Kirjamessut Turussa 2008

Messukeskuksessa kirjamessuilla on hyvä pistäytyä syksyisin. Kohottaa itsetuntoa ja kuntoa. Jos pyöräilisi messukeskukseen, niin kunto kasvaisi lisää. Totta puhuen olen aina kokenut huippuhetkeni ennemminkin iltaisissa kirjallisissa tilaisuuksissa, kuin itse messupaikalla. Jatkan juttua kirjamessuista myöhemmin. Nyt hikiseen bussiin ja kirjojen bongailuun ihmisten lisäksi.

Maistelin punaista nektarijuomaa. Eräs seurakuntalainen näki minut lasi kädessä. Olin iloinen moisesta. Tapasin henkilöitä ja puolituttuja. Kuolasin kirjoja erinäisillä tiskeillä. Sitten kuuntelin Runon ruhtinasta Lassi Nummea. Jäin sanattomaksi ja tunsin samalla haikeutta.

Runoilija Leevi Lehto (kuvassa)sai minut hämmennyksen tilaan esityksellään. Esitystapa on vaikea jopa ammattilaiselle. Kunnioitukseni moisesta uhkarohkeudesta.
Jonimatti Joutsjärvi luki vakavia runoja. Kiitos niistä.

Tapasin Boris Hurtan. Hän oli käynyt Athosvuorella. Hän sanoi viisaasti että "Jos haluaa elämyksiä niin Kreikassa on kyllä luostareita riittämiin. Athosvuori on jotakin muuta." Ortodoksisuus ei ole elämyksiä.

Olimme ravintola Apteekissa Savukeitaan tilaisuudessa jossa puhuttiin venäläisestä huumorista. Valuimme ravintola Kouluun, jossa piti olla kirjallinen tapahtuma, mutta ovessa oli lappu: Yksityistilaisuus. Tuli olo kuin "gyldaisessa salongissa" eli suljettu, valittujen henkilöiden tila, jossa samat valitut henkilöt puhuvat samoille valituille henkilöille. Me emme halua uusia ihmisiä joukkoomme. Sitten muistin erään runoilijan sanat: "Koulun tilaisuuteen pitää pukeutua pukuun ja kravattiin". Äkkiä kaipasin pois tästä nurkkakuntaisesta kaupungista. Kävelimme pimeää rantatietä kotiin.