Suomalaisen sielun tuntija

Tässä kuvassa on melankolista ja koleerista kohtaamista. En väitä kuka edustaa mitäkin, mutta puhdas koleerikko kyllä rymistelee nuo rakennukset maan tasalle.

Oliko Aleksis Kiven elämä sittenkään niin melankolista kipua täynnä kuin meille on annattu ymmärtää. Steineristit usein pitävät Kiveä melankolisen tempperamentin prototyyppinä. Voi ollakin osa totuutta.

Kiven teksteistä voi löytää korkeaa ihenteellisuutta, sarkasmia ja älyllistä leikittelyä. Hän viiltää kuin kirurgi. Jos puhutaan venäläisestä sielusta venäläisessä kulttuurissa, niin Kivi on suomalaisen sielun kuvaajana omaa luokkaansa.

Tempperamentti ei tee ihmistä. Ihminen voi kasvaa tempperamentistaan ulos tai jäädä sen vangitsi. Melankolisen näkyvin tuntomerkki on korkea otsa ja luisevuus joka aiheuttaa kipua läpi elämän. Melankolikko narisee ja puhuu kivuistaan mielellään. Mielentaudeista kitsofrenia vaanii melankoolikkoa. Melankoolikko on älyllistäjä ja hänen ajattelunsa laatu on usein analyyttistä. Hänellä on loistava taju kauneudesta, enkä nyt tarkoita tajua minkälainen liina laitetaan pyöreälle pöydälle tai sopivatko servettien värit jonkun luomiväriin.

Melankolikko voi olla rasittava ja itsekeskeinen läheisilleen.

Aleksis Kiven elämästä on tehty myytti josta sosiaaliporno pursuaa yli äyräitten. Tuolloin ei ollut apuraha systeemejä mutta tekijänpalkkiot näyttäisivät olleen aikaan nähden kohtalaiset. Charlotta Lönnqvist oli mesenaatti, luultavasti ei muuta. Ja mitä se meille kuuluu vaikka olisi ollut muutakin. Ylipäätään olen huomannut että myös kulttuuriväkeä kiinnostaa kaikki sellainen mitä tavallinen ihminen pitää luonnollisena, eikä ansaitse sen enempää huomiota. Miten Kivi kuoli? Kuolema luo hohtoa myyttiin jos siitä saadaan suomalaista synkkyyttä ja kurjuutta mukaan. Kuva Aleksis Kiven elämästä on enemmänkin suullista tarinaa, tarinana hyvä mutta ei kaiken kattava ja todellinen.

Melankolikko jää tapahtumiin kiinni ja joskus hän ei pääse tapahtumien yli eteenpäin. Nämä ovat temperamentin ääripäitä.

Kun Mauno Koivisto oli valtiovarainministeri, aistin hänessä melenkolikkoa kun hän puhui rahoista, tuloista ja menoista. Melankolikko rakastaa veheneviä rahakekoja ja vähennyslaskua. Nykyisistä politiikoista en uskalla sanoa mitään.

Lähde: Kaisu Virkkunen Tempperamantit. Hänen oma temperamenttinsa oli varmaankin nuorempana ollut koleerinen, mutta vanhempana hän vaikutti flegmaatikolta mikä oli kyllä mahdotonta. Vanhana ihmisestä tulee hieman flegmaattinen.