Friday, February 29, 2008

Sorsat uivat räntähattu päässä kevääseen



Junan ääni tiettyinä tunteina tarkempana kuin kello. Asunto muuttuu pieneksi ajaksi junan rytmiin. Kuvittelen olevani matkalla mukana. Helsinki ei kiinnosta. Sillä on etapin arvo Pietariin tai Tallinnaan. Helsingistä koohotetaan aivan liikaa. Helsinkiläisyys ei ole arvo sinänsä.

Ei minun pitänyt Hesasta puhua. Kaikki Suomen kaupungit ovat pieniä ja kotoisia.
Turku luulee olevansa jotain. Ei se ole mitään erityistä. Brahen puistossa vanhat jalavat kaatuivat taannoin kuin veteraanit. Kirkon kello löi lyöntejään ja minä laskin päässäni kirjaimia. Pyhiinvaeltajat ovat matkalla Uuteen Valamoon. Viikoloppuna ei kirkossa ole ihmisiä sitäkään vähää. Köyhät, sairaat ja kärsivät eivät ole toivottuja. Joidenkin mielestä he ovat epämiellyttäviä. On sitten taannuttu Jeesuksen ajoista, mitä ihmisten kohteluun ja kohtaamiseen tulee. Ehkä pitäisi perustaa oma kirkko rutusakille etteivät keskiluokan päiväunet häiriintyisi. Pappi kyllä olisi valmiina.
---
Elokuva-arkiston nimi on muutettu käsittämättömäksi KANSALLINEN AUDIOVISUAALINEN ARKISTO nimiseksi. Onneksi kulttuuriministeriön virkamiehet eivät valitse elokuvia kerhoomme. Taso on ollut huikea ainakin Turussa. Julian kulmasta käännyn rantapolulle. Sorsat uivat räntähatut päässä. Minusta on tulossa erakko, enkä pidä sitä pahana asiana.

Thursday, February 28, 2008

Wednesday, February 27, 2008

"Minä olen voittanut maailman" osa 2


KARAMAZOVIN VELJEKSET teoksessa Dostojevski käsittelee ruumiin ylösnousemusta. Ulkonaisesti teos päättyy hyvin traagisesti. Feodor Pavlovits on murhattu. Smertjagov tehnyt itsemurhan ja Ivan on sairas ja melkein hulluuden partaalla. Mitja Karamazov on tuomittu ja lähdössä pakkotyöhön Siperiaan, ja lopussa kuolee pikku Iljusa, ja romaani päättyy hänen hautaamiseensa. Dostojevskin oma poika Aljosa kuoli samaan aikaan.

Feodor Mihailovits Dostojevski on Pääsiäisen kirjailija. Hän on Uskontunnustuksen viimeisen lauseen kirjailija: "Odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää!"

Tuesday, February 26, 2008

"Minä olen voittanut maailman."


Osa I

Dostojevski oli alleviivannut sanat: "Hävittäkää temppeli, niin minä rakennan sen kolmessa päivässä." Kristus tarkoittaa temppelillä omaa ruumistaan.
Dostojevski alleviivaa kaikki ne sanat, jotka kertovat Kristuksen ylösnousemuksesta. Apostoli Paavali sanoo, että ellei Kristus olisi ylösnoussut, uskomme on turhaa. Dostojevskille on selvää, että ellei ole Kristuksen ylösnousemista, ei ylösnouseminen koske myöskään meitä.

Ylösnousemuksella on erittäin tärkeä asema Dostojevskin romaaneissa. MUISTELMIA KUOLLEESTA TALOSTA päättyy sankarin vapautumiseen pakkotyöstä. Hän huudahtaa: "Tässä on vapaus, uusi elämä. Tässä on ylösnousemus!" Ylösnousemus on kirjan viimeinen sana. Kuollut talo merkitsee yhtä lailla karkoitusvankilaa kuin henkilön moraalista ja hengellistä kuolemaa, ja vapautuminen on sama kuin ylösnousemus.

RIKOS JA RANGAISTUS kehittyy romaanin edetessä kohti ylösnousemusta. Romaanin lopussa Raskolnikov on Siperiassa pakkotyössä. Tyynyn alla hänellä oli Evankeliumi, jonka hän oli saanut Sonjalta. Raskolnikov näkee Kirgiisit, ja hän näkee maailman sellaisena, kuin se oli Abrahamin aikana. Abraham on Vanhassa testamentissa paratiisin symboli, ja Raskolnikov näkee Irtisin rannalla maailman kuin varjona Abrahamin ajalta. Rikoksen ja Rangaistus teoksen idea on hengellinen ylösnousemus.

Monday, February 25, 2008

Kotinsa näköinen ihminen

Kotinsa näköinen ihminen on jotenkin mielenkiintoisempi, kuin ihmisen näköinen koti. Asuntoa etsiessä kannattaa pitää mielessä huoneiston tai talon tunnelma, miten se ottaa sinut vastaan. Toinen asia on sitten hinta ja asunnon kunto. Jos kaikki osuu kohdalleen olet onnellinen asunnon omistaja.
Harrastan numerologiaa. Kaikki tärkeät lukuni ovat 3, 6, 9, sekä karmanlukuni 4. Jostain syystä olen asunut asunnoissa joiden numerot yllättäen ovat 3, 6 ja 9. Karmanlukuni oli opiskelijanumeroni summa jaettuna pienimpään lukuun. Kovaa työtä ja lujaa kivijalkaa.

Kotinsa näköisen ihmisen asuntoja osuu silloin tällöin kohdalle ja joskus niitä tavatessaan haikailee niihin asumaan. Yhtä kotiani olen jopa rakastanut. Valitettavasti vain taloyhtiö oli niin riitaisuutta ja pahansuopaisuutta täynnä, että sivullistenkin asuminen oli työlästä. Onneksi asunnossa oli piikojen rappukäytävä josta pääsi kadulle, eikä tarvinnut kulkea pihan läpi. Joskus vain käy niin että talossa syntymästään asti asuneet alkavat pitää koko taloa omanaan ja kaikkiin uusiin asukkaisiin suhtaudutaan epäluuloisesti. Kaikesta huolimatta olen kaivannut juuri tätä asuntoa. Lautalattiaa, kirjahyllyseiniä, kaakeliuuneja ja ruutuikkunoita.

En juurikaan innostu sievistä asunnoista. En ole koskaan ymmärtänyt olohuoneen ideaa. Ennen vanhaan tuvat olivat monitoimitiloja ja toimivia sellaisinaan. Koti oli toimiva, ei ylisiivottu näyttelypaikka. Mitä sellaisella tekisinkään, sillä koti on asujia varten, ei satunnaisia vieraita.

Wednesday, February 20, 2008

Ilkka Koposelta pari runoa

Tänään on taas Ilkka Koposen syntymäpäivä. Muistelen sitä lainaamalla tänne pari hänen kirjoittamaansa runoa.

Seistä vaaksan varjonsa yllä.
Pohjantähden alla narahtelee mänty,
jonka varassa taivas kiertyy.
Hatara tuoli.
Sanoa niin paljon kaikesta,
se on potkaistu kumolleen;
kieli jota sade pieksää.
Linnut lentävät lintukotoon,
aavan meren tuolle puolen.



Lentoon vapautuneelta oksalta
sykki lyhennyt urbaanilaulu.
Talitintin palava sydän,
ei ole hopeinen elämänlanka pellavainen.


(Ilkka Koponen 1973 - 1998)

Wednesday, February 13, 2008

Pääsiäiseen on vielä aikaa

Sataa vettä. Maa mustaa marrasta. Sulan veden luonnoton musta silmä tässä ajassa, pitäisi olla jäätä. Mikään ei pidä paikkaansa ilmojen suhteen ja muutenkaan. Elämä kohisee ohi ja hipaisee kylmällä kädellä; pääsiäiseen on vielä aikaa.

Kuka rakentaisi kirkon pääsiäistä varten.
Pääsiäiseen on vielä matkaa.

Aurinkoa tuokio tuntuu ylelliseltä. Vartti räntää ja tuulta. Tämä huoneisto jättää jäähyväisiä. Kaikista ovista tuulee muutoksen mieli; älä kiinny esineisiin. Kaakeliuunin kauneutta minä kaipaan.

Hautausmaan kappeli seisoo paikallaan. Kappelia kannattaisi hyödyntää rukouselämässämme. Ulottuuko neuvoston pitkäkäsi tännekin. Yksityisen suvun omistamassa kappelissa on seurakunnalla ainoastaan käyttöoikeus. Alttarimaalaus varisee alas. Ei ole hyvä että Jeesuksen olemus muuttuu klovniksi ja lopulta valuu lattialle. Oven päällä oleva lasimaalaus on rikki. Se on oikea lasimaalaus, tehty huolella taiteensääntöjen mukaan. Kuka nykyään osaisi tehdä uuden? Osaisi kyllä, mutta kuka maksaisi, sillä rahasta puhutaan kirkkokunnassamme turhan paljon. Rahaa löytyy kyllä, jos kohde on "tuottava" ja miellyttää materialistin silmää.

Arkangeliin on vielä matkaa, mutta "Arkangelinaika" on täällä juuri nyt.

Wednesday, February 6, 2008

Ei ainoastaan leivästä

Leivän hinta nousi vuoden alussa. Vaikka minulla ei tällä hetkellä ole leivinuunia, niin päätin kokeilla ruisleivän leipomista. Koska juuriainetta ei ollut, sitä piti valmistaa itse. Kolmannella yrittämällä se onnistui. Oikeaoppisessa ruisleivässä ei ole hiivaa, eikä muuta jauhoa kuin ruisjauhoa. Haaveilen leivinuunista. Joensuussa asuessamme meillä oli vuolukiviuuni ja siihen mahtui ainakin kuusi leipää kerralla paistumaan. Paistetun leivän tuoksua ei voita mikään, sitäpaitsi tiedät mitä syöt.

Vaaleata leipää ja sämpylöitäkin voi leipoa juuren avulla, ilman hiivaa. Se on viitseliäisyyttä vaativa prosessi, mutta se kannattaa. Jauhot kannattaa myös valita huolella. Tämä on kiireettömän ihmisen hommaa. Uunin lämmittäminen on haastellinen homma, joka on tehtävä taiteen sääntöjen mukaan. Uusi uuni on aina opeteltava ensin tutuksi ennen kuin paistaminen onnistuu.

En pidä kahvikutsuista. Naiset kilpailevat piirakoilla, kakuilla, tortuilla ja kaikella mahdollisella. Näihin kutsuihin sisältyy vastavuoroisuuden periaate. Asiat joista siellä puhutaan ovat korvia raatelevia. Äänet nousevat ja useimmiten kovin posmottaja puhuu ja muut säestävät. Työpaikkojen pakolliset kahvivartit ovat kidutusta. Jos et osallistu, joudut ulkoistetuksi. Erään lukijan suusta kuultua: seurakuntamme työntekijä ulkoistettiin, koska hän ei suostunut istumaan oikean seurapiirin pöydässä. Eletäänkö täällä säätyläisaikaa edelleen?

Sunday, February 3, 2008

Sorretut ja alistetut


Dostojevskia pidettiin jo elinaikanaan sorrettujen ja alistettujen suojelijana, mutta kriitikko Mihailovski huomautti yllättävästi, että hänen lahjakkuutensa näyttäytyi julmuutena. Ivan Turgenjev meni vieläkin pitemmälle sanoessaan, että Dostojevski on venäläinen de Sade. Leo Tolstoi sanoi ihmettelevänsä, miksi ihmiset lukevat niin paljon Dostojevskin teoksia. Kuitenkin hän kirjoitti päiväkirjaansa Dostojevskin kuoltua, että hänelle kaikkein läheisin ihminen oli kuollut.

Ihmiset jotka eivät pitäneet Dostojevskista, eivät kuitenkaan voineet olla lukematta hänen teoksiaan. Kirjailija Anenkov huomautti RIIVAAJIEN ilmestyttyä, että Dostojevski itse oli paholaisen riivaama. Vuonna 1930 kuollut metropoliitta Antoni sanoi, että jokaisen papin pitää lukea Dostojevskia. Hän kokosi papistoa varten teoksen, johon hän otti sitaatteja Dostojevskilta. Sitaatit liittyivät sellaisiin ihmiselämän alueisiin, joita metropoliitta Antoni arveli papiston kohtaavan ihmisten tunnustaessa syntejään.

Yli-ihmistä julistanut Friedrich Nietzsche tunnusti, että Dostojevski oli ainoa kirjailija, jonka teoksia hän ylipäätään voi lukea, koska niistä hän sai jotakin irti.

Mitä Nietzschen ajatteluun tulee, Dostojevski sisällytti sen keskeisen ytimen omaan romaanihenkilöönsä Kiriloviin. Kirilov vastaa Nietzschelle, että ihminen ei ole vapaa, koska hän ei voi valita, mihin kansaan hän syntyy. Tämä perustava riippuvuusuhde sitoo ihmistä, ja Kirilov toteaa, että ainoa vapaa teko on, että ihminen voi määrätä oman lähtöpäivänsä, hetken lähteä tästä elämästä.

Neuvostoliiton aikana kirjoitettiin myös että Dostojevski ennusti vallankumouksen. Erityisesti symbolisti Mereskovski joka piti Riivaajia ennaltanäkemisen kirjana Teos ilmestyi kokonaisena niteenä vasta joitakin vuosia sitten, ja kerrotaan Solzenitsinin kateellisena huomauttaneen: Sata vuotta sitten kirjoitettu, eikä vieläkään pystytä julkaisemaan.

Dostojevskista tuli vallankumouksen jälkeen vallankumouksen vihollinen. Kun Mereskovski esitelmöi Dostojevskista vallankumouksen ennustajana, puna-armeijan miehet tulivat esitelmän jälkeen kysynään, missä kirjailija on. Mereskova sanoi että hän oli Nevskin Lavrassa, sotilaat lähtivät pyssyineen sinne. Dostojevski on haudattu Nevskin Lavran hautausmaahan.

Kolmekymmentäluvulla Dostojevski julistettiin kansanviholliseksi, ja hänen omaisensa joutuivat vastaamaan siitä, mitä hän oli kirjoittanut. Kommunismin valtakaudella Dostojevskin teoksia ei julkaistu, mutta älymystö luki niitä ja löysi niistä vastausia moniin kysymyksiinsä.

Dostojevskin Kotimuseo avattiin Leningradissa vasta vuonna 1971. Syyt ajankohdan siirtymiseen olivat poliittiset. Lenin määritteli Dostojevskin ylivertaisen huonoksi kirjailijaksi, eikä tällaiselle kirjailijalle ollut mahdollista avata museota. Museohanketta ajaneet ihmiset ehdottivat Dostojevskin kodin museoimisen vaihtoehtona Raskolnikovin asunnon perustamista museoksi, mutta viranomaiset ilmoittivat, että on mahdotonta perustaa museota murhaajalle tai murhaajan kirjoittajalle.( Kolme esitelmää Dostojevskista, 1991)

Friday, February 1, 2008

Lumella ei ole nimeä

Märkä lumi lentää myrskytuulen nopeudella vaakatasossa. Hämmästyttävää lapsen viisaus. Hän ei tulisi millään sisälle, koska lumi voi kadota. Parasta nauttia lumesta kun sitä kerrankin on tarjolla. Jos seisoisi lumimöyräkässä tarpeeksi kauan, niin muuttuisi lumipatsaaksi.

Vesi liikkuu riitteen alla. Joki on petollinen juuri nyt. Sorsilla lunta selässä, uivat pikkutitaanit vastavirrassa. Tämä kaupunki itkee likaisia kyyneleitä. Jostain kuuluu junien kolke. Maailma elää.

Elämme vapaassa, mutta eriarvoisessa maailmassa. Kenellä on varaa kieltää leipä nälkäiseltä?