Sanokaa mitä hyvänsä mutta Suomi on hyvin itäeurooppalainen maa

Haikein mielin sain Vihreän teltan alla kirjan päätökseen. Joistakin kirjoista jää suuolaisen ja makean maku. Suosikiksi nousi Miha, jonkinlainen "arjen Kristushahmo" joka muistuttaa kaukaisesti dostojevskilaista henkilötyyppiä. On hänessä don Quijoteakin ja annos onnekkuutta, ennen lopun kaaosta. Olin todella pahoillani hänen kuolemastaan. Joihinkin kirjojen henkilöhahmoihin vain tykästyy, sille ei voi mitään.

Olen joissakin asioissa pedantti. En pidä pitämättä jääneistä kirkollisista toimituksista. Ja kirkkotekstiileissä ei pitäisi ristinkuvien roikkua alaspäin. Alas käännetty risti on vanha saatananpalvojien tunnus. Tarkoitan Analogiliinaa. Kyse on tekovirheestä tiettävästi. Pappi puhuu ja ristit ovat ylöspäin häneen nähde. Kun liina taittuu reunan yli ristit ovat alspäin, ellei niitä ole tekovaiheessa laitettu oikein.
Tämä ei ollut Ulitskajan kirjasta, vaikka kuulostaakin hyvin venäläiseltä, tämä oli eräässä ortodoksisessa kirkossa Suomessa.

Sanokaa mitä hyvänsä mutta Suomi on hyvin itäeurooppalainen maa. Täällä asuu hyvin itäinen kansa, vaikka miten läntiseltä haluttaisiin näyttää. Tunnen itseni tällaiseksi ja tietenkin ajattelen muidenkin tuntevan samoin itsensä itäiseksi.