sää ilmaiskuihin. Sanoo meteorologi Moskovassa. Sitten luin jostain kannaoton tuervapaikan hakijoiden tilanteeseen Suomessa: Menkööt Syyriaan koska siellä on lämpimämpää. Onko tämä poliittisesta satiiriohjelmasta. Ei ole, se on mediasta luettua.

Syyrian tilanteeseen pitää tietenkin suurvaltojen puuttua, keinot vain näyttävät liian järeiltä kansan kärsimyksiin nähden. Sodassa kärsii kansa aina.

Olen lukenut hitaasti ja miettien Rene´Nybergin kirjaa Viimeinen juna Moskovaan. Ensisijaisesti kirja kertoo kirjoittajan äidin ja riikalaisen tädin tarinan ennen sota, Juutalaisten vainojen alkaessa sisar miehensä Josefin kanssa nousi viimeiseen junaan joka lähti Moskovaan ja he päätyivät Alma-Ataan. Sodan ajasta ja paluusta Baltiaan ja Lopulta Berliiniin, jossa he saivat kohtelua jossa on hyvityksen maku jostakin, joka ei ole hyvitettävissä. Todennäköisesti äiti pelastui seurattuaan kiellettyä rakkauttaan Helsinkiin. Juutalainen perhe kielsi hänet ja hän kääntyi kristityksi.

Tänään on saunaretki päivä.





Thursday, October 8, 2015

Lokakuun härmeessä

On taas seurakuntavaalien aika. Tutkailin seurakuntalehti Kupolin tuoteselostetta ehdokkaista. Jotenkin puuttui melkein täysin huoli kirkkorakennuksesta ja sen kohtalosta tulevina aikoina. Yksi ehdokas mainitsi asian tavoitteissaan.

En puutu sen enenpää asiaan. Totean vain että kirkkorakennus on oleellinen seurakunnan toimipisteenä.

Olisi hyvä jos voisi äänestää sähköisesti. Äänestys prosentti nousisi varmasti.

Lokakuu alkoi härmäisesti. Kesävaatteet täytyy sulloa jonnekin ja etsiä lämpimänpiä vaatteita. Tämä on rasittavaa.

Wednesday, October 7, 2015

Vastarannan töyräs hohti kuuraa

Pakkasaamussa aikaisin kävelin torille kotimaisia juureksia hakemaan. Joki oli musta kuin tuoni ja vastarannalla oli kuuraa vielä, vaikka aurinko häikäisi lämmöttä. Tennarit ovat liian ohuet jo.
Vastarannan töyräs hohti kuuraa. Puut ovat lehdellisiä vielä.

Ilmeisesti mies lähti, kengät jäivät kadulle. Mukavannäköiset ja paljon kävellyt mokkasiinit nököttävät Lonttistentiellä.

Kylmyydestä tuli mieleeni äitini isänisän isä joka eli päivää vaille sata vuotiaaksi. Hänen vaimonsa kuoli varhemmin ja ukko ilmoitti lähtevänsä naimaan uutta emäntää. Pojat kauhistuivat ja estivät moiset aikeet. Ukko suuttui ja kapusi uunille ja oli siellä kiukuissaan loppuun asti. Kävi syömässä, huussissa ja saunassa, ja karjui lapsille jotka mekastivat tuvassa ja uhkasi rotokalla. Lapset ( äitini, Rauha ja Onni) menivät kaapin taakse piiloon. Äitini 90v. soitti että oli istuttanut narssissisipulit ja tuli luppoaikaa soitella. Joillakin virtaa riittää!

Mietin miten pikkukylässä jossa ei kovin paljon ihmisiä ole, on kaikenlaista ihmissuhteilua. Se on kai elämää se.

Sunday, October 4, 2015

Hassu tunne kun polkupyörä uupuu alamäessä

Paikassa josta Jumala on kuollut, voi tapahtua mitä tahansa(Dostojevski)

Elämme kummallisia aikoja. Mielenosoituksia turvapaikanhakijoiden puolesta ja vastaan. Kukaan vastustajista ei osoita mieltä talousrikollisia vastaan. Heidän maasta viemänsä rahat ylittävät ymmärryksen, sen sijaan pakolaisen parikymppinen on pois näköjään jokaiselta. Jos tavallinen ihminen ei osaa hahmottaa isoja rahamassoja, niin rötösherrat saavat jatkaa maailman tappiin. Suomen taloudellinen tilanne voisi paljon paremmin jos maasta viedyt rahat jäisivät Suomeen.

Luen Katja Ketun Yöperhos kirjaa ja mietin mikä symboolinen merkitys kätkeytyy mykkään rajaloikkari tyttöön ja myöhempiin tapahtumiin Neuvostoliitossa. Kirjassa on väkevää synboliikkaa, merkityksiä, mystiikkaa että välillä pitää taukoa pitää lukemisessa.

Tänään on harmaan valonviiruinen päivä. Perheen mies on työmatkalla maakunnassa ja haahailen kaikkea tekemätöntä. Viilenevä sää tulevaisuudessa saa aikaan ahdistusta. Uloslähtiessä pitää pukeutua sopiviin vaatteisiin. Lamaannuttava tunne.

Polkupyörän takarengas käyttäytyy omituisesti. Keskikadun alamäessä vauhti lakkasi ja klonksuva ääni sai minut kalauttamaan jarrua taaksepäin, se auttoi. Tuosta kaupunkipyörästä on ollut iloa ja harmia. Hassu tunne kun polkupyörä uupuu alamäessä.

Alun Dostojevski sitaatti pani miettimään asioita laajemminkin kuin seurakuntakohtaisesti.

Mikä on tämä kohina sananvapaudesta, kun ihmisillä on ajattelun vapaus, eikä sitäkään osata käyttää. (Yksi tanskalainen ajattelija)

Saturday, October 3, 2015

Hotakaisen näköinen mies...


Nyt on kirjamessujen viikonloppu Turussa. Jalkauduin Pieneen Kirjapuotiin. Siellä oli Kari Hotakainen kustantajansa haastateltavana. Millainen on Hotakaisen lause. Se on kuulemma löytynyt.

Hotakainen ei ole yksilöllisyyden kannalla, hän uskoo siihen että muillakin on jotain jota voi kuunnella. Lainaus: Yksinlaulu on kiminää. Kuorolaulu on huminaa.
Hänen kirjansa Henkireikä on minusta erikoinen ja pani ajattelemaan. Martti Suosalo on esittänyt teatterissa monologia jo jonkin aikaa tämän tapaisista teksteistä. Kirjan henkilöillä ei ole nimiä, ainoastaan ammattinimikkeitä.

Lukekaa Henkireikä se kannattaa.

Ennen tilaisuutta olin katsonut Areenasta elokuvan Lukija. Se on elokuva joka panee hiljaiseksi. Ääneenlukeminen on joskus järisyttävää.

En kuule vapautta hornettien äänessä

Yön myrsky Keski-Suomessa sai aikaan mittavia tuhoja. En usko että tämä on tulevan talvea edeltävä ainoa myrsky. Myrskyvaroitus merellä ja sisäjärvillä oli tietenkin aiheellinen, vaikka suuria vesiä seilanneet merimiehet nauravatkin moisille varotoimille.

Yksi valtameriä seilannut kertoi Tuomas Anhavan poistattaneen hänen runokäsikirjoituksestaan Intianmerellä kokemansa reeligin yli lyöneet aallot ja syyttäneen valehtelijaksi. Nykyään netin aikakaudella lapsetkin tietävät isojen aaltojen olevan totta. Häntä ei hyväksytty johonkin merirunoilijoiden antologiaan tai historiaan koska hän oli lähinnä itäsuomalainen järvirunoilija. Nyt on niin, että jotkut saavat haistaa pitkät paskat. Tämä merimies on seilannut 25vuotta valtamerillä.

Turussa jotkut miesrunoilijat ovat oikeita runoilijoita. Paikallislehden ympärille on muodostunut oikeistolainen kirjallinen oikeauskoinen klikki. Maru väittää että rapparit tukevat näitä runoilijoita ja prosaisteja. Kun Turussa ollaan, niin voi uskoa ihan mitä hyvänsä. Jotain on pielessä silloin kun apurahakirjailijat asettuvat avoimesti puolustamaan nykyhallituksen politiikkaa. Minusta kirjailijoilla pitäisi olla omatunto omaneduntavoittelun sijaan.

Turussa ei ole Kalle Isotalon jälkeen ollut turkulaista työväenkirjallisuutta ja ajankuvaa. (Väinö Lesonen oli mutta hän oli hyvinkin mystinen.) Tietenkin voi väittää ettei se ketään kiinnosta, koska duunareita ei enää ole. Luulisi kohta kiinnostavan kun hallitus leikkaa kaikkein huonoimmilta loputkin pois ja mahdollistaa toisaalla talousrikollisten oikeudet makeaan elämään. Duunareiden sijaan on asunnottomia, ruokakassijonossa seisojia ja köyhyyttä, joka lisääntyy koko ajan. Vastakohdat syvenevät.

Koska viimeksi olette kokeneet voimakkaita tunteita runokokoelman äärellä tai proosan? Kohottavaa tunnetta kyllä taidenautintona. Kirjailijan toimenkuvaan kuuluu rehellisyys Kirsti Ellilän Kaivatut on hyvin rehellinen ja asialle uskoutuva, mutta hän onkin Porista. Kirjailijan tausta ja kotipaikka ei tietenkään määrää tapaa kirjoittaa. Tuula-Liina Varis tosin sanoo muuton itäsuomeen vahvistaneen hänen Loimaan kieltään. Tuosta voisi päätellä että kieli on identiteetti tai murre on identiteetti oikeammin. Tai sitten on kyvymys suojautumisesta. Hänen viimeisin kirjansa jäi minulta kesken, en päässut kirjan rytmiin enkä juoneen mukaan. Mikä taas ei tarkoita että kirja olisi huono. Olen hyvin itäsuomalainen ihminen.

Muistan klassisen lauseen yliopiston kirjallisuuden filosofian luennolta...koska runoilijalla oli sellainen lapsuus, hänestä tuli tällainen runoilija..." Tämä nyt on täyttä paskaa, jokaisen runoilijan taustalta ei löydy särkynytta lasta, vaikka kirjoittaisikin loistavaa teksitä tai runoutta. Runot ovat universaaleja.

Runoilijoilla ei ole oikeutta, vaikka olisivatkin rahamaailman, poliittisen oikeiston ja kaupungin lakeijoita, määrätä kuka saa tulla mihinkin tilaisuuteen ja kenen seurassa.


Hornettien ääni on vapauden ääni. Tämä ei kuulu kirjallisuuteen ainakaan vielä, onpahan vaan erään seurakuntapoliitikon Nato myönteinen lausahdus eräässä lehdessä. Oikeauskoisuutta sekin. Minä en kuule horneteissa vapauden ääntä.