"Ihmisen tappaminen ei ole vaikeaa."

Sataa tihuutti kun kävin kirjastossa iltapäivällä. On lämmin sää. Lainasin Anja Snellmanin kaksi runokirjaa. Mietin kävellessäni Juha Ruusuvuoren Koston enkeli kirjaa. Ihmisen tappaminen ei ole vaikeaa. Mietin lausetta. kirjan tutkija mies tutkii terroritekojen vaikutuksia Suomen historiassa. Vääjäämättä hänen ja kauniin ja moraalisen kirkkauden omaksuneen vaimonsa elämä ajautuu omaan ratkaisuunsa.

Kirjan pari on hyvin sivistynyt ja sivistyneesti asioitaan ratkova tiimi. Jokin kuitenkin mättää; mies pettää, nainen kyttää ja lisäksi he elävät kaunista ja ehjää parisuhdettaan, edeten vääjäämättä katastrofiin. Askeettisen viiltävää luettavaa. Joskus ajattelin että edes tappaminen ei synnytä verta ja sotkua. Kaikki on kliinistä ja kylmää. Teeskentely ja omistuksehalu, jota Mia ei haluaisi itsellään olevan, etenee kylmän rauhallisesti. Tuttavaperheen rouvan lipsauttama (tietoinen teko) epäilys lankeaa hyvään maahan.

Mia on kodista jossa on ollut hyvin uskonnollinen moraali ja kasvatus. Minun vihani on kiivas, enkä minä sääli koston päivänä. En huoli sovintokeinoista, enkä taivu, vaikka saisin miten paljon lahjoja.

Luultavasti ihminen on tiukan paikan tullen hyvinkin valmis tappamaan. Kenestä tulee tappaja, se on ennalta arvaamatonta.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja kieli täsmällistä ja toteavaa. Näiden kirjan henkilöiden maailmaan minä en sopisi. Kaikkea on ja rahaakin riittä, mutta jokin puuttuu ja sen mukana kaikki.