Friday, October 31, 2014

Merkittävimmän Suomen puoleisen runonlaulajan Simana Sissosen kotitalo ja pihapiiri uhattuna Ilomantsin Mekrijärvellä


Simana Sissonen oli (1786- 1848) Ilomantsin Mekrijärvellä asunut Suomen puolisen runonlaulun merkittävin henkilö. Hänen laulantansa on ollut merkittävä Kalevalan synnylle.

Olin lentää tuolilta huomattuani että Senaattikiinteistö myy Simana Sissosen kotia ja pihapiiriä Mekrijärvellä. Sissosen sukuseura on huolestunut syystä. Parasta olisi jos Ilomantsin kunta ostaisi kohteen ja lahjoittaisi sen Sissosten sukuseuralle.

Museovirasto rauhoittelee kohteen merkittävyydellä ja suojelulla. Minä henkilökohtaisesti en luottaisi Museoviraston sanomisiin.

Olen pöyristynyt myynti-ilmoituksesta. Ellei muu auta niin perustettakoon pro Sissonen liike. Vaalit lähestyy. Löytyykö Ilomantsin politiikoista kulttuurihistoriallista ja kotiseutuhistoriallista vastuuta.

Tutkittuani Mateli Kuivalattaren elämää, huomasin Simana Sissosen hänen aikalaisekseen. Mateli teki omaa laululyriikkaansa, Simana lauloi jo laulettua perinnettä.

Thursday, October 30, 2014

Lähikauppaa, lastenkulttuuria ja tätien törsäysvuosikymmen


Lähikauppa on hyvä asia. Muistan 1980-luvun Portsassa oli kivijalkakauppoja. Taloyhtiössämme oli Liisi Kauppilan maitokauppa. Se oli kätevä. Minusta tällaisten kauppojen toimintaa pitäisi tukea.

Tänään Lonttisten lähikauppa avattiin remontin jälkeen ja Valintatalo oli muuttunut Siwaksi. Siwa, sen enempää kuin Valinta talokaan eivät ole Suomalaisessa omistuksessa. Silti lähikauppa on kätevä.

Lähikauppa on myös, kuten kirjastokin, sosiaalisen kanssakäymisen keskus. Siksikin niitä ei pitäisi lopettaa.

Lasten kulttuuri viikot oli myös hyvä idea. Nyt niitä ei enää ole järjestetty, koska lastenkaulttuuria on koko ajan tarjolla. Vai onko, ja jos on, niin minkä tasoista?

Olihan se tuossa tuntityöntekijöiden palkkarahojen muuhun tarkoitukseen kuin työntekijöiden hyväksi,käytössä sekin puoli että hyvään tarkoitukseen ne rahat menivät. Jotkut ovat itsekkäitä huudellessaan pikkurahojen perään kun lapset tarvitsevat kulttuuria, raivosi taiteilija joka ei itse kylläkään tehnyt ilmaistyötä lasten kulttuurin hyväksi. Joku säveltäjä piruili ihan tosissaan että mikäli toimintayksikkö palaa poroksi Mörköoopperan tai Tulitikkutytön kulissien kuivattamisen vuoksi, niin saa palaa! Kauhistelin nimittäin yli yöksi jätettyjä hellanlevyjä ja uunia ja muita sähköpuhaltimia sillä pinkopahvinen seinä savusi. Olin nipottaja ja lastenkulttuurin jarru. Kaiken kukkuraksi olisin joutunut maksamaan oopperasta nähdäkseni sen. Jätin väliin.

1980-luvulla oli rahaa käytössä kyllä, elimme törsäyksen vuosikymmentä. Työpaikkakiusaamisen tätirinki toimi kuin "gestapo" oli Lenttu-täti, Krista-täti, Eija-Täti, Lenita-täti, Ari-täti ja Marianne-täti ja Ritva-täti ja Tuuli-täti joka ponkaisi pomoksi demarien avulla. Ja virastossa istui iso-Täti joka muni mahtipontisia munia. Sitten oli Haije-täti tilulilulei! Hän oli rahasta naimisissa.

Taisipa tämä Jarmo Rosenlöff olla zilloin liittomme puheenjohtaja(demari).

Wednesday, October 29, 2014

Katurunous ei yllä torille asti...


Onko kovinkin yleistä että valtuuston kokouksissa valtuutetut säntäilevät käytäväkokouksia pitämään. Viime maanantain valtuuston kokouksessa kokoomus säntäili käytäväkokouksiin ja heti sitten ehdottivat Toriparkki asian pöydälle panemista. Ja demarien Jarmo Rosenlöf kannatti ehdotusta. Sai varmaankin käskyn torinkulmien miljonääreiltä. Nyt Vaiste aikoo valittaa (?!) mikäli toriparkkihanke kaatuu.

Kuka tätä kaupunkia johtaa?

Kulttuuriväki on kuin kusi sukassa hiljaa. Kirjailijat ovat riippuvaisia apurahoista. Kokoomus on vahvasti kulttuurinkahvassa; kokoomuksen tädit nostavat susikkejaan jalustalle, Niin ihanan suloisia nuoria poikia Huokailevat tädit punaiset nutturat tutisten. Katurunous ei yllä torille asti, vaan pysyy "raakkien" kammareissa. Salonkirunoilijat ja prosaistit nuolevat Turun Sanomien paperista persettä. Osallistuva runous ei ainakaan tässä kaupungissa loista.

Erittäin lämmintä ja pehmeän harmaata säätä.

Tuesday, October 28, 2014

Turuntautinen meno jatkuu


Ihmettelen kauhiasti eilistä valtuustofarssia. Miten on mahdollista että asia äänestetään pöydälle kokoomuksen ja demarien toimesta koska heidän omia sanojaan lainaten, lopputolos näytti epävarmalta Siis heille epäsuotuiselta. Miten tällainen on mahdollista? Sotii hyvää menettelytapaa vastaan.

Muistan takavuosilta ensimmäiset Lasten kulttuuriviikot. Luovan Toiminnan toiminnanjohtaja ja Satu jotakin käyttivät tuntityöntekijöiden palkkarahat kulttuuriviikon kustannuksiin. Porukka huomasi, sen jälkeen kun oli tehnyt vapaaehtoistyötä kulttuuriviikkojen hyväksi, olevansa palkatonna lomautettuna. Tuntityöntekijät pitivät kokouksen, laativat kirjeen kaupunginhallitukselle että menettelytapa tutkittaisiin. Pomo soitteli ja painosti. En tiedä kenen pöytälaatikossa valitus makasi, kunnes kaksi pomon miesystävää kävi sen hakemassa pois ja valitus tuhottiin.
Minä ainakaan en saanut koskaan kadonneita palkkarahoja takaisin.
Voi tietenkin kuvitella millainen työyhteisö oli sen jälkeen.

Hieman myöhemmin tuli lama
ja kaikki sijaiset ja tuntityöntekijät poistettiin kaupungin palkkalistoilta. Itse en ollut enää mukana tekemässä valitusta kaupunginhallitukselle koska Seikkikseen oli palkattu pomon ja apupomon lapset töihin. Saihan kuulemma kuvanveistäjän rouva vakituisen pestin ja lienee siellä vieläkin ateljeehommissa. Kaupunginjohtaja Maija Kyttä (kok.) hylkäsi valituksen nepotismista. Minun nimeäni ei sillä listalla ollut.

Turun eilinen päätöksenteko on härski. Turussa menestyvät härskit henkilöt ja niitähän riittää.

Monday, October 27, 2014

Kun kokoomus ja demarit asian pöydälle panivat


Turussa tapahtuu taas farssissa Toriparkki: Kun kokoomukselle kävi selväksi että heidän kolme edustajaansa olivat äänestämässä Toriparkkia vastaan, he demarien myötävaikutuksella äänestivät asian pöydälle.

Ilmeisesti Toriparkin miljonääreiltä kävi käsky, sillä hehän tässä kaupungissa sanelevat mitä tehdään. Turun Sanomat (Ketoset) Jukka Vihanto ja kumppanit määräävät kulisseissa ja kulissien tällä puolen.

Hei kokoomus ja demarit missä on teidän tahtonne? Taitaa olla liikemiesten taskussa.

Sunday, October 26, 2014

Olin unessa Venäjällä


Olin unessa Venäjällä. Kaupunki oli tuntematon, mutta kiinnostava. Meillä oli ryhmä jolla oli käytössään sähköauto. Autolla pääsi mukavasti etten sanoisi salamyhkäisesti huoneen lattiassa olevalla hissillä kadulle.

Reppuni, jossa olivat passini ja kaikki tärkeä käsitavara, katosi oudosti. Huone oli täynnä tavaraa ja äkkiä salainen poliisi tutki vimmatusti kaikkea. Minua he eivät noteeranneet, vaikka passini oli poissa. Tuttu venäläinen kirjailija sujautti minulle passin ja minä totesin että se on väärän värinen. Sillä ei ole enää merkitystä, sanoi kirjailija, Kaikki ne ovat nykyään samanvärisiä.

Venäläinen kaunotar sanoi että amerikkalaiset turistit ovat silmälläpidettäviä ja hyväuskoisia.

Eivät he enää ole niin naiveja kuin takavuosina
, sanoin minä ja nousin junaan suomalaisella asemalla. Heräsin ennen rajanylitystä. Olisin halunnut nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu...

Saturday, October 25, 2014

Nuoret tytöt kuin omenat räpläävät kännyköitään bussissa...


Sataa. Pimenevässä illassa saunavastan tuoksuisessa ihossa ja hiukset inkiväärishampoolla pestyinä istun bussissa kärrykassi täynnä punaisia talviomenoita. Yleensä vigiliaan meneviä mummoja on bussissa tähän aikaan. Nyt ei ole ja olen hyvilläni. Yksi mummo sanoi kerran että hän keskustelee Ambrosiuksen kanssa, et sinä. Sanoin että pidä hyvänäsi, en tule teidän väliinne.

Nuoret tytöt kuin omenat räpläävät kännyköitään ja kikattavat. Ovat matkalla nuorisobileisiin, sydämet täynnä odotusta.

Lokinkadulla rakennustelineet kuistin ympärillä. Maanantaina alkavat korottaa kattoa museoviraston luvalla ja kaupungin "lahjomattoman" rakennusviraston luvalla. Voisin myydä omistamani 45 neliötä kakluunilla ja hellakakluunilla. Kiusallanikaan en myy. Olen kivi juppien kengässä ja piikki lihassa. Uhkasivat tulla meidän puolelle korottamaan ja heittää meidät ulos. Se ei käy, emme me niin tyhmiä ja köyhiä ole. Köyhät eivät asu enää Punavuoressa, vaikka he niin väittävätkin.

Tuttu välittäjä sanoi että taloyhtiöissä joissa on isännöitsijänä on talon osakas, on yhtiövastike aina pienempi kuin vieraan isännöimissä taloissa. Ja lisäksi puutaloyhtiöt joissa tehdään talkootyötä on elämänlaatukin parempaa.

Uusi omistaja seinäntakana pitää kuulemma tupaantuliaisbileet. Hyvä tietää sillä poliisiauto on ennenkin vieraillut bileissä. Me emme ole soittaneet poliisille koskaan, joku muu on kyllä soittanut.


Thursday, October 23, 2014

Silkkihansikkain sivellen ja Faberge`munaa pyöritellen...

Ortodoksisen kirkon osalta yhtiö toteaa että Yhtiö sitoutuu toteuttamaan maanalaisen pysäköintilaitoksen ja siihen liittyvät rakennelmat ja rakenteet siten etteivät Ortodoksisen kirkon perusteet rakentamisen tai laitoksen käytön takia vaurioidu. (!?)

Silkkihansikkainko he siellä sivelevät? Sietäisi laserkuvata kirkko ennen mahdollista Toriparkin rakentamista. Kirkko sijaitsee kalliolla, toinen reuna savipatjalla kelluen. Olkaa siinä sitten vahingoittamatta jos savipetja alkaa liikkua.

Tavaratalo Wiklundin tuoksuosasto lahjoitti seurakunnallemme muutama vuosi sitten Faberge-munan. Osuuskauppa oy on mukana toriparkki oy:n toiminnassa, vaikka heillä on omat parkkipaikkansa jo nyt.

Entä jos vaurioituvat? Maksaako Toriparkki mukisematta laskut. Pelkään pahoin että kaupunki joutuu maksumieheksi jos Toriparkki rakennetaan. Toivon että poliitikot tajuavat että vaalit ovat lähellä. Kokoomus ja demarit molemmat ovat menettäneet kannatustaan kautta linjan.

Onko sovittu myös ilmaisista parkkipaikoista seurakunnan sisäpiirille? Tuon heitti ilmaan eräs epäilevä seurakuntalainen.

Pyhä Marttyysikeisarinna Aleksandra älä käännä selkääsi kirkollesi hetkeksikään, vaan alati rukoile pyhäkkösi puolesta.

Museovirastoon ei voi luottaa vaikka rakennus onkin suojelukohde, jos huonosti käy niin kirkostamme tulee äkkiä lainsuojaton kohde. Turun ortodoksisella kirkolla ei ole varaa paalutukseen ja mahdolliseen korjaukseen joten turha huhuilla Helsingin metropoliittaa apuun oli hän kuka hyvänsä silloin. Onkohan päämies (khr) varmasti ymmärtänyt mahdollisen paperin johon on ehkä nimensä laittanut.

Miljöösuojelta ja suojeltu puutaloalue

...tarkkaa vastausta kysymykseenne on vaikea antaa miten kyseiset termit eroavat toisistaan, mutta asemakaavassa olevat merkinnät ovat ne jota kullakin tontilla noudatetaan. Esim. tällä tontilla kaava sanoo mm.seuraavaa " Asuintalojen ja rivitalojen korttelialua, jolla ympäristö säilytetään uudisrakentaminen ja olevaan rakennukseen tehtävien muutostoimenpiteiden yhteiydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen että rakennuksen muoto ja julkisivukäsittely noudattaa ympäristön perinteistä rakennustapaa ja väritystä. Julkisivu tulee tehdä puusta ja peittomaalata.

Silleen. Lonttisten puutaloalue ei taida olla miljöö, eikä suojeltu puutaloalue. Siispä katonkorotukset ovat talon hyväksi tehtäviä parannuksia. Katon olisi voinut korjata kyllä korottamattakin ja jos jotain pitäisi tehdä niin madaltaa mieluummin.

Onkohan museovirasto tehtäviensä tasalla nykyään, vai saneleeko jokin taho mitä mieltä he saavat olla?

Tähän rakennuslupaan ei kuulemma sisälly koristeikkunoiden poisto ja sunan rakentaminen korotuksen jälkeen. No ainahan voi yrittää korotusten jälkeen hakea erityislupaa kun korotuskin on tehty.

Minusta rakennusviraston lupa ei anna lupaa alakerran asunnon puolelle tuloa ja asukkaiden häätämistä kodistaan. Koko katon korotus on tarpeeton ja lähti liikkeelle yläkerran asukkaan saunanteko haaveista. Muille puutaloalueille tiedoksi että tämä on ennakkotapaus ja sellaisena arveluttava.
Ja yhtiövastike varmaankin nousee.

Turussa on tänään pikkupakkanen ja ajoittain aurinko paistaa.

Wednesday, October 22, 2014

Tuoko toriparkki muka turvallisuutta ja työpaikkoja?

Kuvassa torimyyjä, maalaisten tori, pakkaa tavaroitaan pakettiautoonsa. Hän ei tiennyt mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Informaatiota ei ole tullut. Haluaisin jatkossakin ostaa torilta palsternakkaa, selleriä ja purjoa ja muitakin tuotteita.

Toriparkki oy:n mukaan Toriparkki tuo turvallisuutta ja työpaikkoja. Uskallan epäillä sillä turvallisuus on jotain muuta kuin liiketalous ja sen intressit. Työpaikkojen kanssa on hetken huumaa jos sitäkään. Ei ole järkevää työvoimapolitiikkaa tuhota torikauppiaiden elinkeino ja toimeentulo. Eikä myöskään ole järkevää hajota ja rakenna politiikka. Epäilen että toriparkki työllistää edullisia balttilaisia rakennusosaajia turkulaisten duunarien sijaan. Liikemiehet ja grynderit eivät ole toimissaan isänmaallisia työllistäjiä.

Hieman ihmetytti tämän ison rakennusliikkeen pääluottamusmiehen (vas.) puheenvuoro toriparkin työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Tuli katala olo maksetusta puheenvuorosta.

Tämän aamun uutisissa oli uutinen pitkäaikaistyöttömien tuntuvasta lisääntyneestä määrästä. Eikö olisi syytä tehdä rakenteellisia parannuksia työvoimapolitiikkaan. Toriparkki ei ole ratkaisu mihinkään.

Tuesday, October 21, 2014

...Aikojen aamussa käyskenteli Mansikki Turun torilla...?

Valtuutettu Jarmo Rosenlöf kertoi kyselytunnilla kirjastossa miksi kirjasto rakennettiin kaupungin omalle tontille eikä Turun Sanomien omistamalle vastapäiselle tontille. Syynä oli tontin omistajien ahneus ja sinne olisi pitänyt rakentaa kaupungin kustannuksella parkkihalli. Nyt kun KHO ei ole myöntänyt valitusoikeutta kaavamuutokselle, sama taho on kytkyssä Toriparkkiin eli vaatii parkkipaikkoja toriparkista. Onko niin että mikäli Toriparkki hanke kaatuu ensi maanantain valtuuston kokouksessa, kaatuu myös Torinkulman rakennushanke.
Kyselytunnilla oli henkilö joka oli ollut Julian rakennustyömaalla aikoinaan ja kertoi että Aurajoen vettä tulvi työmaalle kun perustuksia kaivettiin. Tämä oli dokumenttia Toriparkin kannattajille jotka väittivät ettei torilla niin tapahtuisi koska se on kuulemma vanhaa heinämaata, jossa varmaankin aikojen aamussa Mansikki käyskenteli.(!?)
Toriparkki menee geopoliittisessa linjassa jossa peruskallio ja savimaa menevät Toriparkin kannalta ikävässä linjassa. Esimerkiksi ortodoksikirkon toinen puoli on peruskallion päällä, toinen puoli kelluu savipatjalla. Mitäkö tapahtuu kun savipatja lähtee liikkeelle? Siihen ei tarvitse maksettuja asiantuntijoita sanomaan.

Muutenkin ihan tavalliset ihmiset voivat päätellä asioita, ei siihen politiikkoja tarvita sanomaan miten asia on. Politiikot eivät ole, useimmiten, yhtään pätevämpiä tiedostajia kuin kuka tahansa meistä.

Ortodoksikirkosta Jarmo Rosenlöf sanoi jotakin niin että se on siellä linja-autojen kanssa samassa linjassa. Missä olivat ortodoksikirkon edustajat. Olen kyllä silmä ja korva tarkkana miten valtuutettu Mikael Miikkola, ort.seurakuntaneuvoston ja valtuuston jäsen, (sit, ps.) äänestää ensi maanantain kokouksessa. Ortodoksisuuteen kuuluu nöyrä hiljaisuus ja sisäänpäinkääntyvä alistuneisuua, mutta Jumala tuskin hoitaa kunnalispolitiikkaa, joten olisi hyvä jos jotkut hoitaisivat yhteisiä maallisia asioitakin jeesustelun sijaan. Kirkon paalutus olisi paikallaan tuli toriparkki tai ei. Maksaako kaupunki sen?
Perinteinen kaupanteko torilla taitaa olla vaakalaudalla. Perinteiset torikauppiaat ovat peloissaan jatkuvuudesta sillä tietoa ei ole tullut koko aikana. Minusta politiikoilla ei ole varaa ylimielisyyteen ja viisasteluihin Ei ole ollenkaan itsestään selvää politiikonkaan uran jatkuvuus.

Kaupunki on sitoutunut maksamaan sähköliittimet toriparkille ja kaupunkihan tulee tukemaan Toriparkkia vuokraamalla parkkitilaa työntekijöilleen ja näin kierteisesti osallistuu Toriparkin tukemiseen. Eikä liene ainoa tapa millä kaupunki voi osallistua Toriparkin maksuihin mutkan kautta. Älkää hyvät kaupunkilaiset ruvetko kusetettaviksi.

Sunday, October 19, 2014

Valtuutettujen kyselytunti kirjastossa

Ulkona tihkuinen sää, säsällä suorastaan kuuma tunnelma. Toriparkki ja Turun Sanomat olivat järjestäneet tilaisuuden jossa Kaupunkilaiset saivat esittää kysymyksiä toriparkista valtuutetuille. En tässä rupea referoimaan kaikkien turkulaisten kysymyksiä, mutta joukossa oli todella teräviä ja perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Yllä olevassa kuvassa ovat tariparkkia puolustavat tahot: sdp, kokoomus ja ps. PerusSuomalaisten valtuutettu sai kritiikkiä oman puolueensa taholta. Hän edusti itseään, ei puoluetta. SDP:n Jarmo Rosenlöf sai osakseen buuausta ja vihellyskonsertin ja aiheesta.

Yllä kuvassa Saara Ilvessalo(vihr.) ja Johannes Yrttiaho.( vas.) He vastustavat toriparkkia.


Niin vastustan minäkin ja ihmettelen miksi kansanäänestystä tästä asiasta ei voida järjestää. Pelkäävät sanoi vanha rouva pirullisella äänellä.

Turussa on kaksi isoa V:tä. kuten keskustelijat totesivat. Politiikkojen mahdollisia kytköksiä liikemiehiin ei kuulemma ole!

Viikon päästä maanantaina he äänestävät taas kerran Toriparkista.

Saturday, October 18, 2014

Tautisia tarinoita IV

Miina Äkkijyrkän veistos loistaa kirjaston pihalla. Skattan tila Vuosaaressa on myytävänä. Maisemallisesti tila koheni Miinan aikana. Pelkään tuon saavutetun maiseman puolesta. Minusta nimeltä mainitsematon luostari voisi laajentaa noille vainioille.
Voisi hyvin kuvitella että harmaa on syksyn väri. Tässä kuvassa se on keltaisen sävyjä. Ei ihmisiä ruska masenna, vaan tietoisuus ruskan jälkeisestä ajasta. Kevääseen on puoli vuotta ainakin. Kieltämättä ahdistaa ajatus talvesta ja jäästä ja pimeästä.

Friday, October 17, 2014

Tautinen tarina III

Viileä yö tulee salaa sisälle ja saa ihmiset nukkumaan hyvin ja pitkälle aamuun. Polttelin risuja hellanpesässä ja ajattelin äitini viisauksia: kun ihminen tulee tarpeeksi vanhaksi lakkaa välittämästä mitä muut sanovat ja alkaa elää ihan miten hyvältä tuntuu. Voi lämmittää saunankin vaikka keskellä päivää. Tietyt rutiinit samaan aikaan ovat tietysti ihmiselle hyväksi jo muistinkin kannalta.
Seurakunnan toiminnassa minua ihmetytti jatkuva sanaton vaatimus siitä mitä muut sinusta ajattelevat. Tarkoittaa jatkuvaa itsetarkkailua. En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka ovat niin taitavia teeskentelijöitä että osaavat sanoa Haista paska niin fiksusti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena. Näitä löytyy kyllä seurakunnista ja muualtakin. Seikkiksessä oli kerran yksi ohjaaja joka oli hyvin mestarillinen tässä lajissa. Minä en puhu pahaa kenestäkää se ei kyllä estänyt häntä puhumasta paskaa virastossa. Harvemmin tuo onnistuu sillä ihmisen ääni on rehellisyyden mittari.
Vanha ja suojeltu tammi (1700-luvulta) jaksaa vaan elää ja olla. Joessa on virrannut paljon vettä ja veden laatu on vaihdellut aikojen saatossa. Vielä 1950 luvulla joessa kuulemma kellui kakkakikkaroita. Joki hoiti vielä silloin viemärihommat. Ajallisesti siitä ei ole kauan. Tammi on nähnyt talojen jokeen vierimisiä ja talvella ihmisiä vaeltamassa jäällä jonnekin.

Thursday, October 16, 2014

Tautisia tarinoita II

Tiedoksi: Ensi sunnuntaina 19. 10. klo 13.00 Kaupungin kirjastossa Keskustelua Toriparkista. Koska esiintyjät ovat toriparkin kannalla, olisi hyvä jos paikalla olisi nasevia kielenkäyttäjiä tekemässä vastakysymyksiä.

Joki voi olla moni-ilmeinen.Tämä ei ole Tuonelan joki eikä Manalan virta. Otin tuon kuvan vastavaloon ja tulos on tässä. Aurinko paistoi täysillä lämmittämättä. Oli keskipäivän melkein hetki. Tuomiokirkon kello löi varttiavaille. Uskaltauduin ulos toipilaana.
Raita-paju oli värjöttelevän näköinen riisuttuine oksineen, vain jokunen suippo lehti roikkui muistona kesäpuvusta.

Joki voi olla täynnä virettä ja karetta ja savivettä. Aurinko saa sen näyttämään kauniilta.

Wednesday, October 15, 2014

Tautisia tarinoita I

Olen kohta taipuvainen hyväksymään tuttavani uskomuksen että jos on yliherkkyyttä maailmantapahtumille, on parasta sulkea mediat. Itse lisäisin että parasta mennä metsään ja hiljaisuuteen.

Kummallista miten jotkut muistikuvat pulpahtelevat esiin kuumeisena ollessa. Olin koulun käytävässä. Oli keväät. Pieni punatukkainen ja läpikuultavaihoinen poika leikki puuautolla koulunkäytävällä. Äkkiä opettaja ja rehtori supattivat pilkallisesti lapsesta. Lapsi ei kuulemma ollut ihan sellainen kuin he olisivat hänen halunneet olevan ja äitikin taisi olla samaa lajia. Ajattelin että tuo lapsi on toisesta maailmasta, eikä kauan olisi heidän riesanaan. Myöhemmin kuulin lapsen kuolleen.

Tänä syksynä on paljon pihlajanmarjoja. Vanha kansanuskomus uskoo että tulee vähäluminen talvi. Toinen karmeampi uskomus tuli vuoden 1918 tapahtumien myötä: jos pihlajassa on paljon marjoja, kuolee nuoria sotilaita paljon. Uskon mieluummin tuohon ensimmäiseen, ja, jos tulee luminen talvi voi lakata uskomasta. Yksi naiskirjailija, nyt jo kuollut, saapui aikoinaan vierailutunnille sairaalaan jossa olin joten kuten hengissä riskisynnytyksestä ja kaksospojat elossa. Ensitöikseen hän pälpätti että: Yleensä tulee sota jos poikia tulee tuplaten. tuskin nyt sentään yksittäisen tapauksen takia, ajattelin minä ja hymyilin kuin riivinrauta.

Nyt on lokakuun 15. päivä. Lämpötila ulkona +5 astetta. Aurinko ei ole näyttäytynyt ja kohta alkaa hämärtää.

Monday, October 13, 2014

Onnellinen taivasratsastaja


Joskus tuntuu kuin tauti olisi jäänyt asumaan. Sopivan hetken koittaessa se iskee; kuume nousee, sitten alkaa kukutus yskä. Alkaa olla joka toinen kuukausi kylässä. Juuri kun piti lähteä Taiston hautajaisiin, tauti iski. Taisto oli maanhiljainen ihminen, suru äitinsä sydänalassa, huoli ja ikävä. Jossakin pienessä hoitoyksikössä Taisto kyseli että Koska mennään kotiin Nyt hän on kotona, äitinsä vieressä. Taisto rakasti hevosia ja häntä käytettiin ratsutallilla ratsastamassa. Nyt hän ratsastaa taivaan hevosilla ja on onnellinen taivasratasastaja.

Huteran hämärä maanantain ilta. Joskus ajattelen että tämä talo jossa asumme, aiheuttaa sairastumisia.



Saturday, October 11, 2014

Suomalaisen sielun tuntija

Tässä kuvassa on melankolista ja koleerista kohtaamista. En väitä kuka edustaa mitäkin, mutta puhdas koleerikko kyllä rymistelee nuo rakennukset maan tasalle.

Oliko Aleksis Kiven elämä sittenkään niin melankolista kipua täynnä kuin meille on annattu ymmärtää. Steineristit usein pitävät Kiveä melankolisen tempperamentin prototyyppinä. Voi ollakin osa totuutta.

Kiven teksteistä voi löytää korkeaa ihenteellisuutta, sarkasmia ja älyllistä leikittelyä. Hän viiltää kuin kirurgi. Jos puhutaan venäläisestä sielusta venäläisessä kulttuurissa, niin Kivi on suomalaisen sielun kuvaajana omaa luokkaansa.

Tempperamentti ei tee ihmistä. Ihminen voi kasvaa tempperamentistaan ulos tai jäädä sen vangitsi. Melankolisen näkyvin tuntomerkki on korkea otsa ja luisevuus joka aiheuttaa kipua läpi elämän. Melankolikko narisee ja puhuu kivuistaan mielellään. Mielentaudeista kitsofrenia vaanii melankoolikkoa. Melankoolikko on älyllistäjä ja hänen ajattelunsa laatu on usein analyyttistä. Hänellä on loistava taju kauneudesta, enkä nyt tarkoita tajua minkälainen liina laitetaan pyöreälle pöydälle tai sopivatko servettien värit jonkun luomiväriin.

Melankolikko voi olla rasittava ja itsekeskeinen läheisilleen.

Aleksis Kiven elämästä on tehty myytti josta sosiaaliporno pursuaa yli äyräitten. Tuolloin ei ollut apuraha systeemejä mutta tekijänpalkkiot näyttäisivät olleen aikaan nähden kohtalaiset. Charlotta Lönnqvist oli mesenaatti, luultavasti ei muuta. Ja mitä se meille kuuluu vaikka olisi ollut muutakin. Ylipäätään olen huomannut että myös kulttuuriväkeä kiinnostaa kaikki sellainen mitä tavallinen ihminen pitää luonnollisena, eikä ansaitse sen enempää huomiota. Miten Kivi kuoli? Kuolema luo hohtoa myyttiin jos siitä saadaan suomalaista synkkyyttä ja kurjuutta mukaan. Kuva Aleksis Kiven elämästä on enemmänkin suullista tarinaa, tarinana hyvä mutta ei kaiken kattava ja todellinen.

Melankolikko jää tapahtumiin kiinni ja joskus hän ei pääse tapahtumien yli eteenpäin. Nämä ovat temperamentin ääripäitä.

Kun Mauno Koivisto oli valtiovarainministeri, aistin hänessä melenkolikkoa kun hän puhui rahoista, tuloista ja menoista. Melankolikko rakastaa veheneviä rahakekoja ja vähennyslaskua. Nykyisistä politiikoista en uskalla sanoa mitään.

Lähde: Kaisu Virkkunen Tempperamantit. Hänen oma temperamenttinsa oli varmaankin nuorempana ollut koleerinen, mutta vanhempana hän vaikutti flegmaatikolta mikä oli kyllä mahdotonta. Vanhana ihmisestä tulee hieman flegmaattinen.





Thursday, October 9, 2014

Turun Torinkulman saa rakentaa KHO:n evättyä kaavamuutosvalitusoikeuden

Tänään ei satanut Turussa. Sää oli kostean murjottava. Mietin kävellessäni kaupunkikuvan luonnollista ja luonnotonta muuttumista. Luonnollinen muuttuminen on kulttuurisesti väkivallaton kehitysprosessi; vanha ja uusi rakentaminen ovat vuoropuhelussa keskenään, kauneusarvoja rikkomatta.
Torinkulman rakennussuunnitelmassa Alvar Aallon suunnittelema Turun Sanomien rakennus sentään säilyy. Bassin talo ja Kajaanuksen talo säilyisivät. Eerikinkadun puolen puutalot saavat väistyä uuden rakentamisen tieltä. Uusien rakennusten taakse tulisi se korkea älytalo. Tuomiokirkon torni ei enää näkysi torille.
Kauppiaskadun puutalot puretaan. Tämä ei ole mielestäni kulttuurisesti väkivallatonta kaupunkikuvan muuttumista. Vähempikin "roomalainen" meininki voisi loppua tässä rahvaanomaisten nousukkaiden kaupungissa. Muutamassa vuodessa on "kovameininki" koventunut entisestään politiikassa ja liikemiesten toimissa. Minusta ihmisiä ei saisi uhkailla edes nimimerkin suojassa niskalaukaisulla. Elämme sentään sivistysvaltiossa toistaiseksi.
Olen törmännyt samaan kovaan linjaa pikkigrynderien toimissa puutaloalueilla. Minulle on edelleen epäselvää suojellun ja miljöösuojellun puutaloalueen ero. Hellahuoneet kunnostetaan kauniin valkoisiksi ja myydään tarjouskauppana määräaikaan mennessä. Määräaika on sellainen että kukaan normaali henkilö ei ehdi pankkiin neuvottelemaan rahoituksesta. Pian paikalle ilmaantuu herra joka kartoittaa katseellaan koko kiinteistön kuin omistaisi jo koko talon.

Näin vallataan suojeltuja puutaloalueita.




Wednesday, October 8, 2014

Köyhyys luo yhteisöllisyyttä ja välittämistä


Pohdin yhteisöllisyyttä sammakkoperspektiivistä. Ennen vanhaa kun yhteisölliasyys oli pakonsanelema eli elinehto kylissä ja kaupungeissa, juoksutettiin taikinanjuurta, oluenpanoaineita talosta toiseen tarvitsijoille. Saunottiin yhteissaunoissa ja elot leikattiin yhteisvoimin. Jos joku oli vähemmän yhteisöllinen eli induvidualisti olo oli välillä hankalaa luulen.

Lapset syntyivät yhteisöllisesti, tarkoitan että he syntyivät yhteisöllisyyteen. Ajattelen kaavailtuja suuria synnytysyksikköjä nykyisessä tulosajattelun yhteiskunnassa. Kohta varmaan joku keksii kuolemisen suuret yksiköt jossakin helvetin esikartanoa muistuttavissa valkoisenkalseissa kuoleman odotussaleissa. Nämä eivät ole yhteisöllisiä kaskuksia, ne ovat talousmiesten ja poliitikkojen suunnittelemia kuolemansellejä kuolemaantuomituille.

Olen havaitsevinani yhteisöllisyyden paluuta köyhtymisen myötä yhteiskunnassamme. Nuoret perustavat kommuuniasumismuotoja, lasten kimppakasvatusta ja hoitoa ja ruokapiirejä. Jaettu elämä on aina palkitsevanpaa kuin yksin eläminen. Sitäpaitsi yksin syöminen on tylsää. Menot puolittuvat ja mieli voi paremmin. Olemme yhteiskunnallisesti menossa sellaiseen tilaan että emme selviä enää individualismin yksilökeskeisillä toimintamalleilla; on aika elvyttää yhdessäelämisen toisten huomioon ottamisen taidot.

Olen kyllästynyt omalta osaltani tähän pinnallisuuden ja itsekkyyden kulttuuriin. Moni muukin näyttää kyllästyneen ja se on hyvä se.

Monday, October 6, 2014

Joessa kelluu muoviämpäri ja pelastusrengas

Lankkupolulla syysauringon paisteessa on raikasta hengittää. Sorsat uiskentelevat joessa. Keskellä jokea seilaavat muoviämpäri ja pelastusrengas. Toistuvasti juuri tässä kohtaa heitellään jokeen mitä oudoinpia tavaroita. Lienee asialla jokivarren räyhäremmi joka kuvittelee hallitsevansa jokirantaa satamaan asti.
Miehen ääni ärjyi jotakin Jumalan armosta ja vaikeni äkkiä, penkillä jokirannassa vatapäätä Tuomiokirkkoa. Hänen suunsa ympärillä oli harmaanvalkoinen rengas. Menin huomaamattomasti ohi ja tunnistin naisen huutajan vieressä. Hän oli kärsineen näköinen ja valkoinen suun ympäristö kertoi jostakin. En olisi halunnut nähdä näitä ihmisiä tuossa paikassa, tuollaisina... Nämä henkilöt eivät ole entisiä tai nykyisiä kirkonmiehiä tai naisia.
Lankkupolulla kävelee pitkä ja ohut tyttö. Huppu on vedetty pään yli, huulet toistavat jotakin mantraa. Silmät ovat tuikean tappavat. Hän ei ole maahanmuuttaja.

Viluttaa. Juuri tuossa kohtaa kolme miestä ryösti vanhan miehen ja pahoinpiteli myös. Idyllinen lankkupolku on muuttunut uhkaavaksi ja pelottavaksi. Joillakin on viha pinnassa ja kohteet tuntemattomat. Kuka tahansa näköjään voi olla vihan kohde joka ei tunne satuttajaansa.

Olihan siellä hyvinkäyttäytyviä nuoria miehiäkin jotka sanoivat aina siivoavansa jälkensä ja vievän oluttölkit mukanaan pois.

Saturday, October 4, 2014

"Kielessä olen kotona."

Kuvassa Kirjailijaliiton nykyinen puheenjohtaja Tuulaliina Varis.

Kirjamessuilla oli tungosta, melusaastetta ja kirjoja. Tuttuja en kyllä tavannut. Laila Ja Antti Seppä eivät tänä vuonna enää tulleet. Meinasin mennä kahville, mutta jonot olivat niin pitkät, että lähdin kotiin kahville eli päivälliselle.

Kirsi Kunnas 90v ei sitten tullutkaan juhlatapahtumaansa. oli sairastunut.
Olin kuuntelemassa saamelais-paneelia. Sieltä jäi päällimmäiseksi viisas lause: Kielessä olen kotona.
Ikioma Itämeri Jani Kiiskilän kirja on meilenkiintoinen ja tutustumisenarvoinen. Kuuntelin ja katselin esittelyn.
Sirpa Kähkönen haastatteli tutkija Kaisa Vehkalahtea Nuoruuden sukupolvet muiteluista. Muisteluista on koottu kirjanen, jonka nimen olen hukannut.
Tässä on Sirpa Kähkönen.
Hukkasin pariviikkoa sitten kamerani. Luulin kadottaneeni sen iäksi. Ostimme tilalle uuden. Uudella kameralla onnistui ainoana Tuulaliina Variksen kuva joten kuten.Valikoiva masina. Kadonnut kamera löytyi kun mies kompastui (melkein yhteen)kangaskassiin.
Luin jostakin julkaisusta että Tuulaliina Varis ei jatka enää Kirjaikijaliiton puheenjohtajana vuodenvaihteen jälkeen.

Friday, October 3, 2014

"Ihmisen tappaminen ei ole vaikeaa."


Sataa tihuutti kun kävin kirjastossa iltapäivällä. On lämmin sää. Lainasin Anja Snellmanin kaksi runokirjaa. Mietin kävellessäni Juha Ruusuvuoren Koston enkeli kirjaa. Ihmisen tappaminen ei ole vaikeaa. Mietin lausetta. kirjan tutkija mies tutkii terroritekojen vaikutuksia Suomen historiassa. Vääjäämättä hänen ja kauniin ja moraalisen kirkkauden omaksuneen vaimonsa elämä ajautuu omaan ratkaisuunsa.

Kirjan pari on hyvin sivistynyt ja sivistyneesti asioitaan ratkova tiimi. Jokin kuitenkin mättää; mies pettää, nainen kyttää ja lisäksi he elävät kaunista ja ehjää parisuhdettaan, edeten vääjäämättä katastrofiin. Askeettisen viiltävää luettavaa. Joskus ajattelin että edes tappaminen ei synnytä verta ja sotkua. Kaikki on kliinistä ja kylmää. Teeskentely ja omistuksehalu, jota Mia ei haluaisi itsellään olevan, etenee kylmän rauhallisesti. Tuttavaperheen rouvan lipsauttama (tietoinen teko) epäilys lankeaa hyvään maahan.

Mia on kodista jossa on ollut hyvin uskonnollinen moraali ja kasvatus. Minun vihani on kiivas, enkä minä sääli koston päivänä. En huoli sovintokeinoista, enkä taivu, vaikka saisin miten paljon lahjoja.

Luultavasti ihminen on tiukan paikan tullen hyvinkin valmis tappamaan. Kenestä tulee tappaja, se on ennalta arvaamatonta.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja kieli täsmällistä ja toteavaa. Näiden kirjan henkilöiden maailmaan minä en sopisi. Kaikkea on ja rahaakin riittä, mutta jokin puuttuu ja sen mukana kaikki.

Thursday, October 2, 2014

Sanokaa mitä hyvänsä mutta Suomi on hyvin itäeurooppalainen maa


Haikein mielin sain Vihreän teltan alla kirjan päätökseen. Joistakin kirjoista jää suuolaisen ja makean maku. Suosikiksi nousi Miha, jonkinlainen "arjen Kristushahmo" joka muistuttaa kaukaisesti dostojevskilaista henkilötyyppiä. On hänessä don Quijoteakin ja annos onnekkuutta, ennen lopun kaaosta. Olin todella pahoillani hänen kuolemastaan. Joihinkin kirjojen henkilöhahmoihin vain tykästyy, sille ei voi mitään.

Olen joissakin asioissa pedantti. En pidä pitämättä jääneistä kirkollisista toimituksista. Ja kirkkotekstiileissä ei pitäisi ristinkuvien roikkua alaspäin. Alas käännetty risti on vanha saatananpalvojien tunnus. Tarkoitan Analogiliinaa. Kyse on tekovirheestä tiettävästi. Pappi puhuu ja ristit ovat ylöspäin häneen nähde. Kun liina taittuu reunan yli ristit ovat alspäin, ellei niitä ole tekovaiheessa laitettu oikein.
Tämä ei ollut Ulitskajan kirjasta, vaikka kuulostaakin hyvin venäläiseltä, tämä oli eräässä ortodoksisessa kirkossa Suomessa.

Sanokaa mitä hyvänsä mutta Suomi on hyvin itäeurooppalainen maa. Täällä asuu hyvin itäinen kansa, vaikka miten läntiseltä haluttaisiin näyttää. Tunnen itseni tällaiseksi ja tietenkin ajattelen muidenkin tuntevan samoin itsensä itäiseksi.


Wednesday, October 1, 2014

Neuvostoliiton historia ruohonjuuritasolta


Kurjet ja joutsenet lentävät parvina syystaivaalla. Ne tietävät milloin on aika lähteä muualle. Mielessä soi venäläinen Kurjet sävelmä. Siitä on tehty suomalainen versiokin mutta pidän enemmän tuosta alkuperäisestä venäläisestä toteutuksesta.

Olen lukenut Ljudmila Ulitskajan Vihreä teltan alla teosta. Se on huikea ruohonjuuritason Neuvostoliiton historia. Minua on aina viehättänyt venäläisten kirjailijoiden tapa kuvata elämän kammottavia asioita paradoksien kautta.

Henkilö pakoilee neljä vuotta salaista poliisia ja karkotusta todella vanhojen mummojen luona erityneessä kylässä. Hyvänä piirtäjänä hän kuvaa taidokkaasti alatomia, vanhoja ihmisiä. Kuvat koituvat kohtalokkaaksi. Hän kärähtää eli jää kiinni, ja saakin syytteen pornografialain nojalla. Kuvat olivat taidetta taidepiirien luokituksen mukaan.

Kirja on yli 700 sivua käsittävä järkäle. Kirja myös vahvistaa aikaisempaa käsitystäni venäläisten naisten vahvuudesta. Putinin olisi hyvä ottaa huomioon tämä seikka ja jättää Sotilaiden äidit ryhmä lakkauttamatta.