Wednesday, October 29, 2008

Pyhä Autuas Ksenia Pietarilainen

Ryhdyin tutkimaan Pyhän Ksenia Pietarilaisen elämää. Ensimmäiseksi hän opetti minulle nöyryyttä kaatamalla minut rähmälleni Yliopiston kadulla. Olin ajatellut omahyväisiä ajatuksia juuri silloin. En loukkaantunut ruumiillisesti. Henkisesti koin tulleeni huomioiduksi.

Alla oleva rukous on omistettu Pyhälle Ksenia Pietarilaiselle. Suomennos on nunna Ksenian.

Oi pyhä ja ylen autuas äiti Ksenia!
Sinä elit Korkeimman suojassa Jumalanäidin ohjaamana ja vahvistamana, kärsit nälkää ja janoa, kylmyyttä ja hellettä, herjauksia ja vainoa. Sinä sait selvänäkemisen ja ihmeitätekemisen lahjan ja maanpäällisen vaelluksesi jälkeen nautit ikuista lepoa. Nyt pyhä kirkko ylistää sinua hyväntuoksuisena kukkana.
Seisoen haudallasi ja pyhän kuvasi edessä me rukoilemme sinua kuin eläisit ja olisit meidän keskellämme: Ota vastaan pyyntömme ja kanna ne armollisen taivaallisen Isän valtaistuimen eteen, sillä sinulla on rohkeutta Jumalan edessä. Ano meille luoksesi kiirehtiville iankaikkista pelastusta, kaikista vaaroista ja murheista vapautumista ja hyville töillemme runsasta siunausta. Rukoile laupiasta pelastajaamme meidän kelvottomien ja syntisten puolesta.
Pyhä autuas äiti Ksenia, auta valistamaan pienet lapset pyhän kasteen valolla ja painamaan heihin Pyhän Hengenlahjan sinetti. Auta kasvattamaan nuoret uskoon, rehellisyyteen ja jumalanpelkoon ja suo heille menestystä opinnoissa. Paranna sairaat ja vaivaiset. Lähetä perheellisille rakkautta ja perheisiin yksimielisyyttä. Tee luostareissa elävät otollisiksi kilvoittelemaan hyvä kilvoittelu ja suojele heitä herjauksilta. Vahvista papit Pyhän Hengen väkevyydellä. Varjele maatamme ja kansaamme rauhassa ja sovussa ja rukoile niiden puolesta, jotka eivät ole kuolemansa edellä saaneet osallistua Kristuksen pyhiin salaisuuksiin.
Sinä olet meidän toivomme, joutuisa kuulijamme ja vapautuksemme. Sinulle me kannamme kiitosta ja kunnioitamme kanssasi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä nyt aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen

Tuesday, October 28, 2008

Yön, unen ja sateen kieli


Tua Forsströmin runokirja Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Otava 2008) on kiehtova ja taianomainen lukukokemus. Alkuvoimainen näkijä on läsnä. Arjen rutiinit on kestettävä mutta luontevasti mennään metsään ja luonnonilmiöihin. Eläimet hänen runoissaan ovat puhdassydämisiä ja lohdullisia.

Viheriöi niin kuin toukokuussa viheriöi.
Sataa niin kuin sataa toukokuussa kun viheriöi.
Kirkkaassa unessa me tiedämme uneksivamme.
Sataa, hevoset juoksevat sateessa.
(s.7)

Tua Forsströmille ominaisella tavalla runot kääntävät yön, unen ja sateen kieleksi, josta voi vain nauttia.

Näen sinut vielä pimeässä.
Ei ole paikkaa mihin jäädä.
Tulee karhu ja kiltisti vahtii.
Tulee susi ja sanoo.

Tumma punainen veri laskimoissa.
Heleä punainen veri valtimoissa.
Eikä missään unta niin hereillä
että siihen voisi jäädä.
(s.21)
Runojen suomennokset Caj Westerberg.

Monday, October 27, 2008

Hauska ja hilpeä seurakunta

Minne ovat entiset seurakuntalaiset kadonneet? Tampereelle? Eräs seurakuntalainen kertoi että seurakunta on ikävällä tavalla hajonnut. Pistäydyin kirkossa ja seurakuntasalilla pitkästä aikaa. Siellä oli outoja ihmisiä. Maksoin rahattoman matkalaisen kirkkokahvit. Turku on ankaran kova kaupunki ja turkulaiset ovat ankaria ihmisiä itselleen ja muille. Turkulainen tokaisu:"Maksa sit kans kahvis!" Tarkoittaa samaa kuin Ilomantsissa:"Otahan tyttö kahvikuppi, suat ihan ilimaseks." Ei ihme että muualta tullut pelästyy kirkkokahvilla turkulaisia tätejä ja parkuu peloissaan eteisessä. Piispan ollessa paikalla on kahvi ilmaista, jopa Turussa. Tai ainakin muistelen olevan.


Vasta jälkeenpäin tajusin miten iso asia teatteriryhmämme oli ollut meille. Meillä oli hilpeän hauskoja muistoja. Meidän olisi pitänyt aistia ajan merkit seurakunnassamme, mutta uusina tulokkaina emme tienneet mitä kulisseissa tapahtui. Tapasin entisen teatteriryhmälaisen ja hänkin oli haikea koska ei enää voisi olla mukana ryhmässämme. Aika aikaa kutakin.

Kuulin myös että kirkkoherra on antanut toimintakiellon entiselle kirkkoherralle. Se koskee kaikkia palveluksia seurakuntansa alueella yksityisiin kotikäynteihin saakka. Minusta tämä on melkein rikollista ja ainakin hyvän tavan vastaista. Miksi tämä on salattu osalta seurakuntaa? Ei ihme että seurakunta on kuulemma ikävällä tavalla hajonnut.

Friday, October 24, 2008

Tuunaa itsesi syksyyn!


Näin kyseisen otsikon erään kampaamon ikkunassa. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kaiken kattava kauneushoitola. Tässä yhteydessä en ole kuullut ennen tuunaamista. Miten syksytuunaus eroaa talvi- tai kesätuunauksesta? Tuunaa tukkasi syksy kuntoon. Kesken kaiken törmäsin seurakuntalaiseen joka loi pikaisen silmäyksen tuunaamattomaan ulkomuotooni. Olin pahoillani että olin jättänyt laittamatta hiuksiini huovutetun hipsulookin. Seuraavaksi tuunaamme itsellemme joulun. Sitä ennen on joulupaasto.

Kevyitä kirjoja


Aikoinaan nivelreumaa sairastava vanharouva pyysi kirjastonhoitajalta kevyitä kirjoja, joita hän voisi lukea sängyssä. Kirjastonhoitaja keräsi hänelle Polvaa, Räsästä, Valtosta ja Utriota. Rouva loukkaantui, sillä hän halusi painoltaan keveitä kirjoja, ei sisällöltään.

Tuesday, October 21, 2008

Löytöjä runohyllystä

Etsin Anna Ahmatovan Runot teosta työhuoneeni hyllyistä. Sitten muistin että se olikin Nummenpakalla. Löysin Eeva Heilalan viehättävän runokirjan Hyvä on maa (Tammi, 1976)

Siitä on jo kauan
kun minuun meni metsätähti
ja yhä se kukkii.

Minulla on sinulle kukka-asioita,
ladon takana risukossa valvovat jo metsähähdet.
On rakkauden helppo hengittää.

on se hyvä
että sinä joskus riisut minut
näet että

tallella ovat olkapäät
ja rinnat ja
että kaiken alla on vain tuttu tyttö
jota kovasti palelee.

Näihin ei ole mitään lisättävää. Lokakuun sade ropisee ikkunaan. Tuttavani sanoi että kaamos on etelässä. Pohjoisessa lumi tuo valon. Tähän on helppo yhtyä.
Inarin kuulu jääluola on sulanut. Ilmasto lämpenee.
---
Kävin silakkamarkkinoilla. Kummastelin hintoja, ihastelin saaristolaisvillapaitoja ja ostin lopulta kolme isoa ruisleipää. Niitä oikeita juurella nostatettuja ja aitorukiisia. Tulomatkalla kävin kirjastossa enkä löytänyt hakemaani. Pyöräilin kotiin ja tunnustin itselleni pelkääväni toisia pyöräilijöitä. He ajavat liian lujaa, ovat röyhkeitä ja riskialttiita.

Saturday, October 18, 2008

Graffiti graniitilla


Graniitti kestää jopa graffitin silkkisen painon. Yliopiston portaat kestävät, mutta kestääkö yliopisto uudistuksen. Sen näämme sitten tulevaisuudessa.

Yhteiskunta oireilee. Oulun perhesurman jälkeen televisiossa keskiluokkainen ihminen järkkyttyneenä selittää, miten keskiluokkaisessa idyllissä voi tapahtua tälläista. Väkivallanteot on aikaisemmin yhdistetty työväenluokkaan ja muihin alempiin kansan kerroksiin. Keskiluokka on hädissään.

Friday, October 17, 2008

Tarkovskilainen metsä

Unohdus on runoilija Sinikka Tirkkosen neljäs kirja. Hänen runonsa ovat vahvoja ja rohkeita; sydänverellä kirjoitettuja. Nyt on lokakuu ja kohta sataa lunta ruusun terälehdille. Tua Forsströmillä on samanlainen kielikuva kokoelmassaan Hevosten kanssa vietetyn yön jälkeen. Tarkovski on läsnä myös Sinikka Tirkkosen runoissa. Kokoelma alkaa runolla Andrei Tarkovskille:

Andrei Tarkovskille

Minä kaipaan aikaa, jolloin minulla oli silmät.
Olen tullut perille.
Tapetti on repeillyt.
Kosteassa äidillisessä metsässä aika kääntyy.

Näistä runoista saisi elokuvan. Runot ovat visuaalisia. Tarkovskilainen vyöhyke mielenmaisemassa josta paluuta ei ole. Tie vie eteenpäin kohti tuntematonta. Kalervo Palsan maalattu elämä kuin mestari lokakuisessa maisemassa paljain jaloin poliisiaseman pihalla.

Kalervo Palsalle

Kun sina joit rantaremmissä,
Vincent van Gogh nykäisi sinua
aina silloin tällöin olkapäästä.
Sinä menit takaisin Getsemaneesi.
Oranssilla musteella van Gogh kirjoitti
uunin kylkeen sähköopillisen kaavan.
Valo oli kulkenut kauan.
Sinä muutit taulujesi gravitaatiota kuin ohimennen.

Sinä kävelit paljain jaloin
Kittilän kirkonkylässä lokakuun kolmantena päivänä.
Poliisilaitokselta sinut käännytettiin hulluna taiteilijana.
Taulut alkoivat hikoilla kun sinä kotonasi suutelit niitä,
siveltimet rupesivat kouristelemaan,
sinä syleilit niitä kuin naista.
Sinä jätit maailman yksin ja unohdettuna.
Sumu maleksi vain pihallasi, taskussa kiekuva teerikukko.

Ulkopuolisuuteen tuomitut ihmiset tulevat mainiosti toimeen yhteisöissä. Yhteisöillä on vaikeuksia tulla toimeen heidän kanssaan. Valon ja varjon välttämättömyys että ihminen näkisi selvemmin on runoissa läsnä. Junat ja lähtö ovat myös välttämättömiä, jos ei konkreettisesti, niin mielen tasolla.

Huoli luonnosta, metsistä, puista ja niiden säilymisestä on runoissa kantavana teemana. Vielä syvemmin ihmisen mielen varjeleminen.

Näissä pienissä uinuvissa kylissä keskipäivän hiljaisuus.
tutuissa peltojen reunistamissa lepikoissa pyhä hämärä.
Täällä tulen ruohon kaltaiseksi, jolle vain tapahtuu.
Esi-isieni silmissä näkyi
näiden korpiseutujen sininen auer,
heidän puheestään kuului suurten kuusien humina.
Jatkan heidän vihreää untaan, heidän vaistoaan,
heidän aavistuksiaan, tunnustan vain rauhan,
sitä puolustan, sitä varjelen.
Älkää tuhotko tätä maata,
älkää sortako viatonta mieltä!


Koskettavia runoja. Lukeminen synnytti hiljaisuutta, ikävää jonnekin ja ajatuksia. Liikutusta. Puhdistavan kokemuksen.

Tässä kaukaisessa kylässä on nyt elokuun
iltapäivän aurinko,
unohtuneissa pensaissa rastaat,
horsien rannut peltojen silmien ympärillä.
Peräkammarin liinalla varisseita kukkia.
Valo näkyy jo ruohon läpi.



Kts myös http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/sinikka-tirkkonen-unohdus-ntamo-2008.html

Thursday, October 16, 2008

Syksyllä sataa tihuuttaa joskus



Kävelin tihkusateessa kirjastoon palauttamaan lukemani kirjan. Etsimääni kirjaa ei ollut. Tunne, että kirjastossa ei ole riittävästi kirjoja häiritsee. Jollei kaupungilla ole varaa hankkia kirjoja, niin ei pitäisi syksylläkään sallia kävelypolulle tuhnusadetta.

Vaikka lankkupolku onkin märkä on kaiteen suojassa turvallista kävellä. Jos pysähtyy niin sorsat kiirehtivät odottamaan namupaloja.

Tuesday, October 14, 2008

Piispankatu, Turku.



(Keväällä 2008)
Piispankadulla autiota ja tyhjää. Tuomaanpuistossa seisoo Suomen Lotta varusteissaan jalustallaan. Miksi patsas on näköispatsas? Esittävä taideteos olisi ollut parempi.

Piispantalossa asuu piispa. Hänellä pitäisi olla lippuliehuvainen katolla, silloin kun hän on kotonaan. Vähän niin kuin isännänviiri. Hänen pihansa on aina siisti ja puhdas.

Piispankadulla on vanhoja taloja ja ainakin yksi ruma asuntola. Tuomiokirkko hallitsee maisemaa. Mansikkapaikasta saa kesällä mansikkakakkua. Savi saa talojen perustukset notkumaan. Joki on, mutta ei näy.

Sunday, October 12, 2008

Valinnan vaikeus


Huikaisevan kaunis syyspäivä. Kävelimme jokirantaa ja syyllistyimme taas melkein rikolliseen toimintaan kävelemällä vanhalla rautatiesillalla. Piispankadulla ihastelin pikkupoikaa, joka karjui niin että katu raikui, koska kaksi isompaa tyttöä oli kiusannut häntä. Voi olla, että muutaman vuoden päästä vuorot vaihtuvat.

Vihreiden ehdokas, nuorehko runoilija, jakoi vaalimainoksiaan kotikadullani. Ketä äänestäisi kun on tuttuja ehdokkaita vihreissä ja vasemmistoliitossa. En varmaankaan ole ainoa jolle on tullut kummallinen visio kokoomuksen ja vihreiden symbosiumista. Media synnyttää sivulauseissaan outoja mielikuvia. Näin meihin vaikutetaan tietämättämme.
---

Kummipoikani 3v. soitti Pohjois-Karjalasta ja kertoi saaneensa patterilla käyvän moottorisahan, jolla ei voinutkaan kaataa puuta. Hän oli toiveikas ja arveli yöllä satavan lunta. Tuossa iässä on kaikki konkreettista ja selvää.

Lisää merkittäviä tapahtumia

Eilen, lauantaina 11.10. 2008, valittiin Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi Tuula-Liina Varis. Onnittelumme! Vieläkin merkittävämmäksi asian tekee se, että hän on ensimmäinen nainen, joka on valittu Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi.

Friday, October 10, 2008

Merkittävä tapahtuma




Presidentti Martti Ahtisaari on saanut
Nobelin Rauhanpalkinnon.

Onnittelumme!

Menestystä uusissa urakoissa.

Wednesday, October 8, 2008

Liian vähän rikollista


Seisoimme Autonomisen kulttuurikeskuksen edessä keskustelemassa. Poliisi tuli paikalle ja otti kaikkien nimet ylös. Melkein neljä kuukautta myöhemmin saimme postia Varsinais-Suomen Syyttäjänvirastosta. Esitutkinta lopetetaan kustannusperiaatteella.

Olimme olleet mahdollisia rikollisia tietämättämme. Epäilty rikos oli LIEVÄ VAHINGONTEKO.

Kun kävelet kadulla, älä pysähdy. Voit joutua epäillyksi.

Miten mahtoi käydä nuorten valtaajien? Kunnallisvaalien alla on puhuttava hiljaa kaikista rikoksista.

Totuuden puhujille käy yleensä aina huonosti.

Tuesday, October 7, 2008

Mestarin mentyä

Runoilijan kuoltua
runot tulevat eläviksi
täyttävät tyhjän tilan
runoilijoiden pöydässä.

Paavo Haavikko oli hankalan ihmisen maineessa. Niin kuin ajattelijat yleensä ovat. Olen kiitollinen kodistamme. Olimme nuoria ja rahattomia ja hän auttoi meitä, niin kuin ihmisiä autetaan.

Monday, October 6, 2008

Nöyrien runojen runoilija


Imatralainen Lauri Hinkkanen voitti tämän vuotisen Runo-Kaarina-kilpailun teoksellaan Kirje Mihail Gorbatsoville. Tapasin hänet kirjamessuilla. Hän ei ole seipäänniellyt, kuten Turussa yleensä ollaan. Hän onkin Imatralta. Hänen runonsa ovat nöyriä, ei nöyristeleviä.




Kappelin valaistusta ikkunasta
näkee ohikulkija lunastajansa
viitan liepeen ja paljaat jalat.

Alistuneen katseen.

Joka päivä maalaat sinä itsesi
samaan alttaritauluun.

Sunday, October 5, 2008

Sofi Oksanen ja muita palkittuja

Tänään kirjamessuilla palkittiin Paavo Haavikko kirjailijaliiton palkinnolla. Sofi Oksanen sai Mika Waltari palkinnon ja Jukka Parkkinen Tirlittan palkinnon. Paavo Haavikko itse oli estynyt saapumasta, palkinnon otti vastaan Anna-Liisa Haavikko.
Kuvassa Kari Levola kättelee palkittua Sofi Oksasta.

Kävin taas juomassa punaista nektaria. Yhtään seurakuntalaista ei näkynyt. Taivastelin suomalaisten runokirjojen poissaoloa. Ehkä käsikirjoitukset ovat olleet heikkoja tai kustantamon linjaan sopimattomia. Mene ja tiedä. Leevi Lehdon lisäksi ainakin runoilija Jonimatti Joutsijärvi (kuvassa istumassa) kuitenkin esitti runojaan. Jee.



Pekka Kejonen, armoitettu runoilija ja kalastaja Jumalan armosta, soi kunnian istua samassa pöydässä ja tarjosi kahvit. Olen vieläkin kunnioituksesta sykkyrällä. Jukka Mallinen on myös kunnioituksen arvoinen boheemikas.

Kaisa Korhonen puhui viisaita, hän on mieluummin ohjaaja kuin kirjailija, koska on kuulemma ryhmätyöskentelijä. Kirjailijan työ on yksinäistä. Ja niin se kyllä onkin.

En ostanut yhtään kirjaa. Kunnallisvaaliehdokkaat tunkivat informaatiota.
Vuoden päästä on sitten taas Turun Kirjamessut, toivottavasti.

Saturday, October 4, 2008

Kirjamessut Turussa 2008

Messukeskuksessa kirjamessuilla on hyvä pistäytyä syksyisin. Kohottaa itsetuntoa ja kuntoa. Jos pyöräilisi messukeskukseen, niin kunto kasvaisi lisää. Totta puhuen olen aina kokenut huippuhetkeni ennemminkin iltaisissa kirjallisissa tilaisuuksissa, kuin itse messupaikalla. Jatkan juttua kirjamessuista myöhemmin. Nyt hikiseen bussiin ja kirjojen bongailuun ihmisten lisäksi.

Maistelin punaista nektarijuomaa. Eräs seurakuntalainen näki minut lasi kädessä. Olin iloinen moisesta. Tapasin henkilöitä ja puolituttuja. Kuolasin kirjoja erinäisillä tiskeillä. Sitten kuuntelin Runon ruhtinasta Lassi Nummea. Jäin sanattomaksi ja tunsin samalla haikeutta.

Runoilija Leevi Lehto (kuvassa)sai minut hämmennyksen tilaan esityksellään. Esitystapa on vaikea jopa ammattilaiselle. Kunnioitukseni moisesta uhkarohkeudesta.
Jonimatti Joutsjärvi luki vakavia runoja. Kiitos niistä.

Tapasin Boris Hurtan. Hän oli käynyt Athosvuorella. Hän sanoi viisaasti että "Jos haluaa elämyksiä niin Kreikassa on kyllä luostareita riittämiin. Athosvuori on jotakin muuta." Ortodoksisuus ei ole elämyksiä.

Olimme ravintola Apteekissa Savukeitaan tilaisuudessa jossa puhuttiin venäläisestä huumorista. Valuimme ravintola Kouluun, jossa piti olla kirjallinen tapahtuma, mutta ovessa oli lappu: Yksityistilaisuus. Tuli olo kuin "gyldaisessa salongissa" eli suljettu, valittujen henkilöiden tila, jossa samat valitut henkilöt puhuvat samoille valituille henkilöille. Me emme halua uusia ihmisiä joukkoomme. Sitten muistin erään runoilijan sanat: "Koulun tilaisuuteen pitää pukeutua pukuun ja kravattiin". Äkkiä kaipasin pois tästä nurkkakuntaisesta kaupungista. Kävelimme pimeää rantatietä kotiin.

Friday, October 3, 2008

Kohtaamisia ja eroja

Viime kesänä oli puhetta Matelista ja savusaunasynnytyksistä. Ihastelin savusaunan kostean lämmintä ja hämärää, kuin kohdussa olisi. Melkein nuorin veljeni, joka on nopea ja vilkas älyn ja puheen haltija, todisti minulle heti, että savusauna on pelkkä myytti ja savusaunasynnytykset legendaa. Hänen mukaansa savusauna lämpiää niin kauan että synnytys on ohi ennen kuin sauna on valmis. Sitä paitsi savusaunassa on kitkua ja pahimmassa tapauksessa häkää. Parhaassa tapauksessa savusauna on tietenkin ihannesauna.

Oli niin tai näin, joka tapauksessa sauna on näytellyt syntymässä ja kuolemassa merkittävää roolia maassamme. Tästä voisi tehdä kokonaisen teoksen, jos jollakin riittäisi intohimoa moiseen.
---

Lopuksi Alma Mediaan. Näin avointa syrjintää ei olekaan nähty aikoihin. Sukupuolinen suuntautuneisuus ei ole este mihinkään virkaan tai toimeen. Seurakunnissa voisi tällaista tapahtua, mutta ei mediamaailmassa? Eikä yhteiskunnassamme yleensäkään? Eihän? Suomi sai taas maailmanlaajuista mainetta, mutta ei kunniaa. Mikä ihme tätä kansaa oikein riivaa? Joskus tuntuu asioiden suhteellisuus unohtuvan sillä, jopa tosiheterotkin pääsevät erotuslistalle ja saavat potkuja. En ole Ilkka Kanerva fani, mutta hänen potkujensa aihe oli lähinnä hyvän tavan vastainen käytös, ei rikollinen toiminta tai virkavirhe. Tämä uusmoralistinen aikamme saa naurettavia piirteitä. Koska ei ole keinoja vakavien rikosten estämiseksi, jahdataan juoppoja ja muita vähemmän vaarallisia henkilöitä.

Wednesday, October 1, 2008

Murheellisten kuullen on puhuttava hiljaa...


Sateen harmaa seinä pysähtyneessä maisemassa.
Hiljaisuus sanoja täynnä.

Pogostalla ei liiku lehtikään.