Tautisia tarinoita I

Olen kohta taipuvainen hyväksymään tuttavani uskomuksen että jos on yliherkkyyttä maailmantapahtumille, on parasta sulkea mediat. Itse lisäisin että parasta mennä metsään ja hiljaisuuteen.

Kummallista miten jotkut muistikuvat pulpahtelevat esiin kuumeisena ollessa. Olin koulun käytävässä. Oli keväät. Pieni punatukkainen ja läpikuultavaihoinen poika leikki puuautolla koulunkäytävällä. Äkkiä opettaja ja rehtori supattivat pilkallisesti lapsesta. Lapsi ei kuulemma ollut ihan sellainen kuin he olisivat hänen halunneet olevan ja äitikin taisi olla samaa lajia. Ajattelin että tuo lapsi on toisesta maailmasta, eikä kauan olisi heidän riesanaan. Myöhemmin kuulin lapsen kuolleen.

Tänä syksynä on paljon pihlajanmarjoja. Vanha kansanuskomus uskoo että tulee vähäluminen talvi. Toinen karmeampi uskomus tuli vuoden 1918 tapahtumien myötä: jos pihlajassa on paljon marjoja, kuolee nuoria sotilaita paljon. Uskon mieluummin tuohon ensimmäiseen, ja, jos tulee luminen talvi voi lakata uskomasta. Yksi naiskirjailija, nyt jo kuollut, saapui aikoinaan vierailutunnille sairaalaan jossa olin joten kuten hengissä riskisynnytyksestä ja kaksospojat elossa. Ensitöikseen hän pälpätti että: Yleensä tulee sota jos poikia tulee tuplaten. tuskin nyt sentään yksittäisen tapauksen takia, ajattelin minä ja hymyilin kuin riivinrauta.

Nyt on lokakuun 15. päivä. Lämpötila ulkona +5 astetta. Aurinko ei ole näyttäytynyt ja kohta alkaa hämärtää.