Nuoret tytöt kuin omenat räpläävät kännyköitään bussissa...

Sataa. Pimenevässä illassa saunavastan tuoksuisessa ihossa ja hiukset inkiväärishampoolla pestyinä istun bussissa kärrykassi täynnä punaisia talviomenoita. Yleensä vigiliaan meneviä mummoja on bussissa tähän aikaan. Nyt ei ole ja olen hyvilläni. Yksi mummo sanoi kerran että hän keskustelee Ambrosiuksen kanssa, et sinä. Sanoin että pidä hyvänäsi, en tule teidän väliinne.

Nuoret tytöt kuin omenat räpläävät kännyköitään ja kikattavat. Ovat matkalla nuorisobileisiin, sydämet täynnä odotusta.

Lokinkadulla rakennustelineet kuistin ympärillä. Maanantaina alkavat korottaa kattoa museoviraston luvalla ja kaupungin "lahjomattoman" rakennusviraston luvalla. Voisin myydä omistamani 45 neliötä kakluunilla ja hellakakluunilla. Kiusallanikaan en myy. Olen kivi juppien kengässä ja piikki lihassa. Uhkasivat tulla meidän puolelle korottamaan ja heittää meidät ulos. Se ei käy, emme me niin tyhmiä ja köyhiä ole. Köyhät eivät asu enää Punavuoressa, vaikka he niin väittävätkin.

Tuttu välittäjä sanoi että taloyhtiöissä joissa on isännöitsijänä on talon osakas, on yhtiövastike aina pienempi kuin vieraan isännöimissä taloissa. Ja lisäksi puutaloyhtiöt joissa tehdään talkootyötä on elämänlaatukin parempaa.

Uusi omistaja seinäntakana pitää kuulemma tupaantuliaisbileet. Hyvä tietää sillä poliisiauto on ennenkin vieraillut bileissä. Me emme ole soittaneet poliisille koskaan, joku muu on kyllä soittanut.