Tuesday, July 25, 2017

Suomalaisten kesäsää on epärealistinen uni



Eilen oli hääpäivä. Se oli 47. vuosi. Joko siitä on niin kauan, ihmettelen kun en tunne itseäni ikälopuksi. Ystävämme Anu, joka ei ollut pitkien suhteiden mestari, väitti että avioliittomme kesti koska mies oli merillä eikä lusmuillut kotinurkissa liikaa. Yksi luova pomo haukkui minua nutipäänunnaksi, hän ei olisi ollut uskollinen kahta viikkoa kauemmin, joskus ei sitäkään jos oikein muistan. Hänellä oli nunnista väärä käsitys. Nunnat ovat asialleen vihkiytyneitä kilvoittelijoita.

Anoppini ei ollut kehenkään kolmeen miniäänsä tyytyväinen. Kerran hän jopa kertoi löytäneensä miehelleni sopivamman naisen. Totta, oli vastakohtani 180 cm pitkä ja painoi kuulemma yli sata kiloa ja oli kuulemma ihmisen näköinen. Me Railin kanssa kun olimme niin mitättömiä kuin pieru pitkin seiniä. Hän myös antoi lapsillemme lahjaksi miesvainajansa salaa sodasta tuoman erityisluodin, joka kyllä toimitettiin paranpaan paikkaan nopeasti. Joskus elämä on kyllä yhtä mustaahuumoria tai kauhua.

Silloin oli kaunis ja lämmin heinäkuu kun menimme naimisiin. Ainakin hääpäivä oli kaunis ja lämmin. Suomen kesä on aina vaihteleva ja yllätyksiä täynnä. Tämä nyt oleva kesä on ihan siedettävä ja hyvinkin tavallinen kesä maassamme. Ihmisillä on väärä kuva ja väärät odotukset kesistä. Se että kaihoamme lämpimien ja aurinkoisten kesien perään johtuu ihmisen tavasta muistaa ainoastaan lämpimät ja aurinkoiset päivät, ei muuta. Suomalaisten kesäsää on epärealistinen uni

Ihminen on positiivinen jopa Suomessa.

Sunday, July 23, 2017

Vanhalla Hämeentiellä kasvaa kukkia kadunverrella


Vanhalla Hämeentiellä on puutarhakaupungin oloa. luultavasti nämä kukat ovat malvan sukuisia, tai peräti oikeita malvoja. Kävelin pitkin Vanhaa Hämeentietä ja kohtasin pieniä polkupyörän vauhdista hurmioituneita lapsia, ja vanhempia, jotka yrittivät hillitä heitä, koska Littoistentien risteys ei ole hiljainen risteys. Onneksi mitään ei tapahtunut pahaa.

Sinisiä kukkia ja ohdakkeita rehottaa sulassa sovussa. Merkillisesti sininen haalistuu auringonpaisteessa kauhtuneeksi, vaikka on kirkas sininen väri. Takana oleva talo on hieman surullisen näköinen, mutta ei toivoton. Talon vierestä alkaa pienehkö puisto, toivon ettei sitäkin oteta muuhun käyttöön.

Keltaisia kukkia. Nimeä en tiedä. Luultavasti tässä on ollut iso kukkapenkki joskus muinoin.


Pietaryrtin tuntevat varmasti kaikki. Siinä on voimakas lääkkeenomainen tuoksu. Kukkaa on käytetty aikoinaan rohto ja lääkekasvina. Se on ollut yleinen kasvi peltojen reunoilla ja talojen pihamailla.

Turussa lämmintä + 22 astetta. Suuret purjelaivat lähtivät Turusta iltapäivällä kohti Liettuaa.

Saturday, July 22, 2017

Merirosvolaivalla yli suuren veen



Suuria purjeveneitä katsomassa tänään. Lasten ja perheiden suosiossa oli tämä "merirosvolaiva". Aurinko paistoi, söimme mansikoita kivetyksellä varjossa. Letkeä lauantai, kävelimme Väiskiin kahville.

Joki oli tyyni ja vesi sellaista kuin se on joessa. Kirjastosta emme löytäneet luettavaa, uutuushyllyt ovat aina tyhjillään. Unelias iltapäivä.

Nunna Elisabetin katoamisestaan on kulunut tänään 11 päivää. Etsintöjä jatketaan edelleen.





Friday, July 21, 2017

Suuria purjelaivoja katselemassa


Suuret ja hieman pienemmätkin purjelaivat ovat taas Turussa. Tässä upea keulakuva.


Piterilainen Standart on suosittu purjeleiva. Se on itseasiassa unelma. Täynnä koristeveistoksia
ja muita koristeita. Minun suosikkini kuitenkin on edelleen venäläinen Sedov. Se on liian suuri kuvattavaksi.

Tuesday, July 18, 2017

Heinäkuun 18. päivä


Koskaan ei ole liian myöhäistä ymmärtää, että lapsuuden huoneissa asui virtahevon lisäksi myös kolibri, kentauri ja kaskelotti.

Tähän ei ole mitään lisättävää. Luin, vaikutuin ja itkin hieman.

Turussa aurinkoista, tuulista ja hieman viileä vire.

On kahdeksas päivä nunna Elisabetin katoamisen jälkeen. Näin näitä päiviä lasketaan nyt.

Monday, July 17, 2017

Iltakävelyllä


Lokinkadun joenpuoleisessa päässä on puinen pöytä heitettynä pensaikkoon. Hyväkuntoinen viimen näkemällä. Saanee hakea jos tarvitsee.



Viime aikoina on havaittu huonokuntoisia lokkeja jokivarressa. Tässä on kuollut lokki suruasetelmassa joen kivetyksellä. Kivet ovat sisksi ettei kova tuuli riepottele raatoa.

Tänä maanantain aamuna sataa.

Sunday, July 16, 2017

Menneen ajan tunnelmaa Koroisissa

Koroisissa on vanhanajan tunnelmaa. Kahvilassa on ajaton tupatunnelma ja mahtavat tarjoilut. Istuimme entisen maatalon pihalla ja nautimme kiireetämästä olosta. Rinteen alla virtaa joki, rinteessä on puutarhaviljelmiä, savipaja, fillarikorjaamo ja luomumyymälä. Orava hyppeli lähellä haluten makupalaa. Siellä on myös juomavesipiste koirille ja ihmisille.


Pihapiirissä on erilaisia tuoleja, kuin veistoksia. Puut ja kukat ovat vanhoja istutuksia.

Tämä on polkupyöräkorjaamon opaste. Polkupyöräkirppiskin löytyy.

kuvan enkeliveistos on seisonut paikallaan jo monta vuotta. Materiaali on puuta, kuten muissakin patsaspuitonpatsaissa.


Pitsimäinen kukka polun varressa. Todella viipyilevä tunnelma.

Saturday, July 15, 2017

Bookpäivillä Puutorilla



Puutorin Bookpäivät ovat taas. 1960-luvulla kirjoitettua runoutta oli tarjolla hämmästyttävän paljon. Tarjontaa yleensä oli laidasta laitaan, niin kuin pitääkin. Puutori oli muinoin peruna ja vihanneskaupan keskus. Sitten se pilattiin rumaksi ja sen alla olevan parkkihallin raketama kansi ei kestä edes kuoma-auton painoa.

Sää on kaunis ja lämmin, tosin myös puuskatuulinen.

Meille ei mahdu yhtään kirjaa enää. Jostain syystä niitä kuitenkin ilmaantuu jatkuvasti lisää. "Juttutupaa" ei ole vieläkään löytynyt. Jatkan etsimistä.

Thursday, July 13, 2017

Viipuri jättää jälkensä



Minulla ei ole mitään erityisiä henkilökohtaisia siteitä Viipuriin, mutta kummasti se vaan tuntuu omalta kaupungilta. Ystävämme Anu, joka kuoli, kertoi tarinoita Viipurista paljon ja joskus sydänverellä. Olen käynyt muutaman kerran Viipurissa läpikulkumatkalla Pietariin (ja sen hetkiseen Leningradiin). Eräällä kerralla tutustuimme puiston kasvillisuuteen ja yksi nuori nainen maistoi mustaa marjaa sillä seurauksella että hänen niskansa muuttui tunnottomaksi ja nielu turposi. Onneksi taju säilyi. Toisella kerralla vanha rouva olisi halunnut käydä katsomassa kotitaloaan. Opas oli pelästynyt ja sanoi että ne retket ovat niitä joista muut eivät tiedä. Ajattelin että jos ottaisivat taksin ja menisivät kyselemättä käymään.

Viimeksi kävin Viipurissa Konevitsan luostarimatkalla. Muutos kaupungin ilmeessä oli nähtävissä ja aistittavissa. Jotakin tapahtuu, eikä se ole paha, ei hyvä, vaan se on hiljainen muutos.

Anna Kortelaisen romaani Siemen oli positiivinen ja perusteellinen lukukokemus. Hän ei sorru sentimentaalisuuteen tai poliittisuuteen. Kirjan tarina on fiktiivinen matka kaupungin sieluun. Kaupunkiin on tuotu venäläisiä patsaita todentamaan venäläisen kaupungin "historiaa". Kirjan kaksi päähenkilöä ovat lopulta hyvinkin lähellä toisiaan. Pohjalainen Nina tutkii sukuja entisten viipurilaisten toimeksiannosta. Majuri Lukka taas tutkii kasveja 1942 lapsuutensa kaupungissa Viipurissa. Tarinat lomittuvat ja risteilevät.

Kiehtova kirja.

Tuesday, July 11, 2017

Pilvisen päivän kuvia


Pilvinen päivä taas. Kesäiset päivät ovat kortilla nykyään. Nummenpakan bussipysäkillä on silmäniloa:puna-apilaa ja hiirenvirnaa. Sadetta ei saanut aikaiseksi, tippa silloin, toinen tällöin.



Olikohan se viime vuonna kun tämä "Suomen suurin tsaatinpoppeli" kaatui myrskyssä. Minulle tuntematon kuvanveistäjä on muotoillut valtavasta kannosta kuuveistoksen. Alla sama kuva Kasarmikadun puolelta kuvattuna.

Alla olevassa kuvassa on Tehtaankatu 1. Näissä taloissa on parhaillaan uusien vuokralaisten haku. TVT on hilannut vuokrat pilviin. Itse olisin kiljuen ottanut ison asunnon sillä siellä olisi kirjahyllyseinää kyllä. Olisin, jos olisi joutavaa rahaa. Oliko nyt niin että TVT (Turun vuokratalot) on nykyään itsellinen toimija, ei enää kaupungin omistama. Aikoinaan tämän talon paikalla oli ensimmäinen piispantalo joka siirrettiin sittemmin muualle. Nykyinen puutalo on tiettävästi Armfeltin talo. Tiettyä aristokratiaa on tunnelmassa ja pihapiirissä. Lisäksi nämä huoneistot ovat yhdessätasossa.

Monday, July 10, 2017

Pullonpalautus on kammottavaa joskus



Pullonpalautuksessa oli tänään tunkua. Ensin menimme kirjastoon toivossa että jono lyhenisi. Sitten katsastimme paikan uudelleen ja päätimme poiketa torilla, josko jono olisi huventunut. Sitten pääsimme palauttamaan. Äkkiä saapui tuttu henkilö rähisemään että hän haluaa heti paikalla tunkea oman puoliksi juodun kolapullona palautusaukkoon. Emme olleet kuulevinammekaan moista. Henkilö hörppi limsaansa ja puhui rumia kaikille, erityisesti meille.

Annan aina yhden pullon palauttajille tilisuuden palautukseen katkaisemalla tilapäisesti palautukseni ja jatkan sitten. Nämä yhdenpullon palauttajat ovat ystävällisiä. Tämä ei ollut, ja jatkoi haukkumista ja aivan ilmeisesti oli ottanut jotain ainetta. Hän kertoi keränneensä pulloja viisi vuotta ja tietävänsä kaiken. Hän haukkui meitä kommunisteiksi ja uskovaisiksi ja sanoi tietävänsä miten asiat oikeasti ovat. Onneksi ei päässyt maahanmuuttajiin. Lähdimme ja henkilö huusi että turhaan olette kouluja käynyt kun olette tyhmiä

Tuokin henkilö oli aikoinaan iltalukiossa. Mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut. Pelottava tilanne, en ole koskaan nauttinut tunnelmasta pullonpalautuksessa, nyt sitäkin vähemmän.

Haluan muutenkin muuttaa muuanne.

Turussa on lämmintä +22. Tuulee kohtalaisesti. Maariankellokukat ovat monessa tummansininsessä kukassa.

Sunday, July 9, 2017

Kesäisessä säässä alkoivat Maariankellot kukkia

Katsoin Åsa Larssonin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Aurinkomyrsky. Se on trilleri Kiirunassa olevan, erään uskonlahkon rituaalimurhasta. Ihan kelvollinen ja hyödyllinen katsottava kaikille, jopa uskonkiihkoisillekin. Mietin itsekseni, että esim. Jehovantodistajien kelkkaan ei pidä mennä. Minulla oli aikoinaan luovan toiminnan kerhossa lapsi, joka oli äitinsä erottua Jehovista, kokenut hirveitä. Yhdessä jos toisessakin lahkossa on ohjenuorana: jätä kaikki mitä sinulla on ja seuraa meitä. Koskee myös perheenjäseniä. (Jopa Steineristeille voi omaiset olla valaistumisen tiellä.) Rahet ja omaisuus kyllä kelpaa.

Tästä päästäänkin kevyesti festariviikoloppuun. Festaribussipysäkki oli ortodoksikirkon edessä ja siinä sitten kaljatölkkien ja pikaruokapurkkien seassa liukatellessa keräsin tolkkejä, punaviinilaseja ja muita köyttöesineitä. Sitten rupesi naurattamaan kun paikalle tuli entinen ystävättäreni naamioituneena suuriin mustiin laseihin ja sifonkihuiviin venäläisittäin, keräämään tölkkejä. Hänen omaisensa on hyvinpalkattu henkilö. Ehkä hän haki jännitystä elämäänsä.

Ajattelin kirkon edessä että muinoin Mataleena-ryhmä siivosi kirkon tonttia ilmaiseksi. Sitten yksi neuvoston henkilö tuli huutamaan että me syömme hänen leipäänsä, hänelle kun maksettiin kukkaistutuksista ja nurmikon leikkuusta. Roskia hän ei kyllä kerännyt. Eikä siivonnut spurgujen paskoja nurmikolta tai seurakuntasalin oven edestä. Taisimme säästää seurakunnalle hieman rahaa. Silloinen kirkkoherra sieppasi lapion ja poisti esteettiset haitat ja yksi eukko mäkätti ettei se ole kirkkoherran arvolle sopivaa. Eikös jeesus ollut puuseppäkin aikoinaan mietin minä kun samainen eukko sanoi että kirkkoherran arvolle ei ole sopivaa auttaa sähkömiestä kirkossa vasara kädessä. Nyt ei varmaan ole sellaisia ongelmia. Ongelmat ovat toisen laisia.

Nyt on sunnuntai ilta. Sää on lämmin ja kesäinen. Siniset Maariankellokukat alkoivat vihdoin kukkia.

Thursday, July 6, 2017

Runoilija ja kääntäjä Matti Rossi kuoli

Runoilija ja kääntäjä Matti Rossi on kuollut. Hänen runonsa olivat väkeviä. Hän tutustutti sumalaiset Etelä-Amerikkalaiseen kirjallisuuteen ja runouteen käännöksillään. Hänen Shakespear-käännökesnsä ovat mestarillisa. Tämä on hyvä muistaa kun ansioita listataan somessa.

Matti Rossi oli poliittisesti taistolainen joka ei kääntänyt takkiaan koskaan.


Nyt on kesä Suomessa. Maalla kuuntelin yölaulajia. Kesäyön valo oli uudelleen kokemus.

Uutiset kertovat kahden poliittisen johtajan jakavan Eurooppaa jossakin. Tämä on nähty ennenkin. Toivon että ei nähdä vastakin.

Wednesday, July 5, 2017

Lue kirja kesällä



Joel Haahtelan kirjat ovat hienoja. Tämä viimeisin, Mistä maailmat alkavat, on taattua laatua. Kun kolea sää masentaa, tai sade aiheuttaa melankoliaa, lainaa tai osta tämä kirja. Ei tämä kirja ole pelkästään masentuneille ja melankolikoille, taide on mysteeri ja taiteilijalla on elämässään onni ja sen kääntöpuoli. Voi olla että puhe onnesta onkin hölynpölyä ja sen tavoittelu valheellista. Rakkaus on olemassa ja joskus sen tajuaminen on kipeää. Taide on, ei elämästä erillää, se on. (Taiteesta ja filosofiasta voivat olla kiinnostuneet muutkin kuin lihavat naiset turun yliopistossa.)

Kesää odotellessa.

Hanna Weseliuksen Alma! on mielenkiintoinen ja rohkea. Taiteesta, nykymaailmasta ja ihmysyyden ja naiseuden mittaamisesta. Keskiössä säveltäjä ja muusikko joka ajassamme muistetaan ainoastaan Gustav Mahlerin vaimona ja muusana. Alma Mahler on mielenkiintoinen henkilö.


Tuesday, July 4, 2017

Mielenmaisemassa matkalla


Tätä polkua on kuljettu tiuhaan. Se oli hieman erilainen lapsuudessani mutta perustunnelma on sama. Notkelman kohdalla oli kevättulva aina huhtikuussa. Pienen mäen päällä oli navetta ja tallitakennukset sekä kuja hevosille. Tuon navettarakennuksen ylisillä olivat ihmiset piilossa vainolaisilta eli neuvostoliittolaisilta kuolemanpartioilta kesäöinä sodanaikaan. Siellä kolmevuotia Paavo setäni, nyt jo kuollut, näki enkelin ovella kun hän yöllä yritti mennä ulos omin päin. Enkeli oli myöhemmin nimetty Kokkelitytöksi. Mummo oli kysynyt että minkänäköinen enkeli oli? Paavo oli sanonut: Kokkelia.(Kokkeli on herautettu maitotuote, väriltään lumen valkoinen)

Tuolla siintelee Koitere. Sunnuntaina olisi ollut lomalaisten kesäkirkko Siitarissa. Ajattelin että jos olisi ollut vene, olisi ollut helppo luikauttaa vallitun yli kirkkoon. Partalan ranta melkein erottuu paljaalla silmällä horisontissa. Mateli sousi moiset matkat aikanaan helpostikin. Elämä oli kuntoilua aamusta iltaan.

Hautausmaan rannassa tyynenä arkipäivänä. Yleensä hautausmaalla tapaa tuttuja tai puolituttuja. Nyt oli hiljaista. Laitoin kukkia Leena-mummon haudalle. lyydia sanoi minun muistuttavan häntä. En ole koskaan tavannut Leena-mummoa sillä hän kuoli 1928 keuhkotautiin 24 vuotiaana. Äitini oli 4 vuotias silloin, siskonsa oli juuri syntynyt. Äidittömyys jättä aina jälkensä lapseen. Leena ei ollut toiveminiä liisa emännälle. Hän oli liian köyhä. agraarisessa Suomessa vallitsi tuolloin talonpoikaissääty. Talonpojat menivät naimisiin talontyttärin kanssa. äitiäni ei kohdeltu kovin hyvin mummonsa taholta. Muista läheisistä en tiedä.

Koristeomenapuu kukassa. Lapsuudessani ei vaaralla kasvanut omenapuita, saati koristeomenapuita. Nyt siellä on kokonainen puutarha hyvin hoidettuna. Vaaran laella on hyvä asua jo siksikin että hyttyset pysyvät poissa, koska siellä tuulee melkein aina. Pääskyset muistan erityisesti, jopa tervapääsky ja törmäpääsky olivat maisemassa.


Erämaalammet ovat osa kotiseutuani. Tässä on yksi niistä. Lammella on asustellut aina kaakkuri. Nytkin yksi kaakkuri tuli rähisemään kun kuvasimme lampea. En saanut kuvaa koska se rähisi ja pörhisteli ja sukelteli ahkerasti. Se harhautti koska sillä oli pesä lähistöllä.

Sunday, June 18, 2017

Juhannusruusut kukkivat



Juhannusruusut kukkivat jokirannassa. Juhannussauna ja vasta, yötön yö ja kukkuva käki. Käki on merkillinen lintu: kukkuu hikipäässä ja munii toisten pesiin, lähtien sitte heti Afrikkaan, vaikka on kaunein Suomen kesä. Miten ne käenpoikaset talvehtivat kun vanhemmat ovat hulttiomaisesti hylänneet.

Kävin kirkossa sytyttämässä tuohuksen ennen lähtöä. Mietin vain miten paljon seurakunnalle tulee kustannuksia ylpeyden ja miehisen turhamaisuuden vuoksi, kun pappeja hälytetään toimittamaan kaukaa, vaikka lähenpänäkin olisi. Onko pelko että tulee suositumpi henkilö toimittamaan.

En ajattele syksyä, kuten suomalaisten kuuluu ajatellä juhannuksena.

Saturday, June 17, 2017

Turun torilla on kaunista ja kivaa




Yllä Turun Sanomien uutisten 17.6.2017 yläosa.


Alla Turun Sanomien uutisten 17.6.2017 alaosa.



Kuvien alkuperäinen copyright Turun Sanomat Kesäkuu 2017.

Torilla on kaunista ja kivaa. Aurinko paistaa ja lokit rähinöi. Turussa ei ole mitään parkkiongelmaa, ei ainakaan sellaista että tarvittaisiin Toriparkkia ratkaisuksi. Jotkut saivat kahvinsa väärään kurkkuun luettuaan uutisen, minua se ainoastaan nauratti. Tässä kaupungissa tarvittaisiin lisää avoimuutta kunnallispoliittisessa päätöksen teossa. Luovia ratkaisuja toivon myös lisää.


Tuesday, June 13, 2017

Tänäänkin satoi kaatamalla

"Lapsuudessani ahneus oli kuolemansynti. Anteliaisuus oli korkea hyve. Nyt näyttää olevan päivastoin." Henning Mankell.

Tuohon voisi lisätä huomiona että armo ja armeliaisuus ovat käyneet tuntemattomiksi.

Tänään satoi vettä kaatamalla ja salaatin taimet kelluivat ruukussa. Pihallamme koikkelehtii mustarastaita. Ne ovat käyneet hämmästyttävän tutuiksi ja pelottomiksi. Heidän laulunsa on kaunista korvalle.

Joka tunti tuli uutisia poliittisesta trilleristä maassamme. Sen käänteet olivat hurjat. Luulen ettei mikään muutu, kaikki jatkuu ennallaan. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Leipäjonoissa ei ole onnellisia ihmisiä, nälkä ei ole katoava luonnonvara.

Lankkupolku oli sateesta liukas. Joki näytti täyttyvän vedestä. Eilen joesta nostettiin kuollut henkilö iltapäivällä. Joessa tapahtuu. Jotkut juovat kaljaa sateessa silmissään kaipaus.

Pitäisi pakata laukku. Miksiköhän tapaan jättää pakkaamiset aina viimetinkaan.

Monday, June 12, 2017

Pelottava ilmiö

Miten on mahdollista että henkilöt jotka ovat saaneet tuomion kansankiihottamisesta, ovat tyrkyllä hallitukseen. Toivon todella hartaasti että hallitus hajoaa ja sen pohja muuttuu.

Halla-aholaisuus on pelottava ilmiö. Se on vastenmielinen ilmiö ja saa aikaan kylmät väreet selkäpiihin. Katsoin eilen Täällä pohjantähden alla sarjaa, juuri sopivasti sattuikin pappilan Ilmari ilmaisemaan fasistin merkittävän sisimmän ja sai jopa vanhan ruustinna - äitinsä mukaan fasismin ilosanomaa levittämään. Halla-ahon mukaan heidän ohjelmaansa eivät kuulu köyhät ja syrjäytetyt. Tästä onkin esimakua saatu seurakunnassamme, siellä on kerjääminen ja almujen anto kielletty kirkon tontilla.

Minusta Halla-ahon kanssa ei pitäisi edes neuvotella.

Sunday, June 11, 2017

Vanhaa nostalgiaa Tehtaankadulla


Vanhaa tiiliseinää Jokikadulla. En tiedä mikä tehdas tämä komea talo on, viimeksi siinä muistan olleen Siirtolaisinstituutti. Nyt lienee yliopiston muussa käytössä.



Tehtaankatu 2. Oli 1980-luvulla Luovan toiminnan toimitila. Se oli sitä aikaa kun vielä luovassa toiminnassa toimittiin "Suurella sudämellä." Ennen kuin laitostuminen ja laiskuus tuli kuvaan.

Ennen ohjaajat olivat vapaita tuntityöläisiä. Se oli hyvä asia toiminnan kannalta koska se ei luonut eriarvoisuutta ohjaajien välille. Mistä näitä vallanhaluisia ja jounittelevia naisia sikiää, enkä tarkoita pelkästään ohjaajia. Sama naistyyppi on nähtävissä seurakunnissakin.
En usko että kaupungin vakinaiseen toimeen valitut olivat niitä päteviä, he olivat hyvinkin sopivia. Tunriryöntekijät tekivät, ideoivat ja vakinainen otti kunnian. Kävin kerran toiminnan näyttelyssä ja huomasin vakinaisen nokkansanostelijan ottaneen toisten tekemät työt omalle kunnia listalla. Toisaalta voisi miettiä miten pitkälle sisäinen lojaalius voi mennäennen kuin se menee moraalittomuuden puolelle. Jos salaamiset alkavat olla hyveitä, ei voi mikääm päättyä hyvin.

Tahtaankatu 2. oli hieman rähjäisemmän näköinen ennen. Nostalgiaa kuitenkin.

Saturday, June 10, 2017

Kaikkien kärsivien ilo


Kuvan ikoni on peräisin 1700 luvulta ja löytynee Ortodoksiesta kirkkomuseosta Kuopiosta.

Kaikkien kärsivien ilo - ikoni oli Dostojevskin mieli ikoni. Ikoni on nähtävissä Dostojevskin kotimuseossa Pietarissa.

Ikoni tuli tunnetuksi 1688 erityisesti kun Moskovan patriarkan sisar Eufima sairastui vakavasti. Hän nautti pyhän Ehtoollisen valmistuessaan kuolemaan, hän rukoili kauan Vapahtajan ja Jumalanäidin ikonien edessä ja vaipui uneen. Herättyään hän kertoi kuulleensa äänen joka kehoitti häntä rukoilemaan Kaikkien kärsivien ilo - ikonin edessä. Ikoni tuotiin seurakunnan kirkosta Eufiman kotiin. Ikonin edessä toimitettiin rukouspalvelus ja heti kun Eufima oli suudellut ikonia ja hänet oli vihmottu siunatulla vedellä, hänen vointinsa parani. Tämä tapahtui 24. lokakuuta, ja tästä päivästä tuli ikonin vuotuinen juhlapäivä.

Kun Pietari I siirtyi 1711 hoveineen Pietariin, hänen sisarensa Natalia otti mukaansa myös Kaikkien kärsivien ilo - ikonin.

Myös toinen pienessä tsasounassa ollut samanniminen ikoni tuli kuuluisaksi monien ihmeitä tekevien tapahtumien vuoksi. Vuonna 1888 ankaran ukonilman aikana salama poltti tsasounan seinät mutta ikoni oli koskematon ja kunnossa. Ikonin edessä pöydällä olleista rahoista kaksitoista kopeekka lanttia syöpyi ikonin pintaan. Tämä ikoni lantteineen on Pietarissa eräässä pienessä kirkossa ihmisten suuresti kunnioittamana.

Friday, June 9, 2017

Konevitsan Jumalanäidin ikoni



Moneen ikoniin liittyy määre ihmeitätekevä. Minusta näitä ikoneita ei pidä edes yrittää selittää miksi ne ovat ihmeitätekeviä. Se, että ikonin edessä hartaasti tai tuskissaan rukoilevat ihmiset ovat saaneet kokea ihmeen, ovat erityisiä ja selittämättömiä. Ehkä tällaiset ikonit ovat Jumalan erityisessä, ikään kuin kuumassa linjassa ja käsitellään heti.

Konevitsan Jumalanäidin ikoni kuuluu ihmeitätekevien ikonien joukkoon. Pyhä Arseni, perimätiedon mukaan, toi ikonin Athosvuoren luostarista Laatokan Konevitsan saarelle jonne hän perusti luostarin 1390 luvulla. Tutkimusten mukaan nykyinen ikoni on nuoremmalta ajalta kuin alkuperäinen ikoni oli. Ihmeitätevyyteen se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään. Ikonin toimii edelleenkin rukouksen välittäjänä hengellisessä elämässä.

Jokaisella ikonilla on omat tunnusmerkkinsä ja Konevitsan Jumalanäidin ikonissa ne ovat kyyhky tai kaksi kyyhkystä Kristuslapsen kädessä. Useimmat ikonit on nimetty sen paikan mukaan josta ne ovat lähtöisin tai jotenkin liittyvät siihen.

Thursday, June 8, 2017

Smolenskin Jumalanäiti




Kuvan ikoni on 1700 luvulta. Lienee vieläkin Pohjoi-Karjalan museossa Joensuussa.

Molenskin Jumalanäidin ikoni on kreikkalaista tyyppiä, josta käytetään nimitystä Hodigitria eli Tiennäyttäjä. Nimelle on monta selitystä mutta ikonin jumalanpalvelustekstin mukaan Jumalanäiti on tiennäyttäjä "pyhälle pelastuksen tielle."

Alkuperäinen tai kopio tuli Venäjälle vuonna 1046. Bysantin keisari Konstantinus Monomakhos siunasi sillä tyttärensä Annan puolisoksi Tshernikovin ruhtinaalle Vsevolodille. Annan poika Vladimir sijoitti ikonin Smolenskin kaupunkiin ja tästä johtuu ikonin nimi. Koska Venäjällä oli sotia ja levottomuuksi usein, ikoni joutui vaihtamaan paikkaa usein. Kahdesti se oli Moskovassakin, mutta palautttiin aina Smolenskiin asukkaiden hartaista pyynnöistä. Napoleon oli tämänkin ikonin kanssa tekemisissä, venäläiset käyttivät ikonia taisteluikonina häntä vastaan. Oli siis vahvistaja ikoni.

Vanhassa Valamossa oli Smolenskin Jumalanäidille omistettu skiitta, jossa kesäisin eli yksinään luostarin rippi-isä. Smolenskin ikonin tropaniveisu "Me, syntiset ja alhaiset" on Suomen ortodoksien yleisesti tuntema.

Wednesday, June 7, 2017

Tihvinän Jumalanäidin ikoni



Kuvan ikoni on peräisin 1600-1700 luvuilta. Tämäkin ikoni löytyy ortodoksisesta kirkkomuseosta Kuopiosta.

Jumalanäiti tihviniläisen ikoni liittyy Laatokan-Karjalan ja muinaisen
Nougorodin alueen historiaan. Kronikka kertoo ikonin ilmestyneen loistaen sädehtivästi Laatokan
ylle viidessä eri paikassa, asettuen sitten Tihvinäläisen Tihvinäjoen varrelle. Tämä tapahtui 1383. Ikoni oli perimätiedon mukaan Konstantinopolin Blahernan kirkosta, josta se oli kadonnut samaan aikaan Laatokan ilmestymisen aikana.

1600 luvulla ruotsalaiset piirittivät Tihvinän luostaria, sen muurien suojassa ihmiset rukoilivat ikonin edessä pelastusta. Silloin Jumalanäiti ilmestyi eräälle naiselle ja sanoi: "Mene sanomaan luostarissa oleville ihmisille että he ottaisivat ikonin ja kiertäisivät luostaria muurien sisäpuolella ikonia kantaen, niin he saivat nähdä Jumalan armoarmoteon."


Niin tehtiin yöllä Herran ristin juhlaa vasten, ja piirittäjät näkivät taivaallisten sotajoukkojen kuvan loistavan ja tulevan luostarin portista ulos. Vihollinen pakeni.

Suomessa oleva Taipaleen ortodoksinen kirkko Viinijärvellä on omistettu Tihvinän Jumalanäidille.

Monday, June 5, 2017

Jerusalemin Jumalanäidin ikoni



Hurskaan käsityksen mukaan ensimmäisen Jumalanäidin ikonin maalasi evankelista Luukas. Tämä ajatus sopii hyvin ikoniin, joka nimensä mukaan on lähtöisin Jerusalemista. Perimätieto kertoo että se tuotiin vuonna 453 Jerusalemista Konstantinopoliin. Slaavien ruhtinaan Ladimirin annettua kastaa itsensä vuonna 967 Bysantin keisari Leo VI lahjoitti hänelle Jumalanäidin jerusalemilaisen ikonin.

Vladimir vuorostaan lahjoitti sen Nougorodilaisille heidän otettuaan vastaan kristinuskon. Ikoni oli Nougorodin Sofian kirkossa, kunnes tsaari Iivana Julma vei ikonin Moskovaan alistettuaan nougorodin valtaansa. Napoleonin vallattua Moskovan Jerusalemin Jumalanäidin ikoni katosi Uspenskin katedraalista. Tilalle tuotiin sen tarkka kopio toisesta kirkosta. Jerusalemin Jumalanäidin ikonille on ominaista että sen sivuilla on kuvat apostoleista ja alareunassa marttyyrien Prokopioksen, Georgioksen, Demettiuksen ja Merkiuroksen ikonit.

Kuva: Jerusalemin Jumalanäidin ikoni 1700 luku.
Valamon luostari Heinävesi.

Sunday, June 4, 2017

Vladimirin Jumalanäidin ikoni



Vladimirin Jumalanäidin ikoni on venäläisistä ikoneista ehkä tunnetuin. Se tuotiin Konstantinopolista Kiovaan 1100 luvun puolivälissä patriarkan lahjana ruhtinas Juri Dolgorukille. Hänen poikansa Andrei siirsi ikonin Vladimiriin Jumalanäidin kehoituksesta unessa.

Kun Timur Lenk vuonna 1395 mongolijoukkoineen lähestyi Moskovaa, haettiin Vladimirin Jumalanäidin ikoni kaupungin turvaksi. Kaupungin kaikki ihmiset rukoilivat Vladimirin ikonin edessä yötä päivää ja pyysivät tätä ajamaan pois vihollisen joukot. Moskovalaiset uskoivat että ikoni oli pelastanut heidän kaupunkinsa ja vihollinen oli poistunut koko Venäjän maalta, samoin he uskoivat Jumalanäidin ikonin pelastaneen Venäjän 1521 Krimin kaanin Mahmedin hyökkäykseltä.

Vladimirin Jumalanäiti liittyy vahvasti Venäjän historiaan aina kiovalaisesta kaudesta alkaen. Tämän ikonin alla voideltiin aina hallitsijat ja valittiin patriarkat. Alkuperäinen ikoni on nykyään Tretjakovin galleriassa, samoin kuin Andrei Rublevin Pyhä Kolminaisuuskin on. Kaksi maailman tunnetuinta ikonia.

Kuvan ikoni: Sara Hildenin kokoelma, Sinebrychoffin museo, Helsinki

"Ne, jotka kuulevat puhuttavan hengellisestä mietiskelystä ja rukouksesta, mutta eivät ole sitä omakohtaisesti kokeneet, ovat kuin sokeana syntyneet, jotka kuulevat puhuttavan auringonpaisteesta mutta eivät tiedä, mitä se todella on."

Saturday, June 3, 2017

Kasanin Jumalanäidin ikoni



Kuvan ikoni on 1700 luvulta. Ortodoksinen Kirkkomuseo, Kuopio.

Vuonna 1579 Kasanin kaupunkia kohtasi tuhoisa tulipali. Islamilainen väestö piti tapahtunutta Jumalan rangaistukselta koska kristityillä oli heikko usko. Seuraava tapahtuma johti kuitenkin kristittyjen uskon vahvistumiseksi. Jumalanäiti ilmestyi unessa erään sotilaan yhdeksänvuotiaalle Matrona tyttärelle ja käski tämän mennä kertomaan piispalle ja kaupunginjohdolle että erään palaneen ja romahtaneen talon raunioissa on ikoni joka tulee kaivaa esiin. Tyttö kertoi äidilleen tästä, mutta vasta sitten kun jumalanäiti oli ilmestynyt kolmannen kerran, vei äiti hänet viranomaisten luo. Arvata saattaa, ettei häntä otettu todesta. Silloin Matronen äiti meni itse kaivamaan raunioita ja pian siellä oli muitakin etsijöitä paikalla. Vasta silloin kun Matrona tytär alkoi etsiä ikonia, se ikään kuin tuli itse esiin. Se oli kääritty puhtaaseen palttinaan ja piilotettu uunin alla todennäköisesti jo ajalla jolloin kristittyjen oli salattava uskonsa tataareilta. Kun ikonin läytyminen tuli ilmi, se vietiin kirkkoon paikalleen varta vasten saapuneen piispan johdolla. Myöhemmin ikonin löytöpaikalle rakennettiin naisluostari, ja Matroonasta tuli sen igumenia.

Myöhemmin Pietariin rakennettiin kuuluisa Kasanin ikonille omistettu suurkirkko. Suomessakin on Kasanin Jumalanäidin muistolle omistettuja kirkot Järvenpäässä ja Loviisassa. Ikonin juhlapäivä on 22.10 ja 8.7.

Friday, June 2, 2017

Palava pensas- ikoni



"Ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut" 2Ms 3:2

Palava mutta poroksi kulumaton pensas, josta Jumala puhutteli Moosesta, on nähty Neitsyt Marian ainaisen neitsyyden ennusmerkkinä ja symbolina. Dogmivirrelmässä kirkko veisaa: " Niin kuin liekehtivä orjantappurapensas ei tulessa kulunut, niin Sinäkin, Neitsyt neitseenä pysyen synnytit."

Palava pensas-ikonissa Jumalansynnyttäjä on palavaa pensasta, kuvaavien kahden nelikulmion sisällä. Pensasihme kuvautuu siten että toinen nelikulmio punaisena kuvaa pensaan liekehtimistä ja toinen vihreänä sen kulumattomuutta.

Se, että Neitsyt Maria pysyi aina neitseenä ja että näin ollen Jeesus oli hänen ainoa lapsensa, näkyi siitäkin että Jeesus ristillä ollessaan uskoi äitinsä opetuslapsensa Johanneksen hoiviin. Evankeliumi mainitsee kylläkin Jeesuksen veljet mutta ei samo näitä koskaan Marian pojiksi. Nämä veljet olivat joko Josefin lapsia edellisestä avioliitosta taikka muuten läheisiä sukulaisia.

Tämä ikoni on peräisin 1700 luvulta. Ikoni kuuluu Kuopion kirkkomuseon kokoelmiin.

Thursday, June 1, 2017

Kesäkuun ensimmäinen päivä


Eilen kävin kirkossa sytyttämässä tuohuksen Jumalanäidille. Kukaan ei tullut kyttäämään kuten tavallista. Ehkä he ovat ulkomailla tai ulkotöissä.

Ostin yrttejä ja istutin ne saviruukkuihin, samoin kuin saniaisetkin, niin on helpompi jos on muutettava muualle, tarkoitan että löytyy uusi asumus. Seinäntakainen maailma on edelleenkin kuivumassa. Sitten sinne oli laitettu homeensyöjämyrkkyä. Se ei ole suositeltavaa koska home kehittää uusia muotoja myrkytettäessä. En pidä yhtään tästä seinäntakaisesta ongelmasta. Kyse on todella vanhan henkilön asunnosta, eikä omaisia ole.

Tänään on häijy sää. Aamulla menin lähikauppaan, tuuli ilkeästi pohjoisesta ja kylmää vettä yritti sataa. Kaupassa onneton tyttö kyseli sateenvarjoa ostaakseen. Nykyään lähikaupoissa ei ole tarpeellisia tuotteita pahan varalle. Kaikki on keskitetty jonnekin muualle. Onneksi sade loppui alkuunsa ja aurinko tuli näkyville.

Ovatko nämä helluntain vilut! Siitä pitäisi kesän alkaa.



Tuesday, May 30, 2017

Syreenien aikaan kuolema tunkeutuu ajatuksiini

Syreenit tulivat Suomeen Viaporin kautta, josta ne levisivät kiitettävästi maamme jokaiseen kaupunkiin ja kirkonkylään. En tosin tiedä missä kulkee syreenien mahdollinen kasvun raja. Varsinkin kun ilmasto lämpenee ja jopa elintärkeät havumetsät ovat vaarassa siirtyä pohjoisemmaksi.

Jostain syystä syreenit paikallistuvat mielessäni venäläisten kasarmien ja upseerien valkoisten pitsihuviloiden liepeille. Ehkä se johtuu autonomian ajan kirjallisuudesta. Naapurin vanha syreeni kukkii nyt juuri sinipunaisena. Sataa. Valokuvaus ei nyt onnistu. Apteekkari Synnerberg toi luultavasti Turkuun ensimmäisen syreenipensaan 1720-luvulla. Viaporiin syreeni tuli Ranskasta Versaillesista ja sen toi itse Augutin Ehrensvärd 1750-luvulla. Syreeni on ollut yleinen koristepensas Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa oleva syreeni on yleensä pihasyreeneitä. Sen värit ovat retuliini tai valkoinen. Taata Sillanpää oli hyvinkin syreenikirjailija. Ja Laila Hietamies samoin.

Sateisena iltana, kun ulkona kukkii syreeni, kuolema tunkeutuu ajatuksiini.
Chopin soi täyttäen huoneen. Ajattelen elämän rajallisuutta, sillä kukaan ei ole ikuinen ja elämä on valmistautumista kuolemaan. Kuolemaan valmistautuminen on ihmisillä ajallisesti erilainen. Ajassa oleminen on paradoksi. Elämme kuin olisimme täällä aina ja haalimme maallista hyvää ja varallisuutta kykyjemme mukaan. Kuolemassa ihmiset ovat tasa-arvoisia, ainoastaan puitteet ovat toisilla komeammat. Maalliset puitteet ovat täällä eläviä varten, iäisyydessä (luultavasti) ei ole lavasteita, eikä teeskentelijöitä.

(En tee kuolemaa juuri nyt. Ette pääse kusemaan haudalleni ainakaan vielä.)
Turussa sataa. +9 astetta. Tuulee kohtalaisesti.

"Yleensä Urpona kylvetään uudella vastalla", sanoi äitini. Nyt ei kylvetty koska koivut ovat vasta hiirenkorvalla.








Sunday, May 28, 2017

Portsassa soi ja tanssiakin sai.


En tiedä mikä bändi soitta, mutta lapsilla oli tanssin meininkiä kyllä. Ihanan kansainvälinen tunnelma. Portssa on havaittavissa, jo aikaisemminkin, sukupolven muutos. "Vanha portsalainen hapatus" on muuttunut aikaan sopivaksi kansainvälisyydeksi. Toki portsalaiset ovat ylpeitä asuinalueestaa terveellä tavalla, ja se on hyvä.

Portsan katumarkkinoilla oli vilkasta. Kosken leipomom munkit ja pullat loppuivat kesken. Kahvia sentään oli jäljellä. Itse tyytyidyin seljamehuun markkinakahvilassa.

Ostin Historiallisen seuran pöydältä Turun naisten historian.


Mikaelin seurakunnan soppatykki oli paikalla. Pienenpiä ruokapisteitä oli muutama. Kirppareita oli paljon.

Sää oli kaunis ja tuulinen.

Lapsille pomppulinna.

Saturday, May 27, 2017

Tuomi tuoksuu



Tuomi kukkii, On lahnan kutuaika. Aamulla kävelin lähikauppaan ja tuulen mukana tuli voimakas tuomen tuoksu. Ymmärrän hyvin kun allergikot sanovat että tuomi haisee, niin vahva tuoksu on.

Omenankukat nupuillaan.


Huomenna ovat Portsan katumarkkinat. Mikaelin seurakunta tarjoaa soppaa. Tarjolla kirjoja, kukkia ja taimia. Kirppareita ja kahvikojuja. Minusta on ihan mukavaa vain katsella ja juoda teetä. Kerran ostin ukonhatun taimenen 40 centillä, nyt se taimi on kasvanut korkeaksi pensaaksi.

Turussa + 15 astetta,puolipilvistä.