Sunday, September 24, 2017

Viimeisiä kesäisiä päiviä meneillään


Tässä arkkipiispan takapihaa gryndereille pohdittavaksi. Mitähän huomisessa kokouksessa mahdetaan päättää kirjastoa vastapäätä olevasta tontista. Minulle jäi epäselväksi Turun Sanomien entisen toimitustalon kohtalo. Se on Alvar Aallon suunnittelema rakennus.

Kaunis ja lämmin sää. Rantapolulla perhe piknikillä. Joki savinen ja liikkumaton. Multavierunkadun alkupäässä invalidipoika pähkäili avustajan kanssa miten pyörän saisi ylös rantapolulta. Siinähän on ne kiviportaat ja vieressä jyrkkä muta rinne. Hinasimme pyörän ylös. Terveisiä vaan kaupungin suunnittelulaitokselle: Kyllä invaliditkin saavat liikkua esteettä virkistysalueella.
Se mahdollistuu heti kun kulku on tehty esteettömäksi.

Luin seurakuntalehteä ja ihmettelin kirkollisia palkitsemisia. Minusta piispallisen siunauskirjan sijaan voisi myöntää Pyhän Karitsan valkoisen mitalin pitkäaikaiselle seurakunnan toimijalle. Kun niitä myönnetään "muillekin." Mitenkä näitä ansioita mitataan kirkossamme yleensä.

Siunauskirja on tietenkin arvokas sekin.

Luen parhaillaan Arkkipiispamme Leon viimeisintä runokirjaa METSÄTÄHTI ja mies joka metsään lähti, suomeksi ja karjalaksi. Toiseksi luen myös Arvi Pertun Papaniinin retkikuntaa. Kun nyt puhutaan Antti Tuurin Ikitie romaanista ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta, niin suosittelen Arvi Pertun kirjaa siksi että se pohjautuu aikalaistietoon perustuvaa aineistoon Petroskoissa ja Neuvosto-Karjalassa Stalinin vainojen aikaan.

Lisäksi luen Marja-Leena Mikkolan Raskasta ja keveää runokirjaa Lauluja aikuisille ja lapsille 1965 - 2015. Uskokaa tai älkää, nämä kolme kirjaa ovat "samaa sukua".

Friday, September 22, 2017

Pyhän Olavin veljeskunnan muistomerkillä


Dominikaaniveljestön muistomerkki Turussa, Kaskenkadun ja Itäisen Rantakadun kulmauksessa. Perustettiin 1200-luvulla. Dominikaaniveljet oliva saarnaaja munkkeja. He olivat myös kerjääjä munkkeja.

Turun Pyhän Olavin luostari perustettiin 1249, jolloin Sikstuunan luostarin kirkonkirjoihin merkittiin latinankielinen teksti "Konventi on saapunut Suomeen". Luostari vaikutti maassamme lähes 3oo vuotta. Turun palo 1537 ja uskonpuhdistus lopettivat luostarin toiminnan. Dominikaanien merkitys maamme sivistyksen, kulttuurin ja hengellisen elämän alueilla oli merkittävä. Kerjäläismunkit liikkuivat Euroopassa ja toivat vaikutteita tullessaan. Lisäksi nuorten miesten koulutus ja opiskelu Euroopan yliopistoihin ja dominikaanikouluihin mahdollistui.

Dominikaaniluostareita oli maassamme kaksi, toinen Viipurissa, ja toinen Turussa. Kerjääminen oli osa kristillistä toimintaa.

(Aloin kuvitetta mielessäni mitä tapahtuisi jos Dominikaanimunkki nyt eksyisi kerjäämään ortodoksikirkon tontille, siellähän kerjääminen ja almujen anto on kielletty)

Turussa sataa tihuttaa. Märkää tuulta ja lämmintä.


Wednesday, September 20, 2017

Syyskuun 20. päivä


Löysin syvänpunaisen vaahteranlehden.
Suomi 100 juhlavuosi voisi laillistaa saamelaisen vähemmistön oikeudet. Ovahan he meidän alkuperäiskansa. En tiedä missä määrin Suomessa osallistuttiin kallojen mittauksiin ja muihin epätieteellisiin rotututkimuksiin, Ruotsi kyllä kunnostautui häpeällisesti.

Tyko Sallisen näyttelyssä Turun Taidemuseossa tuli selvästi esiin kansan yhteiskunnallinen kahtia jako. Sallinen kuvasi kansaa joka eli köyhyydessä, tietämättömyydessä ja esivallan ja kirkon uhan alla. Voi olla että kirkonmenot toivat hetkellistä lohtu arjesta, ne jotka pystyivät menemään stranssiin lestadiolaisissa seuroissa, saivat henkisen potkun kestää ankeutta. Tätä kansaa Sallinen kuvasi vastineeksi yläluokkaisten tavalle maalata. Sallinen uskalsi uhmata itseään Gallen-Kallelaa sanomalla häntä Paskahousuksi pyhän taideyhdistyksen kokouksessa jota johti edellä mainittu Gallen-Kallela. Tosin hänen oli paettava Amerikkaan kahdeksi vuodeksi, mutta oli vain vuoden siellä riitaannuttuaan joidenkin kanssa.

Näyttelyssä, Mirrin kuvien ohessa, on Sallisen tärkeimmän naisen, äidin muotokuva. Kuva on pelottava: äiti oli syvästi lestadiolainen ja tiettävästi tunnekymä nainen. Muotokuvassa on nähty yhteys Marian (Jeesuksen äiti) äitiin Annaan. Minun intuitioni sanoo että tämä nainen sekaantui poikansa avioliittoon ja olisi ehkä nähnyt Helmin mielellään perinteisenä hellan ja nyrkin välissä olevana palvelijana.

Samaa naiskuvaa toisti Kirjailija Tito Colliander Sallisesta kirjoittamassaan kirjassaan. Ina Golliander ylsi joidenkin mielestä varmaan madonnamaiseen suoritukseen taiteen ja perheen sovittamisessa taiteilija elämää ja henkisyyttä etsivän ortodoksimiehensä kanssa. Jos Inasta tuli madonna, Helmiä yritettiin istuttaa huoran ja hankalan naisen rooliin, Helmi oli ennen kaikkea taiteilija ja äiti jolta riistettiin taiteliaisuus ja äitiys. Lapsi vietiin Tanskaan koska (todennäköisesti) Sallinen pelkäsi ettei pystynyt taloudellisesti huolehtimaan perheestä jossa oli lapsi. (Ehkä hän oli mustasukkainen uros, joka halusi päästä lapsesta eroon.)

Minulla oli kerran opettaja joka oli ollut Sallisen Taju tyttären opiskelukaveri. Tämä opettaja syytti Helmiä rumilla nimillä tyttärensä tuhosta. Taju, Irja Salla) vietti loppuelämänsä Nikkilän sairaalassa. Minun nuori intuitio sanoi silloin että hän oli väärässä. Kuollutta on helppo haukkua ja syyllistää.
Tämä opettaja maalasi alttaritaulun jossa madonna hehkui. Hän sanoi säpsähtävänsä aina kun näki kirjailija Anna-Leena Härkösen, sillä niin paljon tämä muistutti Tajua. samaa eteeristä herkkää ja jotenkin särkyvää kauneutta.

Sallisen kunniaksi on toki sanottava että hän ei ollut pönöttäjä.

Naiset menivät lahes aina näiden nerojen puolelle kärsiviä vaimoja vastaan, He kuvittelevat itse olevansa parantavaa eliksiiriä jota vaimo ei osannut olla. Se siitä naisten keskinäisestä solidaarisuudesta. Monikohan tämänpäivän nainen ylpeilisi sillä että sai kunnian pestä suuren taiteilijan pensselit koska tämä oli hyvällä päällä Sallisen toinen vaimo oli saman ikäinen kuin Taju, siis yli kolmekymmentä vuotta Sallista nuorenpi. Hän jumaloi kuulemma Sallista. Mitähän legendaa tämä on.

Suomi 100 juhlavuosi on sota ja väkivaltapainotteinen tarjontansa suhteen. Olisin kaivannut naisenhistorian hyödyntämistä monelta kannalta, sillä ei Suomen historia ja taide ole pelkastään miesten historiaa; missä ovat naiset ja lapset.

Turussa pilvistä ja syksyistä

Sama vaahteranlehti aamulla.

Sunday, September 17, 2017

Tyko Sallinen ei ollut valtavirtataiteilija



Tyko Sallinen (1879-1955 Nurmeksessa) tunnetaan suomalaisen modernismin ja expressionismin airuena, jonka taiteen keskiössä olivat maisemat, ihmiset, etenkin ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen lempinimeltään Mirri. 1910-luku oli erityisen voimakas kausi hänen taiteessaan. Silloin myös hän aiheutti kovimmat taidekiistat Suomessa. Myöhemmin voimakas väri-ilottelu vaihtui murretuiksi maanläheisiksi sävyiksi mutta muotokielen vahvuus pysyi samana varsinkin kansankuvauksissa.

Sallinen ei ollut poliittinen henkilö. Hän maalasi kansan sielun tauluihinsa ja hänen kuvaamiaan ihmisiä arvosteltiin rumiksi ja rujoiksi. Elettiin rotuhygienian aikaa ja suomalaiset oli luokiteltu mongolirotuisiksi. Sallinen maalasi tietoisesti vastinetta tälle rotuajattelulle. Hän luultavasti kansan parista tulevana ihmisenä oli havainnut yhteiskunnassa olevan kahtiajakautuneisuuden. Oli kieliriitaa ja kultakautta ja yleensäkin parhaat taiteilijat olivat yläluokkaisia suomenruotsalaisia. Jytkyt ja Hihhulit ovat Sallisen kuuluisinpia töitä.

Seksuaalimoraalin kaksinaismoraalisuus näkyi taidemaailmassakin: yläluokasta tulevat miestaiteilijat harrastivat hyväksyttävästi seksiä itseään alempien luokkien naisten kanssa ja kävivät työläiskaupunginosien bordelleissa. Oman luokkansa naisten kanssa seksi oli tuomittavaa ennen avioliittoa. Taas tämä miehessä oleva eläin, jolta oman säädyn tyttöjä ja naisia piti suojella.


Tykö Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen, oli käsityöläistaustansa vuoksi päässyt ns, vähemmistöjen edustajana taidekauluun. Hän oli kotoisin Sortavalasta ja edusti alenpaa rotua ja aäätyä. Hänen kaksi omakuva maalaustaan kertoo lahjakkaasta naistaiteilijasta joka koki kovia Tyko Sallisen vaimona. Hänen roolinsa oli olla Tyko Sallisen vaimo, eitaitaiteilija. Hän oli pieni ja hento nainen, Sallinen maalasi hänet lihavaksi ja "vähä-älyiseksi" Mirriksi. Imetyskuva sai aikaan pienen skandaalin sillä naisen nänni ja rinta maalauksessa ei ollut sopivaa. Sallinen aivan ilmeisesti vihasi naisia. Sallisen lesdatiolaisuus oli voimavara ja tuho. Ensimmäisen lapsensa Sallinen lähetti Tanskaan kasvatiksi sisarelleen Helmiltä salaa. Sallinen oli aivan ilmeisesti hankala ihminen ja alkoholisti, ja väkivaltainenkin. Jalmari Ruokokoskella ja Sallisella oli Hyvinkäällä Taiteilijakodit Humala ja Krapula vastineena yläluokkaisten taiteilijoiden hienoille taidekodeille.

Avioeron jälkeen Helmi maalasi jonkin verra ja lahjakkaasti,hänestä olisi tullut melko varmasti tasokas taiteilija jos olisi saanut elää. Hän kuoli 31-vuotiaana. Naimisiin mennessään hän oli 18-vuotias, Sallinen oli yli kymmenen vuotta vanhenpi.

Sympatiaa Helmi Vartiaiselle. Hänestä puhuttiin pahaa ja hänen maineensa tuhottiin. Kuitenkin hän kesti murtumattä. Helmi ei ollut heikko tai huono missään mielessä.

Saturday, September 16, 2017

Oikeusvaltion periaate ei toteudu Turun kaavoituspolitiikassa

Turun kaupungin kaavoitus ja rakennusmaailmassa on sota käynnissä. Jos ette huomaa sitä, niin menkää ja ottakaa selvää mitä kaavoitusrintamalla on manossa, suunnitteilla ja päätettynä. Olen sitä mieltä että tässäkin kaupungissa korkeinta päätösvaltaa käyttää valtuusto. Kaavoituksessa valtuusto on sivuutettu täysin. Tämä on hämärtynyt useimmilta Turkulaisilta äänestäjiltä. Kaavoituksessa todellisuudessa valtaa käyttävät kokoomus, virkamiehet ja grynderit. Asiat päätetäänja voidellaan aivan muualla kuin oikeusvaltion hyväksymissä paikoissa. Tavoitteena on rakennusoikeuden maksimointi. Aina kun jokin talo keskustassa suojellaan, annetaan gryndereille korvaavaa rakennusoikeutta toisaalta eli kompositio toimii. Lisäksi suojelukohteita lahotetaan paikalleen (Strandellin talot, Turunmaansairaalan kaavoitus, Kaskenkatu 15) tai poltetaan jotta rakennus täytyy lopulta purkaa. Korruptio kukoistaa. Postimerkki kaavoitus ei ole kadonnut mihinkään.

Luulisi demarienkin vihdoin tajuavan että kaupunkilaiset alkavat kyllästyä heihin ja ääniä ei vaaleissa tule. He ovat myyneet aatteensa kapitalismin alttarille. Pelkään pahoin että vihreille käy samoin elleivät herää voitonhuumasta arkeen. Grymderiden kanssa veljeilystä ei seuraa mitään hyvää.

Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset Pukkilan(Hirvensalossa) tilannetta, tai Luostarikadun 1700-luvun talon uhattua purkua ja seitsenkerroksista kerrostaloa tilalle rakennettavaksi. Miksi täällä vainotaan taas 1700-luvulla rakennettuja taloja rumina rakennuksina. Sivistys on todella katoamassa, kauneuden atribuutti ei merkitse mitään, ainoastaan ahneuden himo on hyve. Suomen kirkkolaki 1917 kirjaa että viisikymmentä vuotta ja sitä vanhempia rakennuksia ei saa purkaa. Moniko oli perillä tästä?

Kansalaisilla ja kaupunkilaisilla on velvollisuus valvoa kaupunkimme poliittista tilaa, kaavoitusta ja rakentamista. Kaupunki kuuluu kaikille ja kaupungista vastuu kuuluu kaikille. Tietoa kyllä saa kun vaan ottaa selvää ja tutkii. Kansalaistottelemattomuus on hyve.



Friday, September 15, 2017

Kun luonto riisuu "pöheiköt" paljastuu syy miksi rantaa ei voi raiskata uusrakentamisella


Tehtaankati 1:n tonttia. Täällä oli ensimmäinen piispantalo, joka oli hirsirakenteinen ja siirrettiin sittemmin toisaalle. Tässä nykyisessä talossa on asunut historiallinen henkilö nimeltään Kustaa Mauri Armfelt. Nykyisin nämä kaksi taloa ovat kaupungin omistamia vuokrataloja. Joissakin huoneistoissa on saleja ja erkkereitä. Huomattavaa on kadun varren puubarokkiaita.

Samat talot tässä näkyvillä.

Arkkipiispan nykyinen talo on puiden takana, silläkin on upea tontti, sitäkö kokoomus ja grynderit halajavat raiskattavaksi. Lisäksi piispalla on ollut, ja lienee vieläkin, ihan oma laituri veneelleen jos hänellä sattuu olemaan vene. Kun syksy tulee todella ja puut riisuutuvat lehdistä, voivat rakennuslautakunnan henkilöt tehdä retken jokirantaan ja todeta että ei siellä rakennusmaata liiemmin ole. Elleivät suunnittele historiallisten paikkojen käpelöintiä.

Vanha tammi ja Sibeliusmuseo sekä Jan-Erik Anderssonin taideteokset ja kasvitieteelliset istutukset. Näitäkö he himoitsevat tuottavaan kapitalistiseen käyttöön.

Wednesday, September 13, 2017

Ritari jalkapuussa

Mietin tänään aamulla että Mitä piispa Irja Askola mietti tai sanoi kohdatessaan Kai Sadinmaan jalkapuuhun virittäytyneenä kokouspaikan ulkopuolella. Itse sanoin ääneen heti että eivät uskalla erottaa vaikka mieli varmaan tekisi. Kai Sadinmaa sai vakavat eli totiset nuhteet, hän oli ollut "tuhmapoika" ja vihkinyt homoja avioliittoon huhtukuussa. Olen sitä mieltä että tarvitaan aina "ritarihahmoja" aukaisemaan teitä väljemmille ja vapaammille vesille.
Tässä täytyy sanoa että piispa Irja Askola ei ole tiukkapipo niuhonakkeli. Päinvastoin, kirkkolaki se on joka laahaa jäljessä.

Toinen askarruttava asia oli kun yksi opiskelija kertoi että yliopistonmäellä oli kirjaston edessä haahuillut veitsimies. Kirjasto suljettiin kun joku oli nähnyt veitsen. En mene kovin mielelläni yleisiin tiloihin ja rakennuksiin. Turun ortodoksisessa kirkossa on kuulemma tyhjää. Loogisesti ajatellen sekin rakennus on yleinen tila. Täytyy oppia ajattelemaan että tämänkin suunnan väkivalta on arkea, eikä kyllä yhtään tunnu mukavalta.

Kolmas asia on amisten ihmiskokeilu. Ilmeisesti kokonainen nuorison osa aiotaan uhrata syrjäytetyksi. Olis syytä tehdä ja nopeasti jotakin.

Minun aikomuksenani oli ottaa kuvia joen itäisen puolen Tuomaansillan pöheiköstä. Kokoomukselainen rakennuslautakunnan puheenjohtaja kertoo visiostaan, jossa jokiranta Tuomiokirkkosillalta Tuomaansillalle siivotaan puista ja pensaista ja tilalle tehdään kerrostaloja, ravintoloita ja muuta tuottavaa toimintaa. Puskat kuulemma häiritsevät. Minua ei häiritse yhtään kyseinen jokirannan pätkän vihreä luonto. Ei siellä puskissa juoppoja ole, siellä on kalastustaitoisia maahanmuuttajia.

Tarkemmin ajatellenainoa paikka johon grynderit ovat iskeneet silmänsä on Armfeltin talo ja tontti Tehtaankadun alkupäässä. Siinä on kaupungin vuokra-asuntoja joissa asuu "parenpia ihmisiä".

Turussa tänään lämmintä ja kaunista. Nää syyskuiset päivät mieleeni jäivät...

Tuesday, September 12, 2017

Heinäkuussa vaeltavat valkoiset maitovalaat jäämerelle

"Vienanmerellä, jossa yöt ovat poissa puoli vuotta, Iso Solovetskin saari kohottaa vedestä valkeat kirkkonsa, joita ympäröivät kiveen iskostuneesta jäkälästä ruosteenpunaiset, järkäleistä rakennetut kremlin muurit, ja tuon kremlin yläpuolella liitelevät ja kirkuvat kaiken aikaan Solovetskin harmaanvalkoiset lokit."

Aleksandr Solzenitsyn

Solovetskin luonto ja eläimistö oli varmaankin erilainen kun perustaja munkit saapuivat saarelle. Järkevintä luulisi olevan ollut saapua keväällä, jo siksikin että munkkien piti omin käsin rakentaa ensimmäiset asumuksensa. Meressä oli kalaa ja varsin pian he keksivät miten saadaan suolaa merivedestä keittämällä. Valkoiset maitovalaat vaelsivat jäämereen juhannuksen mentyä heinäkuun puoliväliin. Yöttömän yön valo oli varmasti totuttelua vaativa kokemus ja luultavasti myös kaamos oli opittava elämään.

Varmasti myös karhut, sudet ja muut pedot, puhumattakaan ihmisistä, laittoi munkit rukoilemaan kirves toisessa kädessä. Munkit olivat tunkeutujia alueelle jossa oli luonnonuskoista alkuperäisväestöä. Munkit toisaalta pakenivat maailmanääriin vainoja tai tsaarin lähettäminä maaperän kartoittajina, Tsaari oli kiinnostunut laajenemisesta pohjoiseenkin. Oli yleisesti tiedossa Solovetskin alueen luonnonrikkaudet. Edellisissä kirjoituksissa on ainaistoa näistä toimista.

Ilmastollisesti Solovetski on talvella karun kylmä, jäistä ja lumista, ja mereltä puhaltava viima lienee hyytävää. Jää oli silta mantereelle hyvässä ja pahassa. Kesällä voi lämpötila kohota helteiseksi, sadetta saadaan kohtalaisesti.

Solovetskin historia ja kulttuurihistoria on kiehtovan mielenkiintoista.

Neuvostoliiton alun uudelleenkasvatus-ja keskitysleiriltä karkasi 200 henkilöä Suomeen. Millä tavalla tai kenen avustamana. Rupesin ihmettelemään tätäkin muiden outojen tapahtumien ohessa.

Monday, September 11, 2017

Solovetskin Pyhät ja pahat

Solojevskiin lähetetyt munkit eivät suinkaan olleet pelkästään Jumalan sotureita, heillä oli myös velvoituksia keskusvallan taloudellisia ja yhtenäistämisen tavoittaita kohtaan. Venäjän luostarilaitos levittäytyi 1400-luvulla pohjoisen Venäjän osiin. Solovetskin luostarin perustajat Zosima, Savvati ja Herman olivat lukutaidottomia munkkeja, joilla oli intoa työssään. Oli tuolloin tapana että munkit ja nunnatkin rakensivat asumuksensa käsin itse.

Vasili III:n ja Iivana IV:n hallitusaikoina luostari sai tuntuvia lahjoituksia, luostari rakennettiin nykyisin nähtävään muotoonsa. Siinä on kilometri vahvaa muuria ja se sai myös vankilastatuksen. Luostarin muuri rakennettiin laivan muotoon. 1547 Savvati ja Zosima julistettiin pyhiksi ja heidät kanonisoitiin.

Luostarin historian kannalta merkittävä hahmo oli igumeni Filip Kolutsev ( 1507- 1569) hän oli luostarisäännön uudistaja, mittava rakennuttaja ja aikansa suuri lahjakkuus. Hengestään pääsi hänkin ja aivan erityisen julmasti; hänet kuristettiin Moskovassa lidurgian aikana koska hän oli arvostellut Iivana Julman raakaa hallintatapaa.

Jeleazar Anzerilainen (k. 1656) Hanhisaaren kilvoittelija, patriarkka Nikonin opettaja, tuomitsi Nikonin kirkollisen reformin. Hanhisaaren pyhän skitan perustaja oli pyhitetty Jeliazar 1620. Skiitta on samalla paikalla jolla kalastajat näkivät tulisen patsaan nousevan taivaalle.

Ristiinnaulitsemisen Golgatan skiitan Azerin saarelle perusti munkki Job 1700-luvulla. Job, skeemamunkki nimeltään Jeesus, näki näyn että paikalla menehtyisi suuri määrä uhreja, ja juuri siksi hän rakensi Ristiinnaulitsemiselle pyhitetyn kirkon. Juuri tarina Jobin näystä on antanut aineksia metaforaan "Solovetsk- Venäjän Golgata", joka 1900-luvun vainoissa todellistui erityisen vahvana ajankohtaiseksi.

1668-1676 luostari oli kahdeksan vuotta piiritettynä kirkollisen reformin vastustajien vanhauskoisten munkkien ja keskusvallan kirkollisen skisman vuoksi. Munkki Feoktist kavalsi munkit päästämällä keskusvallan joukot sisälle kuostariin ja kaikille kävi huonosti- heidät tapettiin.

Sopii kysyä, oliko kyse kolonialismista vai valistuksesta, vai molemmista ken ties. Luostari kävi jatkuvaa "kahinaa" paikallisten asukkaiden kanssa kalavesistä ja luostarille maksettavista veroista. Ryöstöretkiä tehtiin niin Ruotsi kuninkaan toimesta kuin Novgorodin ruhtinaskunnankin toimesta. Kun Kajaani tuhottiin (1953) Manamansalon kirkonkellot päätyivät luostariin. Tämä ryöstösaalis paljastui vasta 1900-luvulla luterilaiselle seurakunnalle. Suomalaiset luterilaiset ja Venäjän ortodoksit kävivät omaa jatkuvaa uskon kahinaansa.

Pietari Suuren aikana luostarin geopoliittinen asema korostui. Tsaari vieraili kaksi kertaa luostarissa ja perusti laivastonsa tukemaan sotilaallisia pyrkimyksiä. Jänissaareen tuli laivastotukikohta. Solovetskista tuli Venäjän toiseksi rikkain luostari. Krimin sodan aikaan luostri osallistui asein Englantia vastaan. Tässä sodassa ainoastaan Jumalanäidin ikoni haavoittui ja siitä tuli ihmeitätekevä ikoni.

Aleksanteri II:n vieraili luostarissa ja hänen aikanaan luostarista kasvoi taloudellisen voiman ja sivistyksen ja tieteen keskus. 1900-luvun alussa luostarissa oli pomorilaisten koulu, teologinen veljeskunta, sääasema, radioasema, vesivoimala, kirjapaino, kasviteteellinen puutarha.

1923- 1939 luostarissa toimi uudelleenkasvatuksen- ja keskitysleiti johon itse Hitlerkin ihastui ja toteutti natsisaksassa "Työn avulla takaisin yhteiskuntaan" ohjelman ja loi tunnuksen "Arbeit macht frei" keskitysleireihinsä. Luostarissa uskonto yritettiin kitkeä juuriaan myöten ja kasvatus aloitettiin massiivisella ryöstelyllä ja rikkomisella. Leireillä ja pakkotöissä menehtyi noin 95000 henkeä. Tämä "Solovetskin malli" oli kauheuksisaan ja julmuuksissaan kidutuksen korkeakoulu.

Sunday, September 10, 2017

Solovetskin historiaa I

Venäjän Golgataksi kutsuttu Solovetski juontaa juurensa historiallisista syistä. Tavallaan se on luostari saaren kärsimystarina, joka sai alkunsa karkotettujen ja vankien historiasta. Pohjolan Thebaksi kutsuttu saaristo kertoo askeesien paosta vallan vainoja yksinäisyyteen ja mahdottomiin oloihin. Solovetski sanan etymologia kertoo suola sanan olevan kantasanan, toisaalta saamelaisten sanastossa se tarkoittaa saaristoa. Ja sitä että he rukoilivat kirves toisessa kädessä.

Munkkeja lähetettiin Solovetskiin keskusvallan käskystä verottamaan talonpoikia ja suojaamaan stradegisia liikenneväyliä. Tietenkin kastattiin myös pakanoita eli luonnonuskoisia ortodoksiseen uskoon. Munkit viettivät askeettisissa oloissa vaatimatonta ja vaiteliasta elämää. He keittivät suolaa, kalastivat ja rukoilivat. Sinne joutuivat myös keskusvallan epäsuosioon joutuneet munkit, karkoitetut eivät pelkästään olleet tavallisia vankeja.

Esimerkkinä tässä epäsuosioon joutunut Moskovan metropoliitta Filip, hänet karkotettiin Solovetskiin kun hän oli arvostellut Iivana Julman hirmuhallintoa. Hänen jo palattuaan Moskovaan hänet kuristettiin kuoliaaksi kesken liturgian.

Luostarin tuettua vanhauskoisia taistelussa keskusvaltaa vastaan, munkit pitivät luostaria hallinnnassaan kahdeksan vuotta, keskushallinnon joukkojen piirittäessä heitä. Lopulta munkit joutuivat antautumaan ja heidät tapettiin kaikki.

Solojevskin historian ristiriitaisuus on siinä että saari on vetänyt aina puoleensa ja toinen puoli on vainottujen julmat kidutukset ja kuolemat. Näistä elementeistä syntyvät kulttuuriset myytit, paikan erityisyydestä kertovat tarinat ja kertomukset ja ikiaikaiset symboolit kuten Jatulintarhat.

Kulttuurimyytillä tarkoitetaan tässä yhteydessä välinettä jonka avulla ylläpidetään yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yhteisössä, etnistä, uskonnollista ja kansallista tietoisuutta, sekä siitä kumpuavaa historian tulkintaa.



Ehkä pitäisi tutkia myös sulkevatko vastakkaiset myyttien tutkimiset pois toisiaan? Tarkoitan tässä vankien kärsimysmyyttiä vastaan saaren myyttinen vetovoima. Ketkä kirjoittavat historiaa tänään?

Solovetski ilmentää venäläisen kulttuurihistorian keskeisiä käsitteitä: Pyhä Venäjä, ortodoksisen ja vierasuskoisten virallisen ja epävirallisen, keskuksen ja periferian välinen kaksinapaisuus. Solovetskin saarten muistomerkeissä voi aistia Solovetskin Golgata-teeman avoimuuden ja ristiriitaisuuden. Saarelle on nykyään perustettu muistolehto (joukkohaudan paikalle) Solovetskissä kuolleille vainotuille, karkotetuille ja muillekin siellä kuolleille henkilöille.

Saturday, September 9, 2017

Solovetskin luostarin historiaa ja arkkitehtuuria

Jos matkustat Solovetskiin juhannuksen jälkeen saatat nähdä maitovalaita Vienanmeressä vaeltamassa isommalle merelle. Laivamatka Solovetskiin kestää 2,5 tuntia. Kilometreissä mitettuna matka on 60 km. Saarien luonto ja kasvillisuus on rikasta ja siellä on kasvitieteellinen puutarha. Saarella on myös pimeän historian puolensa joista Ville Haapasalo on kertonut kansanomaisesti tv-ohjelmissaan.

Luostarin perustivat 1400-luvulla munkit Savvati Solovetskilainen ja Herman Solovetskilainen. Savvatin kuoltua Herman Solovetskilainen jatkoi luostari rakentamista yhdessä munkki Zosiman kanssa. Luostari kasvoi ja saarelle muutti asukkaita enmmänkin.
Solovetskin luostari oli 1600-luvulla vahva talouskeskus luostari omisti suolatehtaan, kalakauppa oli luostarin valvomaa samoin turkiskauppa, jopa kaivostoiminta oli osittain luostarin hallinnassa. Luostarilla oli myös oma, hyvin varustettu varuskunta. Varuskunta oli oltava sillä "ruotsit" tekivät ryöstöretkiä. Luostari hallitsi Vienanmeren luonnonvaroja.

Solovetskin pääluostarin kokonaisuus on kolmiosainen. Keskellä on suljettu kirkkojen ja muiden luostarirakennusten reunustama pääaukio. Pääaukion pohjoisen ja eteläisen sivupihan, jossa on käsityöpajoja ja talousrakennuksia, Aluetta kiertää järeä kivilohkareista muurattu kivimuuri linnoitus. Viisitornisen ja viisikulmaisen linnoitusmuurin alaosa on seitsemän matriä paksu ja sen sisäpuolelle jäävä alue on lähes viiden hehtaarin kokoinen.

Keskusaukiolla sijaitsevat Novgorotin tyylinen Marian kuolonuneen nukkumisen katedraali(1557), Kristuksen kirkastamisen katedraali(1566), kellotorni(1777) ja Pyhän kolminaisuuden, Sosiman ja Savvatin katedraalit (1859). Pääluostarin lisäksi luostarikokonaisuuteen kuuluu vielä neljä saarella olevaa sivuluostaria. Muilla saarilla on kolme luostaria jotka myös kuuluvat luostarikokonaisuuteen. Kolminaisuuden luostari Amsininsaarella, Pyhän Sergiuksen luostari Isolla Muksalensaarella, sekä luostarikokonaisuus Isolla Jänissaarella.

Solovetskin luostari oli 1600-luvulla Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. Luostarissa oli munkkeja 350 ja yli 600 muuta työntekijää. 1668 - 1676 luostari oli pääosassa poliittisassa ja kristillisessä kriisissä: Munkit tukivat virallisen kirkon kannalta katsottuna kapinallisia vanhauskoisia. Seurauksena oli että lähes koko veljestö vaihdettiin ja luostari siirrettiin Holmagonin arkkihiippakunnanistuimen alaisuuteen.

Neuvostoliiton aikaan luostari lakkasi olemasta luostarina 1920. 1923-1933 luostari toimi rangaistusvankisiirtolana. 1939 se oli vankila. Sodan jälkeen luostarisaaret olivat sotilaallisessa käytössä. Kun Neuvostoliitto romahti alettiin 1991 luostarissa elvytykset ja korjaustyöt. Luostari on Unescon maailmanperintökohde Venäjällä.

Luostarissa on nykyään hyvätasoinen hotelli. Luostarisäännön mukaisesti miehet ja naiset ssuvat erillään, omilla puolillaan. Saarella on myös perhehotelli, joka on hieman vaatimattomanpi, mutta sosiaalisesti antoisa ja siisti, kuten luostarhotellikin. Luostari elää nykyään matkailusta ja museo on korkeatasoinen. Satamassa on kioski josta saa "taivaallisia piirakoita". Hienohelmaortodoksien lienee viisasta välttää näin vahvaa luonnon ja Jumalan kohtaamista. Itsensä pienuuden kohtaaminen voi järkyttää.

Wednesday, September 6, 2017

Tällaisena aikana pitäisi puhua armosta arvojen sijaan

Hapankaalia tehty muhimaan. Kaali on nyt huokeaa, edullista ja hyvää. Kaalissa ei ole juurikaan hiilihydraatteja. Olisin laittanut retikkaakin muhimaan mutta en löytänyt retikoita.

Äitini 92v. oli kerännyt musta ja punaherukat ja oli ylpeä että vielä pystyi siihen. Tosin oli kyllä ottanut voimille. Karhu(t)ovat sitten käyneet putsaamassa loput, kuten niin monena syksynä ovat käyneet. Tuntui olevan iloinen kun karhut säilyivät metsästyksessä hengissä. Jokaisella ei olekaan omia karhuja!


Huomasin ettei kenelläkään ole varmaa tietoa siitä miten Turun viimeisin suurpalo syttyi. Tsaari ei sitä sytyttänyt se on mahdoton oletus, hän oli kaiketikin sukurasitteinen, mutta ei hän pyromaani ollut. Jos olisi ollut, olisi hän polttanut jatkossakin isoja kyliä. Venäjän tsaareilla on ollut tapana kyllästyä pestiinsä ja he ovat luopuneet, menneet luostariin tai kadonneet yksinkertaiseen elämään, pois vallan läheltä. Sopisi ohjeeksi muillekin "tsaareille."

Tällaisena aikana pitäisi puhua enemmän armosta kuin arvoista.

Turussa oli aamuviileyden jälkeen huikea syyskesän päivä.

Monday, September 4, 2017

Ennen harmaita sävyjä loistavat kukat


Vanha omenapuu kantaa hedelömää. On syyskuun neljäs päivä. Tuuli käy heidän ylitseen, eikä heitä enää ole. Puhdas pyykki liehuu narulla taivasta päin. Kuulas taivas kuin vain olla voi. Oravat tulivat taas metsästä kaupunkiin. Tänään on rajua tuulta, aurinkoa ja lämpimänpää kuin juhannuksena yleensä on Suomessa.

Kukkalaatikoissa kukkivat kesän viimeiset kukat. Junat kulkevat Helsinkiin ohi, radan varressa siniset, punaiset ja oranssiset kukat loistavat. Se mitä loiston jälkeen tulee on hidas kuolema, harmaus ja sen eri sävyt.

Lisää kukkakuvia.

Saturday, September 2, 2017

Krasnaja borin mäntymetsän valkoiset hautaristit

Petroskoin kaupungin läheisessä Krasnaja borin mäntymetsikössä on valkoisia hautaristejä paljon. Niihin on kiinnitetty vainajien nimiä ja kuvia. Myös mäntyjen rungoissa on kuvia ja nimiä. Nämä hautaristit on laitettu Stalinin vainojen, 1937-38, uhreille jotka teloitettiin järjestelmällisesti mm. vakoilijoina suurSuomen hyväksi. Suurin osa ammutuista on suomalaisia.
Osa näistä uhreita on niitä jotka lähtivät rakentamaan ihanneyhteiskuntaa neuvosto-Karjalaan, osa on muilutettuja, rajalle kuskattuja vasemmistolaisia tai sellaiseksi luokiteltuja henkilöitä. Heidän kuljettajansa olivat äärioikeistolaisia suomalaisia.

Kaikkiaan uhreja lienee 2000 henkilöä. On luultavaa että teloitettavat kaivoivat omat hautansa ennen teloitusta. Siellä on myös selkeästi painanteita jotka ovat joukkohautoja.

Kirjailija Antti Tuurin romaani Ikitie käsittelee edellämainittuja tapahtumia ameriikansuomalaisen henkilön näkökannalta. Hän oli tullut neuvosto-Karjalaan ihannevaltiota rakentamaan ja hänen unelmansa muuttui kauhuksi ja kuolemaksi. Kirjan pohjalta on tehty elokuva Ikitie. Se tulee Suomen elokuvateattereihin syyskuun puolivälissä.

Ohjaaja A.J. Annilan mukaan elokuva ei ole poliittinen, vaan humaani kannanotto ja kummianosoitus vainajille.

Petroskoin kaupungissa on nähtävissä vieläkin suomalaisten ja amerikan-suomalaisten rakentamaa arkkitehtuuria.

Wednesday, August 30, 2017

Viattomuuden, herkkyyden ja kauneuden loppu

Katsoin taannoin Hilja Maitotytön iltapäivän kotimaisten elokuvien sarjasta. Liikutuin Anneli Saulin viattomasta ja puhtaan herkästä roolityöstä. Sitäpaitsi tuollaista kauneutta ei enää voi olla, kaikki on käynyt kovaksi ja tunteettomaksi. Steiner opettaja Kasi Virkkunen aikoinaan 1980-luvulla sano euroopassa jo näkyvän kovuuden, jopa lapsissa, tulevan tuotapikaa Suomeen. Tässä hän oli selvänäkijä. Hilja Maitotyttö olisi nykyisessä Suomessa mahdoton.

Toinen liikutuksen aiheuttaja on Katja Kallion Yön Kantaja kirja. Se kertoo Amandan tarinan. Amanda oli oman tiensä kulkija ja sopimaton aikaansa. Joutui lopulta Seilin saarelle. Suosittelen kirjaa kaikille, ihan kaikille, ja erityisesti seurakuntien kirjallisuuspiireille.

Kolmas on sitten ihmetyksen aihe: eilen sanottiin uutisissa että Turun puukotuksien surupaikalle tuodaan valaistu puu. Nyt ilmoitettiin että sinne tuodaan omenapuu ruukussa. Minulle tuli heti mielikuva omenasta, käärmeestä, naisesta ja miehestä valaistumisesta haukattuaan omenaa. No, tietenkin tarkoitus on kaunis ja kynttilöitä saa tuoda edelleenkin, kukista ei puhuttu mitään.
Museovirasto keräsi kirjeet ja värssyt talteen arkistoihinsa. Valo tulee tuosta alhaalta spoteista ja on pimeässä varmaan kaunis.

Aikoinaan Seikkiksessä haaveilin soivan puun tai puiston rakentamisesta. Eri puulajit soivat eri tavalla. Haaveeksi jäi sekin, koska idea ei tullut kuukausipalkkaiselta ohjaajalta.

Torille tuleva omenapuu voisi kuiskia viisaita asiaoita ohikulkijoille ja soida kuten puilla on tapana.

Turussa satoi, lämmintä +18, pilvistä.

Monday, August 28, 2017

Elokuun lopulla naakat pitävät kokousta


Pinellan lähellä oleva sähkökaappimaalaus. Selvästikin ammattimaalarin tekemä maalaus.

Turussa on edelleen väkinäisen iloinen tunnelma. Tarinat tapahtuneesta risteilevät ja mukana olleet satunnaiset ihmiset ja paikalle osuneet kertovat omia näkemisiään. Ihminen näkee mitä haluaa ja pystyy. Turun puukotuksien tapaisissa tilanteissa ihminen menee sokkiin ja näkeminen tulee muistinvaraiseksi ja siksi on epäluotettava. Viimeisin tarina naisesta ottamassa selfiekuvaa ruumiin tai vakavasti loukkaantuneen uhrin kanssa, on asia jota en halua kuulla tai nähdä. Oli miten hyvänsä, näitä tarinoita kerrotaan vielä kauan sillä se on selviytymiskeino, vaikkakin karmea sellainen.



Toinen maalaus hieman kauenpaa.

Olen ihmetellyt miten avuliaasti poliitikot suhtautuvat äärioikeistolaisiin ryhmiin. Heilla sallitaan enemmän kuin tarpeeksi. Tässä ei ole mitään uutta, Suomen poliittisessa historiassa on perinteitä tästä.

Syksy tulee, täytyy laittaa villasukat jalkaan.

Naakat pitävät kokousta, he viestivät kiihkeästi.

Aurinko paistaa.



Saturday, August 26, 2017

Elokuun 26. päivä

Kaupunkimme on käynyt hiljaisen ja aution oloiseksi. Arastelen Lidlissä käyntiä. Kaupan edessä ollut kaunishymyinen kerjäläistyttö pelkäsi kuollakseen monena päivänä, lakkasi hymyilemästä ja nyt häntä ei enää ole näkynyt. Hänkin oli varmaan saanut osansa törkeyksistä. Yleensä Lidlissä on paljon asiakkaina juuri maahanmuuttajia, nyt heitä ei ole montakaan.

Oikeisto poliikot puhuvat kuin opportunistit ikään. On täällä sopimattomia henkilöitä ennenkin lähetetty Seilin saarelle. Esimerkiksi hankalat naiset ja lepratautiset. En suosittele moista saarettamista kenellekään. Enkä pidä ajatuksesta että kanssaihmisiä tarkkailaan ja raportoidaan kun he käyttäytyvät poikkeavasti. Mikä on kenestäkin poikkevaa? Mitäs jos oltais ihan vaan tavallisesti.

Turussa tuulee kovaa. Lämmintä +14.

Friday, August 25, 2017

Maaseutumatka Vahdolle


Mieheni mummun Signen mökki. Mies väitti että talo oli toisen näköinen kun hän asui mummon kanssa siellä 1950-luvulla. Ikkunat varmaan olivat sellaiset pikkuruutuiset, kuten ennen oli. Hän muisti että se ei ollut niin lähellä tietä. Lapsuuden muistot ovat usein eri mittakaavassa.

Tässä on Lahden entinen talo joka 1930-luvun lama vei. Ihmettelimme miten tiuhaan oli rakennettu vaikka luulisi tonttimaata olevan väljemminkin rakentaa. Lavamäen koulua ei voinut kuvata koska maisema tieltä oli umpeenkasvanut. Koulu on jo kauan ollut yksityisessä asuinkäytössä. Rukoushuoneen pihalla tepasteli mustia kanoja vapaana.

Vahdon kirkko.

Emilin ja Signen hauta Vahdon hautausmaalla.

Tuesday, August 22, 2017

Kaupunki käy hiljaisella tempolla



Ruusu kurkottaa kohti sinistä taivasta.

Kuljin torin poikki. Poliisi on edelleen paikalla. Kuulin monta totuutta tapahtuneesta. Aurigonkukat loistavat surupaikan, joka on kohta aarin kokoinen tai onkin jo, ympärillä. Kuten kuolleet alkavat ruusut kuihtua ja kynttilät sammuvat. Kirkossa tuohukset ja hiljainen musiikki.

Torilta ostetutuissa tomaateissa on tomaatin maku, sellainen kuin ennen muinoin oli. Mustikoiden myyjä terapoi asiakasta, odotin kunnioittavasti ja ostin vielä mansikoitakin mustikoiden lisäksi.

Rantapolulla en tavannut vastaantulijoita. Kaupunkilaiset ovat koloissaan hilja. Kaupunki käy hiljaisella tempolla.

Turussa hiostava sää.


Sunday, August 20, 2017

Kun vellova median tulva käy ylitse



Viimeinen postaus Turun tapahtumista. Toivon ettei viha ja kosto asetu tähän kaupunkiin. En halua kuulla muuta kuin asiallista informaatiota asiasta. On ihmisiä jotka eivät kestä vellovaa mediatulvaa. Kun se käy ylitse, tulee huono olo.

Turussa tuulee kovaa, aurinko lämmittää ihanasti.

Saturday, August 19, 2017

Elokuun 19 päivä

Harmaa ja pilvinen aamu. Kadut ovat tyhjiä. Lähikaupassa oli vaisu tunnelma. Se mitä tapahtui eilen kaupungissamme oli yli ymmärryksen käyvää. En pidä syyttelykulttuurista sillä se ei johda mihinkään rakentavaan. Maahanmuutajat puolustivat ihmisiä ja yrittivät taltuttaa veitsimiehen. Se että turkulaiset eivät lähteneet puolustamaan uhreja, vaan ottivat kuvia ja videoita, ei pidä kokonaan paikkaansa. Oli elvyttäjiä ja muita toimijoita kyllä. Sitäpaitsi videoista voi olla hyötyä poliisille jos ne viedään tutkittavaksi.

On totta että on ihmisi jotka lamaantuvat väkivallan edessä, eivätkä pysty toimimaan. Sitä paitsi meidät on opetettu syrjästä katsojiksi koska poliisi hoitaa tilanteet. Itse olin turvallisesti kotona ja havahduin vasta uutisiin.

Turku ei ole entisensä enää.

Friday, August 18, 2017

Elokuun 18 päivä



Kukka kukkii mutta ympärillä on jo kellastuneita ruohoja ja lehtiä.

En ajattele syksyä.

Yöt ovat viileitä, sumu sakeaa.

Nunna Elisapetin katoamisesta on jo monta päivää, viikkoa ja yli kuukausi.

Pitäiskö luostareiden nykyään olla kaupungeissa? Ajatukseni ovat Maria Pariisilaisessa.

Thursday, August 17, 2017

Elokuun 17. aamu



Kesä on mennyt
kuin huomaamatta.
On auringossa lämmin.
Mutta se ei riitä.

Kaikki tuli todeksi
putosi kämmenelleni
viisisormisena lehtenä.
Mutta se ei riitä.

Turhaan ei paha
ei hyvä kadonnut.
Kaikki paloi kirkkaasti.
Mutta se ei riitä.

Elon siipi hellästi
suojasi ja pelasti.
On onnistunut totisesti.
Mutta se ei riitä.

Lehdet ovat hiiltyneet,
oksat ovat...
Päivä on kirkas
kuin huuhdeltu lasi.
Mutta se ei riitä.

Arseni Tarkovski.

suom. Caj Westerberg, prof. Pekka Pesosen avustuksella.

Turussa puolipilvistä, lämmintä.


Lepakko nukkuu kivellä.

Monday, August 14, 2017

Portsan pihamarkkinat 2


Tässä puutaloyhtiössä on varmaankin Portsan vanhimmat rakennukset. Kauniin nikkarijugent-talon takana on matalia puutaloja joissa on maavarapohja jäljellä. Alla oleva kuva on tällaisesta kivituetusta pohjista. Luulisi tuulettuvan hyvin. Talot ovat hyvin pidetyn näköisiä. Punatiilirakennuksessa on ilmeisesti asuntoja nykyään. Köynnös on mahtavan rehevä.


Annankatu ja Arvinkatu jäivät tällä kertaa katsomatta. Aluksi oli kaunis sää, sitten alkoi sataa lämmintä sadetta. Oli kuin etelässä.

Portsassa on kuulemma ollut "keppostelua" jo jonkin aikaa. Poliisi on asukkaiden toivomuksesta lisännyt partiointia alueella. Ei ole mukavaa jos huoneistoon heitellään raakoja kananmunia ikkunasta sisälle, terasseilla olevat tavarat katoavat tai siirtyvät toisiin paikkoihin. Sitten ovat ammattirikolliset jotka eivät "keppostele". Heidän toimintansa on järjestäytynyttä. Tällainen on häiriö idyllissä. Ennen oli vanhoja mummoja pitämässä järjestystä pihoilla ja kaduilla. Kaipaako kukaan heitä. Narkkaritkaan eivät saisi piikitellä lasten leikkipuistoissa. Vanhat Portsalaiset varmaankin kaipaavat vanhoja hyviä aikoja. Eivät ne ajat kyllä kovin hyviä olleet, toisen laisia kylläkin. Tästä kaikesta huolimatta muuttaisin Portsaan jos sopiva asunto löytyisi.

Yleisilmeet muuttuvat asukkaiden asuessa ja muuttaessa pois. Olen aikaisemmin kirjoittanut ja kuvannut porraspuutarhoja. Nyt menin katsomaan vanhaa taidokasta porraspuutarhaa ja totesin tiettyä tylyyttä ja autiutta; asukas oli vaihtunut ja hän ei ollut porraspuutarhuri.

Sunday, August 13, 2017

Portsan pihamarkkinat 1


Tällainen mummo myy tavaroitaan.

Kaivuri huilaa.

Nostalgia. Takana on vanhoja ikkunanpokia.

Olen aina pitänyt punatiilisiä rakennuksista Portsassa. Köynnökset ovat k kauniita niiden kyljissä.
Hyötykasvimaat ovat yleistyneet ja se on hyvä asia.

Toisessa taloyhtiössä oleva punatiili ja köynnös.


Raparperi on ihana hyötykasvi ja perinteinen myös.

Elokuisena aamuna

Olen pettyny sillä "kauhea mysrskyukkonen" ei tullutkaan Turkuun. Ainoastaan vaivaista sadetta olin kuulevinani. Lapsuudessani Pohjois-Karjalassa oli mahtavia ukonilmoja. Talo oli kalliolla korkean mäen päällä. Salamat iskivät ja talo tärisi ihanasti. Parasta oli kuitenkin ukkosen jälkeinen raikas ja puhdistunut ilma.

Eilen kävelin jokirantaa ja kohtasin ystävällisä koiria talutushihnoissaan. Olen huomannut että koirat ovat yksilöitä, ja jotkut muistuttavat ulkonäöltään omistajaansa.

Ensimmäinen näkemäni sähkökaappimaalaus Lonttisissa.

Joessa ui muovia ja metallia. Olin aikaisemmin keskustellut erään nuoren kanssa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta Afrikassa ja muuallakin. Miten paljon pitää kerätä panttitölkkejä ja pulloja viikossa, että saa kokoon kymmenen euroa kuukaudessa, jotta voisi osallistua näiden tyttöjen ja naisten auttamiseen. Toisaalta jotkut alkavat moralisoida että jokainen panttitölkki on pois todella tarvitsevien ulottuvilta. Veikkanpa että todella tarvitsevat eivät kerää tölkkejä, hyvä kun jaksavat mennä leipäjonoon seisomaan tunneiksi, sillä leipäjonot ovat käyneet pitkiksi kärsimysjonoiksi. Joskus siellä seisoo Kristus, kirkossa häntä ei ole näkynyt. Ehkä hänellä on kiireellisenpää muualla.

Nousukausi on kuulemma rantautunut Suomeen. Ruokakassin jonottajaa se tuskin hipaisee. Nousukausi lisää toisten hyvinvointia ja kurjistaa toisten. Raja railona aukaa näiden kahden kansan osan välillä. Jotkut pitävät sitä heille kuuluvana etuna, että he kuuluvat parenpiin ihmisiin, tai ainakin rahakkaanpiin. Ahneudesta on tehty hyve.

Tänään ovat Portsan pihamarkkinat. Toivon aurinkoa sateen lomassa!



Saturday, August 12, 2017

Pähkinä purtavaksi

Miten ratkaisette luovasti työpaikallanne olevan ongelman: Takahuoneseen oli pikkuhiljaa pesiytynyt lapsijoukkio. Tämä joukkio ei osallistunut mihinkään toimintaan, sillä oli jo kehittynyt omat toimintamallit. Tämä ei ollut ainoa ongelma: työntekijät eivät pystyneet vuorovaikutukseen keskenään, kokouksissa kaikki istuivat hiljaa. Jos joku uskalsi avata suunsa hänelle kostettiin. Toiminnan metodi oli kyttäys, epäluulo ja herjanheitto. Lisäksi piti olla ainakin yksi kiusattava ja kiusaaminen kohdistui lapsiin ja koko perheeseen.

Pomon johtoajatus oli että Toimeen on tultava ja ulospäin ei saa näkyä ristiriitoja. Kulissien pito johtui siitä että Luova toiminta oli tarkkailunalaista sosiaalikeskuksen yläportaissa. Pahinta oli että työntekijöitä leimattiin hulluiksi, kuvittelijoiksi ja lahjattomiksi. Ohjaajia pakeni usein lähiöihin ja muihin tehtäviin.

Luovaan toimintaan siirrettiin kaupungin työntekijöitä joilla oli mielenterveysongelmia, alkoholismia ja sosiaalista häilyntää. Luova Toiminta oli vihon viimeinen paikka kaupungissamme tällaisille henkilöille. Yksi lauloi siioninvirsiä viikkotolkulla jatkuvana nauhana. Satunnainen pomo kielsi puhumasta talon ulkopuolella asiasta. Siitä ei kyllä puhuttu talon sisälläkään. Ohjaajat pakenivat lopulta kuka minnekin. Kukaan ei ottanut vastuuta, pomot kaikkein vähiten. Yksi kuukausipalkkainen lähti tekemään "lähetystyötä" lähiöihin, sillä pomo ei mahtanut mitään demarien kuukausipalkkaiselle henkilölle. Tämä tilanne jatkui vielä muutaman vuoden kuulemma.

Onko tämä tällainen hyvinkin yleinen käytäntö kuntien ja kaupunkien työpaikkojen ilmapiirinä.

Miten tämä olisi ratkaistavissa?



Friday, August 11, 2017

Jeesusteippi auttaa melkein kaikkeen


Maariankello kukkii syvän sinisin kukin. Se on kaksivuotinen kasvi. Kukkii ahkerasti toista kertaa tänä kesänä.


"Anopin sänky natisee liitoksissaan. yksi hänen lapsistaan nukkuu kuoppaisella patjalla sikiöasennossa ja kaipaa äitiään, joka ei rakastanut häntä. Pelkään että jonakin yönä jouset puhkaisevat patjan kuoren lopullisesti ja tekavät haavan." Maru tilitti elämäänsä joka ei ihan tavallinen ollut. Minä sanoin kevennykseksi että:"Jeesusteippi on keksitty." Meillä paikataan Jeesusteipillä vähän keikkea. Miten paikata lapsuuden haavat aikuisen lapsen sielussa, Maru sanoi. Siihen minulla ei ole vastausta.

Sitten Maru sanoi olleensa aasi aikoinaan luovassa toiminnassa. Hän oli päästänyt kotiinsa yhden pomonsa luullen tätä ystävälliseksi ihmiseksi. Todellisuudessa tämä kävi vahtimassa miten hän pärjäsi yksinhuoltajana kun mies oli paljon poissa kotoa.

Maru oli ainoita luovia työntekijöitä siinä puljussa. Mutta luovuudesta siellä ei palkkaa maksettu.

Joimme vihreää teetä ilman makeutusta. Puhumme kadonneita henkilöistä, heitä on monta harhailemassa tai kuolleina maastoissa; luontoon hävinneitä, menneet metsänpeittoon, luontoäidin syliin. Kotikyläni naapurikylässä parhaillaan etsitään muistisairasta miestä. Lienee etsitty jo kaksi viikkoa.

Nunna Elisapetin katoamisesta on kuukausi ja kolma päivää. Ajattelen että taivaallisissa saleissa tiedetään mitä tapahtui. Kun ortodoksisesta kuorosta yllättäen kuoli sopraano aikoinaan, ajattelin että taivaallisissa kuoroissa kaivattiin täydennystä. Minulla on optimistinen suhtautuminen kuolemiin.



Friday, August 4, 2017

Österbladin kortteli ja Dynamo puhuttavat Turkua


Kirjastoa vasta päätä oleva julkisivu. Eräässä ikkunassa on näämmä ilmalämpöpumppu. Minulle on epäselvää tontin omistaja. Ovatko he Ketosia tai muista liikemiehiä.

Alkujaan oli yksikerroksinen empire rakennus asuintaloksi. Rakennettiin 1830luuvlla, 1885 muutettiin uusrenessanssi taloksi. Nykyään talossa on toiminut jo kauan Dynamo-klubi.

Kauppiskadun ja Linnankadun kulma kortteli on pinta-alaltaan 4106 neliötä. Kortteli tunnetaan Österbladin korttelina. Kaksi empiiretaloa yhdistettiin 1830 luvulla ja 1880 talo muutettiin uusrenessanssaseksi taloksi ja Österbladin rautakaupan käyttöön. 1920-luvulla rakennus koretettiin kaksikerroksiseksi. Siinä toimii useita liikeyrityksiä tälläkin hetkellä.

Sisäpihan kuva samaisesta korttelista. Sisäpiha on nykyään parkkipaikkana. Nyt käsillä oleva kaavasuunnitelma ei ole niin paha kuin aliksi tuntui. Tuo parkkialue on tarkoistus hyödyntää järkevämpään kayttöön. Jotenkin ymmärsin että halua rakennusten suojeluun ja entisöintiin olisi, mikäli poliittset tahot osoittaisivat yhteistyöhalukkuutta.

Kauppiskadun puoleinen kolmikerroksinen uusrenessanssitalo on rakennettu 1885. Kamera-Aitta on toiminut talossa 1937:stä lähtien. Nykyään siellä toimii myös kirjakauppa Sammakko ja muita liikeyrityksiä.

Tuossa kulmatalossa on nykyään kirpputori-yritys , Kahvila Ö ja Sarjakuvakauppa.

Lisää kaavasuunnitelmasta voi lukea kaupunkisuunnitelu ja kaavasivustolta. Tulee käsittelyyn 8.8 rakennus -ja kaavotuslautakunnassa.

Tuesday, August 1, 2017

Elokuun ensimmäinen päivä

Pätkätyöt Valkoisessa talossa ovat näämmä pysyvä ilmiö! Maailmanpolitiikassa on muutenkin kihinää. Tämä jääköön toteamiseksi.

Vieläkö muka Venäjällä kouluissa historian tunneilla opetetaan että Mainilan laukaukset ampui suomalainen. Historiat kirjoitetaan aina vallanpitäjien tarinaksi.

Kuulin että lakka-aika on parhaillaan menossa. Minulla on tuntuma lakka-ajan lakkasotaan, joka oli toistuva perinne joka kesä, oli lakkoja tai ei. Isomummo ja Martta täti olivat sotajalalla keskenään aina lakka-aikana. Suolle komennettiin kaikki kynnellekykenevät aikaisin aamulla, mikä olikin viisasta sillä suolla oli kuumaa päivällä, lisäksi siellä oli itikoita, paarmoja ja muita verenhimoisia siivekkäitä. Lakkasaalis piti salata visusti. Kerran Ihalainen tuli suolla näköpiiriin ja me siitä apikasta istumaan lakkasankkojen päälle. "Outtako suanna lakkoja?" kysyi Ihalainen. "Ei myö ou löyvetty" sanottiin me, "ihan tyhjät sankut.

Yön yli maakuopassa olleet lakat olivat kuulemma sypäkkää matolääkettä. Mahat tuli kuulemma siivottua jokaista suolenpäätä myöten.

Lopuksi Mummo ja Martta täti haukkuivat toisensa pataluhiksi ja toivoivat kurjaa vanhuutta vaivaistalossa. Vaivastalo oli pahinta mitä saattoi olla sen ajan ihmisille.

Äitini (92) jatkaa höykytysperinnettä koska harmikseen ei suolle enää pysty menemään. Onneksi on kesälomalaisia.

Turussa on raikas ja kova tuuli. +20 astetta. Kuvan talo ja ruusut ovat kiehtoneet minua aina ohi kävellessä. Tämä on Kuuvuoren maisemaa ja talo on todella vanha.

Kuuntelin toisella korvalla Kiveenhakattuja radiosta. Paavo Noponen lienee viimeinen ritari joka haastoi kaksintaisteluun erään henkilön Helsingin jossakin puistossa 1900-luvun loppupuolella.

Onneksi kaksintaistelu ei toteutunut.

Sunday, July 30, 2017

Yrttimaa on ilon lähde ja makujen mekka


Yrtti ja kukkamaa aamukasteen aikaan. Salvia on mainio yrtti vähän kaikkeen. Kirveli taas on yrttivoin hieno mauste. Timjami, lipstikka ja rosmariini ovat suosikkejani. Istutin kaikki ruukkuihin koska maa on saastutettu myrkyillä takavuosina. Ruma sementtiseinä on edelleenkin ruma.

Appelsiinipuu on muuttunut puuksi. Toin sen ulos kesäksi, tosin tämä kesä oli aika viilea sille. En ole vieläkään löytänyt uutta kotia sille. Kirjoja on samoin liikaa kahdessa eri talossa.

Köynnökset ja saniainen kasvavat. Maariankelloissa on uusia nuppuja.

Eilen valkoinen kissa vaani jotakin pihalla, meni maha maataviistäen ja sitten ampaisi uhrin kimppuun. Hän poistui kissamaisen sulavasti pensaikkoon saaliinsa kanssa. Oliko saalis lintu vai hiiri, sitä en ehtinyt näkemään. Turussa kissaa pitää teititellä aina.

Turussa on pienet piirit kuten maaseutukaupungeissa tapaa olla.

Friday, July 28, 2017

Kun Ladimir Putin Oopperassa kävi

Ladimir Putin, Venäjän presidentti, kävi Savonlinnassa oopperassa. Hänen kerrottiin tulevan Suomeen Suomi 100 vuotta onnittelun käynnille. Hän oli ilmiselvästi kärsivä ihminen. Aloin epäillä hänen sairastavan selkärangan rappeutumaa. Oli tai ei, hän näytti kärsivältä. Hän unohti onnitella Suomea sadasta itsenäisyyden vuodesta. Tai sanoi hän jotakin sinne päin.

Turvatoimet olivat mahtavat. Kukaan ei osoittanut mieltä vaikka aihetta olisi ollut. hyvin suomalainen ilmiö. Siitä mistä ei voi puhua on vaiettava sanoi aikoinaan yksikin filosofi Saksanmaalta. Amerikka on irrationaalinen maa tällä hetkelläkin ja jatko on varmasti historiaa. Vladimir Putin ei tee mitään ellei ole tarkkaan laskelmoinut ja varma.

Itämeri on. Onko se jatkossakin meri.

Nämä herrat eivät kuse siihen missä kyykkivät.

Maailma on käynyt pieneksi herrojen hiekkalaatikoksi.

Turussa puolipilvistä, lämmintä ja kosteaa yöllisen sateen jälkeen. Kuiva maa kaipaa lisää vettä.

Tuesday, July 25, 2017

Suomalaisten kesäsää on epärealistinen uni



Eilen oli hääpäivä. Se oli 47. vuosi. Joko siitä on niin kauan, ihmettelen kun en tunne itseäni ikälopuksi. Ystävämme Anu, joka ei ollut pitkien suhteiden mestari, väitti että avioliittomme kesti koska mies oli merillä eikä lusmuillut kotinurkissa liikaa. Yksi luova pomo haukkui minua nutipäänunnaksi, hän ei olisi ollut uskollinen kahta viikkoa kauemmin, joskus ei sitäkään jos oikein muistan. Hänellä oli nunnista väärä käsitys. Nunnat ovat asialleen vihkiytyneitä kilvoittelijoita.

Anoppini ei ollut kehenkään kolmeen miniäänsä tyytyväinen. Kerran hän jopa kertoi löytäneensä miehelleni sopivamman naisen. Totta, oli vastakohtani 180 cm pitkä ja painoi kuulemma yli sata kiloa ja oli kuulemma ihmisen näköinen. Me Railin kanssa kun olimme niin mitättömiä kuin pieru pitkin seiniä. (Raili oli kaunis ja sopusuhtainen ja olisi ollut valokuvamalli, mikäli olisi halunnut) Hän myös antoi lapsillemme lahjaksi miesvainajansa salaa sodasta tuoman erityisluodin, joka kyllä toimitettiin paranpaan paikkaan nopeasti. Joskus elämä on kyllä yhtä mustaahuumoria tai kauhua.

Silloin oli kaunis ja lämmin heinäkuu kun menimme naimisiin. Ainakin hääpäivä oli kaunis ja lämmin. Suomen kesä on aina vaihteleva ja yllätyksiä täynnä. Tämä nyt oleva kesä on ihan siedettävä ja hyvinkin tavallinen kesä maassamme. Ihmisillä on väärä kuva ja väärät odotukset kesistä. Se että kaihoamme lämpimien ja aurinkoisten kesien perään johtuu ihmisen tavasta muistaa ainoastaan lämpimät ja aurinkoiset päivät, ei muuta. Suomalaisten kesäsää on epärealistinen uni

Ihminen on positiivinen jopa Suomessa.

Niin, mies ei innostunut äitinsä löytämästä naisesta. Anoppini lapsuuden aikaan tapahtui paljon traumatisoivia tapahtumia: kansalaissota lapsen näkökulmasta. Hän joutui kolmevuotiaana vanhemman sisarensa ihmiskilveksi piirongin nurkkaan. Sisko ilmoitti että sinä kuolet, minä jään henkiin jos punaiset aseidenetsijät ampuvat. Sitten myöhemmin heidän isänsä omistama käsiase joutui pikkupoikien käsiin, toinen pojista kuoli. Mieheni isä kertoi tästä hirveästä tapauksesta vasta nyt. En usko että kriisiapua oli, uskon että asiasta vaiettiin. Kolmekymmentä luvulla lama vei talon, jossa oli sali ja Oleanderi. Perhe ei luultavasti koskaan toipunut näistä menetyksistä. Se talo ei ollut mikään kartano sanoi yksi serkuista, muistoissa asiat kasvavat suhteettomasti. Anoppini meni naimisiin 1939 pietarista paenneen perheen pojan kanssa. Ihmettelen edelleen miten kaksi niin erilaista ihmistä päätyi yhteen. Mies oli kansainvälinen, nopeaälyinen ja arvomaailmaltaan aivan eri planeetalta. Anoppini oli hyvin nurkkakuntainen, arvonsatunteva ja kiukkuakeräävä talontytär joka piti porvarillisesta turvallisuudesta ja suvusta. Liitto ei toiminut ja tuntuu että lapsenlapsetkin kärsivät seurauksista.

Tavallaan pala 1900-luvun alkupuuolen henkilöhistoriaa tämäkin.