Wednesday, November 22, 2017

Sopusuhtainen kuusi kirkon edessä



Taas on kuusi kirkon edessä. Kuten huomaatte kuusi on sopusuhtainen ja kaunis. Se saa valot ja tähden lauantaina.

Sitten kävelimme kauppaan ja tapasimme vanhan skarpin papan jolla on mielipide kaikkeen. Kerran olimme keskustelemassa ostoskärryjen edessä kolmen naisen voimin ja pappa kuulutti että "Mikäs naisyhdistyksen kokous tämä on?" Nyt hän huomioi kylmäkala altaassa olevat villatumput: Kylmillä kaloilla on lämmitin"


Torin kuusi sai tähtensä latvaan. Kohta alkaa joulun aika. Parhaillaan on joulupaasto meneillään.

Ammupäivällä kävin etsimässä ruisleipää. Olen ollut huono-onninen tässä viime aikoina. Toisen leipurin uuni oli mennyt rikki ja toinen oli myynyt limput loppuun eilen. Nyt onnisti. Ruisleivän pitää olla juurenleivottua ja ruisjauhoja sisältävä.

Äitini 92v. on järjestänyt lähiomaisilleen taas pikkujoulujuhlan. Hänellä riittää virtaa vieläkin, johtunee valoisasta elämänasenteesta. Vahinko että matka on niin pitkä Pohjois-Karjalaan.





Tuesday, November 21, 2017

Talot hapertuvat tomuksi, joki virtaa aina vaan


Tässä on kaupungin vuokratontilla oleva rappeutunut talo. Se on tullut tiensä päähän ja saa mennä. Joki on pysyvä, talo ei. Toivon että puistoalue laajenee molemmille purettvien hökkeleiden tonteille. En tiedä miten nuo talot ovat päässeet rappiolle. Toisessa aivan ilmeisesti on asuttu äskettäin. Kuorma-auto seisoo talon pihassa aina. Tuskin kukaan kaipaa näitä surullisia taloja. Näilläkin taloilla on historiansa ja jopa värikäs historia.

Junat Helsinkiin ja Tampereelle menevät suhisten, ennen junat kolkkasivat mennessään. Äänimaailmat muuttuvat. Talot sijaitsevat rautatiesillan vieressä, Lonttisten ja Raunistulan välimaastossa.

Monday, November 20, 2017

Aurajokea ei pidä aidata



Ukri Merikannon veistämä patsas torin reunalla.

Turussa pilvistä, harmaata ja lämmintä. Tori on edelleenkin paikallaan.

Joki on tasainen ja liikkumaton. Kaupunkitarina kertoo että Turussa on hukkunut oudolla tavalla nuoria miehiä jokeen kymmenen vuoden aikana merkillisen monta. Ei kai sentään outo sarjamurhaaja ole asialla. Ahdistavaa monelle. Ystäväni Maru sanoi olevansa varma, että kyseessä on nainen, joka on kyrsiintynyt nuoriin miehiin ja siksi tönii heitä jokeen. En halua että Aurajoki aidataan. Jos mahdollinen sarjamurhaaja ei pääse tönimään jokeen, hän kehittää uuden tavan murhata. Ihmisen pimeäpuoli on korvautuva.

Aurajoen aitausta on säännöllisin välein vaatinut ehkä taho jolla on liiketoimintaa aitaus alalla. Minusta aitaus olisi maisemallinen ja kaupunkikuvallinen murha.

Ensi viikonloppuna ovat ensimmäiset vanhanajan joulumarkkinat Vanhalla Suurtorilla. Teemana Suomi 1917. Siinä sitä olisikin aineistoa isonpaankin tapahtumaan, rauhanomaisesti..









Sunday, November 19, 2017

Marraskuun yhdeksästoista päivä


Mihail Shishkin kirjoittaa kutkuttavasti ja älyllisesti. Olen juuri lukemassa tätä hyvinkin venäläistä kaunokirjallista teosta. Teoksen on suomentanut Vappu Orlov.



Miljenko Jergovisen Sarajevolainen Marlboro odottaa vuoroaan. Sen on kustantanut Savukeidas, 2017, ja sen on suomentanut Kari Klemelä.


Kaupungin vuokratalo on myytävänä. Ryhdikäs ja peruskuntoinen, se on hyvä sillä silloin taloa ei ole vielä pilattu väärällä remontilla. Noita taloja on kaikkiaan kuusi Rauhankadun ja Annankadun kulmassa. Tällä talolla on hallintaoikeus tonttiin.

Samaisesn talon kivijalka on jämerä ja korkea. Sähkökaapissa veikistelee sammakko kärpässienen alla. Kävelin pitkän lenkin Portsaan ja toista kautta takaisin.

Friday, November 17, 2017

Linnut torin yllä


Aamulla aikaisin, kun tori ei vielä ollut täydessä meningissään, kävelin torin poikki. Lintuparvi torin yllä, liekö olleet haaskalintuja, silmäilevät saaliita. Luin tiedotteen jossa sanottiin että toriparkin rakennuslupa liukeaa kuun lopulla, kuin manulle illallinen. Vihreät ovat myötämielisiä vaikka rahoitusta ei vielä ole julkistettu, mutta mikä tässä kaupungissa julkista olisi. Rahaa on rosvottu parkkiautomaateista säkki tolkulla. Lisää paljastuksia on luvassa.

Hiljainen ja harmaa aamukuva torilta. Takana ortodoksinen kirkko ja Mehiläinen, heillä oli yhteisiä asioita muinoin. Joskus ajattelen että nykyään kaikki on valjastettu materiaan ja saatavaan hyötyyn. Elämme totuuden, kauneuden ja hyvyyden jälkeistä aikaa.

Wednesday, November 15, 2017

Ihmiset katsovat jokea ja rantaa mietteliäänä


Joen vesi on kiivennyt melkein kävelytielle. Aurinko kultaa joen pintaa. Ihmiset silmäilevät rantaa ja vettä mietteliäinä. Kosteaa ja lämmintä edelleen.


Yleinen pissapaikka on veden peitossa. Sorsat uivat uusilla urilla. Kohta menemme katsomaan DDR dokumenttielokuvaa elokuvateatteriin. Siellä ei varmaankaa ole tungosta.

Katsoimme Kirsi Marie Liimataisen elokuvan Toveri, missä olet tänään. Katsojia oli kohtalaisesti. Pidin näkemästäni ja erityisesti Libanonissa kuvatut osat herättivät ajatuksia; jotakin tapahtuu, mutta mitä, tai mitä tulee tapahtumaan. Sitten oli keskustelua ja en uskonut korviani kun yksi rouva sanoi: Olen ollut DDR:ssä 1970-luvulla ainakin 2,5 vuotta, ja en minä Stasista kuullut. Se lienee länsimaista propakandaa. Turha edes alkaa moisesta keskustelemaa n sillä kyllä se Stasi oli siellä. Elokuva oli erittäin totuuden mukainen ja sydämellä toteutettu. Me olemme tottuneet katsomaan joko Stasi-elokuvia tai komediaa DDR:stä, virkistävää katsoa toisenkinlaista elokuvaa.

Monday, November 13, 2017

Mielen matka venäläiseen todellisuuteen


Leonid Tsypkinin kirja Kesä Baden-Badenissa ei ole kovinkaan tunnettu, mutta se on helmi kirjojen joukossa. Enne kuin aloittaa varsinaisen kirjan lukemisen kannattaa lukea kirjailija Susan Sontagin prologi Rakkaudesta Dostojevskiin. Siinä kerrotaan syvääluotaavasti kirjailija Leonid Tsypkinin elämästä ja suhteesta Dostojevskiin. Sontagin mukaan kirja kertoo verrattomasta Dostojevskista ja myös erikoisesta mielenmatkasta venäläiseen todellisuuteen. Itsestään selviä ovat - jos näin sopii sanoa- neuvostokauden kärsimykset vuosina 1934-1937 suuren terrorin ajasta nykyhetkeen johon kertojan etsintä sijoittuu: kirja aivan sykkii niitä. kirja on myös kaihoisa kertomus venäjän kirjallisuudesta, sen koko kaaresta. Tarinassa ovat mukana Puskin ja Turgenev mutta myös 1900-luvun kirjallisuuden ja ihmisoikeuden suuret hahmot. Tsvetajeva, Solzenitsyn, Saharov, Bonner.

Susan Sontagin mukaan Leonid Tsypnik ei kirjoittanut laajaa teosta. Mutta hän teki suuren matkan.

Leonid Tsypkin (1926-1982) oli venäjänjuutalainen lääkäri ja tiedemies joka työskenteli patologian tutkimusintituutissa. Hän on julkaissut yli sata tieteelistä artikkelia Neuvostoliiton ja ulkomaisten tieteellisissä julkaisuissa. Kaunokirjallinen tuotanto käsittää muutaman runokirjan, kaksi kaunokirjaa, Kesä Baden-Badenin, lisäksi. Kirjoja ei koskaan julkaistu Neuvostoliitossa. Kesä Baden-Badenissa ilmestyi Yhdydsvalloissa, venäläisessä kirjallisuuslehdessä juuri kirjailijan kuoleman aikaan. Kirjailijan poika sai muuttaa Amerikkaan 1970-luvulla ja kertoi kirjailijalle Kkesä Baden-Badenissa julkaisusta siellä. Isästä oli tullut virallisesti kirjailija. Veuvostoliitossa hänen tuttavapiiriinsä eivät kuuluneet kirjailijat, saati että hänet olisi hyöäksytty niihin piireihin. luultavasti hänen seuraansa kartettiin ettei oma turvallisuus järkkyisi.

Tämä kirja on eliksiiriä sielulle.

Sunday, November 12, 2017

Marraskuun 12. päivä

Harmaa ja tihkusateinen päivä. Tänään on isäinpäivä.

Dostojevski kävi Optinan luostarissa vain kerran. Hän oli haaveillut matkasta usein. 1878 kuoli hänen poikansa Aljosha. Aamulla hän oli ollut vilkas ja terve mutta keskipäivällä hän kaatui äkisti maahan ja halvaantui. Lääkärit eivät antaneet toivoa eloon jäämisestä. Dostojevski oli varma että Aljosha kuoli epilepsiaan ja syytti itseään että oli siirtänyt lapselleen tautinsa. Joka tapauksessa Dostojevski oli lohduton ja päätti lähteä vaimonsa kannustamana Optinan luostariin yhdessä veväläisen filosofin Ladimir Solovjovin kanssa. Matkan aikana tuli kuluneeksi 40 päivää Aljoshan kuolemasta ja hänelle toimitettiin muistopanihida, kuten tapna on.

Luostarivanhus Amvrosi sanoi Dostojevskille: Muista, miten Raakel itki lapsiaan. Itke sinäkin, sinäkin lapsesi tähden. itke, mutta muista, että lapsesi on Jumalan edessä yhdessä enkelien kanssa ja hän rukoilee Jumalan edessä sinun puolestasi yhdessä enkelien kanssa, sillä hän näkee sinun tuskasi.
Luostarivanhus lupasi muistaa rukouksissaan Aljoshaa.

Optinan luostari ja luostarivanhus näkyvät Karamaazovin veljeksissä.

Ainoastaan he jotka ovat menettäneet lapsensa kuolemalle, tietävät mitä syvä suru on.

Friday, November 10, 2017

Kiitosta ja ketjuilua



Kiitokset tälle henkilölle joka pitää jokirantaa siistinä ihan vapaaehtoisesti ja tuo kuulemma jopa omat työvälineet mukanaan. On siivonnut jo monta vuotta.

Kansalaistottelemattomuus on kaikille sallittua. Toriparkkiakin voi jokainen mennä vastustamaan henkilökohtaisesti ja rauhanomaisesti. Olisi upeeta jos mummot menisivät torille ja kahlitsisivat itsensä ketjuilla tolppiin. Ei ketjuilu ole pelkästään nuorten asia. Turun toriparkkihankkeessa ilmenvät kaikki ketkuilun muodot: demarit ja kokoomus ovat ketkuilleet vuosikymmenet gryndereiden kyytipoikina ja se näkyy kaupunkikuvassa.
Mummot ja muutkin voisivat ketjuilla ketkuilijoita vastaan. Toriparkkia ei tarvita.

Rauhaa kannattaa aina toteuttaa ja kannattaa. Turun pääkirjastossa on rauhanjuliste-kilpailu menossa. Yllä ehdotuksia julisteeksi.

Thursday, November 9, 2017

Torilla kuulee kaikenlaista


Torilla tapahtuu.

Torilla kuulee kaiken näköistä. Yksi mummo sanoi käyneesä pankissa ja nostaneensa muutaman tuhannen rahaa. Tiskivirkailija kysyi että "Mitä aiotte tehdä rahoilla?" Mummo oli suuttunut ja sanonut että "Mitä se teille kuuluu? Olen ikäni tehnyt työtä ja katson nyt eläkkeellä että voin keneltäkään lupaa kysymättä tehdä ihan mitä haluan." Hän oli vaihtanut asuntoa ja nyt sitten kiikutti rahansa toisaan pankkiin, jossa ei kysytä tyhmiä.

Torikauppias sanoi että "Toriparkki on itsestään saatanasta. Ja mahtaako kohta Bernerin ohjauksessa siirtyä monikansallisille yhtiöille koko tori."

Luin Koposen selostusta toriparkin omistuksesta. On muuttunut kasvottomaksi. Mahdollisesta ulkomaalaisesta osakkaasta neuvotellaan.

Rakennuslupaa ei kuulemma edes tarvita tässä projektissa.




Tässä yllä olevassa kuvassa on Tehtaankatu 1. Se on kaupungin omistama vuokratalo. Talo on entinen Armfeltin talo ja siinä on hulppeita asuntoja ja pihatontti. Varjele luojamme tätä taloa grynderien aikeilta.

Wednesday, November 8, 2017

Marraskuun kahdeksas päivä



Eilen torilla oli pysäkkien ympärillä aidattua toimintaa. Jotakin tapahtuu. Kulisseissa käy kuumat tuulet.

Eilisen kroonikkojutun yhteydessä rupesin miettimään erästä kiusallista kroonista vaivaa tai peräti geenivirhettä, peräsuolen puuttuvaa sulkijalihasta. Tunsin parikin vanhaa ja nyt jo kuollutta naista joilla oli kyseinen sukuvaiva riesana. Eli lievemmässä tapauksessa täytyi sulloa peräsuoleen vessapaperia ettei nolaa itseään jos alkaa oireilla. Nopeasti ulos ja kohti vessaa, ja niitäthän ei aina ole saatavilla. Arkuutta koko elämäksi luulen, koska ei voinut hallita peräsuolensa toimintaa. Miten tämä liittyy toriparkkiin? Liittyy hyvinkin, sillä en ole nähnyt yleisiä vessoja torisuunnitelmassa.

Ihmettelen myös minne torivilinästä ovat kadonneet "monkolidit" (turkulainen ilmaus Dawninsyntroomalle) nuo hyvätuulen ja tahdon lähittiläät. Olin aikoinaan työssä kehitysvammaisten koulussa. Meillä oli taiteellista toimintaa jonkin verran. Haimme ryhmänä jopa keupungin kulttuurilautakunnan apurahaa tapahtuman järjestämiseksi. Ei saatu. Kuulin kiertoteitä Seikkisen valopäiltä että kehitysvammaiset järjestävät tapahtuman kehitysvammaisille ja tätäkö pitäisi tukea. Kateus on kamalaa varsinkin jos on niinkin haavoittuva ryhmä kuin kehitysvammaiset lapset ja nuoret. Hakijat, kaksi ohjaajaa eivät kyllä olleet kehitysvammaisia. Tein johtopäätöksen että Turun kulttuurielämä ei kehitysvammaisia kaipaa ja samalla ajattelin yhtä Seikkisen ohjaajaa jolla oli tapana tehdä natsitervehdyksiä ja nimitellä vammaisia apinoiksi. Natsit kaasuttivat vammaiset aikoinaan. Minä sanon että yksikään ihminen ei ole tarpeeton.

Lähetin kerran kutsun kehitysvammaisten näyttelyyn eräälle tunnetulle turkulaiselleluterilaiselle rovastille ja kirjailijalle. Noloina mies selitti jotain outoa että eivät he voineet kun...Epäilemättä jossakin julkkujen tilaisuudessa lasi kädessä olisi ollut hienoa; meillä niitä ei ollut.
Voisikohan Suomi 100 vuoden kunniaksi jäsjestää jotain näille haavoittuville ihmisille. Yksi lastenkirjailija kävi puhumassa kirjoista kehitysvammaisten koulussa ja hän sanoi että näin taivaallista kuulijakuntaa hänellä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Hän tunsi vilpittömän ilon ja rakkauden virtaavan näistä lapsista. Hän oli saanut jotain aivan erityistä.

Tuesday, November 7, 2017

Tuomiokirkko katsoo joen pohjan kautta taivaaseen


Pienessä KirjaPuodissa keskustelivat runoilijat ja runonopastajat runoudesta. Minulla on vahva luulo ettei sitä parasta runoa ole vielä kirjoitettu, saati julkaistu. Huonon runon dilemma on aina minulle outo. Kuitenkin niitä kuulemma julkaistaan luvattoman paljon. Hyvä että ylipäätään julkaistaan runoja. Runot ovat kustantajalle huono sijoitus taloudellisesti. Lukijan ja kirjan ostajan tuntoja ei kustantaja edes ajattele. Menin puolituntia myöhässä ja alku puheet jäivät väliin.

Yliopiston Luovan kirjoittamisen oppiaine muuntautuu runo-opetuksen osalta, luultavasti säästösyistä, arvaanko väärin että siitä ei enää makseta kunnolla jatkossa.
Tuskin runojen rustaaminen loppuu vaikka yliopisto taékisi mitä hyvänsä.

Sitten lopuksi Harri Nordell kertoi että aina kun on julkaissut kirjan, uuden aloittaminen on vaikeaa, aivan kuin olisi kadottanut kirjoittamisen taidon. Kirjan julkaisun myötä tuntee iloa.


Poiskävellessäni katselin jokirannan kadonneita puskia. Talot näkyvät ja se riittää. Joen pinnassa unenomaisia kuvia. Auringon viisto kirkkaus melkein sokaisi. Epätodellisen lämmintä.

Vanhat tammet joessa. Tuomiokirkko katsoo pohjan kautta taivaaseen.



Ei tähän kyllä mitään ravintoloita ja muita pyydyksiä tarvita. Visiot sikseen. Syy miksi näin hartaasti kuvasin jokea ja jokivartta, oli erään matkalaisen kroonisen taudin aiheuttama tilanne. Se vaati hienotunteisuutta, minusta ei olisi ollut apua, joten käytin kameraa ja jatkoin matkaa huomaamattomasti kun tilanne oli ohi.

Monday, November 6, 2017

Kuolleet linnut eivät laula



Luin kyseisen dekkarin ja se ei ollut aivan tavallinen kokemus. Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja tämä lapsi ei ole ihan tavallinen lapsi. Hän on älykäs ja kiinnostunut kemiasta. Hän jopa yritti kehittää tavan herättää kuollut henkiin.

On rapistunut ja konkurssikypsä kartano, Himalajan jäätiköltä löytynyt äidin, Harrietin ruumis. Äiti on ollut kadoksissa monta vuotta. Ruumiinvalvojaiset(sopi hyvin lukuaikaan) kartanossa, mies jolla on viesti kuiskaa sen tytölle ja sitten mies jo murhataa. Tytön äiti Harriet osasi lentää lantokoneella ja hänellä oli oma pienoislentokone. Tässä dekkarissa on tasoja.

Katsoin Myrskyn jälkeen viimeisen osan, kaksi muuta osaa katsoin jo jokin aika sitten Areenasta. Viimeinen osa oli paras ja ehyin. Lisää suomalaista laatusarjaa kiitos!

Hyvät ihmiset: huomenna klo.12.30 Pienessä Kirjapuodissa (Kävelykadun Humalistonkadun puoleisessa päässä.) keskustelevat lyyrikot Runon vallasta ja runon kirjoittamisen koulutuksesta.

Runous on ikuisuus aihe ja kuolematon.

Saturday, November 4, 2017

Vainajien ja Pyhien päivä

Minä uskallan ilmaista ajatuksen että rakkaus ihmiseen on ihmisaivoille saavuttamaton idea. Dostojevski.

Nykyisessä yliseksuaalisessa ajassamme on turha puhua rakkaudesta korkeamman henkisen elämän ilmentymänä, sillä meidän aikamme rakkaus on himon ilmentymä, ei muuta.(minä)
Muurintakainen kappeli pilkottaa puiden lomassa.
Eilen kävelimme vanhalle hautausmaalle tai uudemmalle puolelle, jossa on mieheni äidin suvun hautoja. Veimme pitkäkestoisen kynttilän palamaan.

Sitten menimme ortodoksien hautausmaalle ja olimme piknikillä kappelin luona. Oli hiljaista, vain liikenteen hienoinen kumu kuului. Äkäisen näköinen nainen kunnosti hautoja. Tänään lauantaina on litania. Olin valmis paniikkihäiriöön josko joku aktiivi seurakuntalainen pyyhältää paikalle.

Venäläisen kauppiaan entinen yksityiskappeli toimii nykyään myös Moskovan patriarkaatin siunauskappelina. Heidän oma kirkkonsa Vartiovuoren mäessä on niin ahdas ettei siunaustoimitus mahdu sinne. Turun ortodoksinen kirkko taas kuuluu eri patriarkaatin alaisuuteen ja Moskovan patriarkaatin alainen pappi ei voi suorittaa sakramenttia siellä, Turun nykyinen kirkkoherra kyllä siunaisi mutta se taas ei sovi Moskovan petriarkaatille. Hyvä että kappelissa voivat molemmat patriarkaatit sinata omiaan.

Oli lämmin sää, aurinko paistoi kirkkaasti ja ihmettelin miten vähän on enää puisia ristejä. Ortodoksiessa uskossa on kohta jossa puinen hautaristi säilyy vertauskuvallisesti maatuen lopuksi maaksi. Luonnonkalmistotkin häviävät ja hautausmaat muuttuvat valtakulttuurin mukaisiksi. Kaikki on luterilaisessa järjestyksessä.
Pietaryrtti kasvaa ja kukkii vielä kivenkolossa paistatellen.
Surun ja kaipauksen ilmentymiä on monia. Muistan aikoinaan nuoren naisen joka hoiti hautaa niin että yksi neuvöston jäsen valitti kirkkoherralle että nainen raapii haudan mustalle mullalle. Silloinen kirkkoherra sanoi että Jos se jotenkin helpottaa naisen surua, niin ruopikoon rauhassa. (Tämä oli kuoron nirppanokkakusipäiden mielestä fullgääriä ja itäsuomalaista primitiiviyttä.) huomasin seurakunnan historiaa lukiessani että itäsuomalaiset ovat tehneet Turun seurakunnan ja kirkon hyväksi enemmän kuin ruotsinkieliset ja muut turkulaiset yhteensä.) En tiedä mitä tapahtui mutta nainen sanoi ettei hän enää käy haudalla. Eilen kävelin hautausmaan kujalla ja näin että hauta oli hyvin hoidettu ja kynttilä paloi.

Turussa lämmintä +7 astetta. Aurinko on täällä taas.

Friday, November 3, 2017

Murtuneet torin kivet


Torikivet musrtuvat maallisen painon alla. Aika jyrää eteenpäin vääjäämättömästi, mikään ei ole ikuista, ei edes kivi, sillä tiukan paikan tullen kivi hioutuu saveksi jälleen. Jos Toriparkki, jolla ei ole vielä rakennuslupaa, tulee niin mihin nuo torikivet laitetaan. Voiko niitä ostaa muistoksi tai saada jopa ilmaiseksi.

Aikoinaan torin paikalla oli kuulemma joutomaata ja jopa vanha kalmisto. Turun tori oli keskiajalta lähtien Vanhalla Suurtorilla. En ole varma koska nykyinen kauppatori perustettiin, tai milloin syntyi. Autonomian ajalla keskelle toria piti rakennettaman ortodoksinen kirkko, mutta Engelin mielipide ja mittaukset otettiin vakavasti ja kirkon rakennuspaikka siirrettiin torin laidalle. Siinä se seisoo toinen pääty kalliolla, toinen kelluu savipatjalla. Kirkkoherra Homanen teki kirkon pelastusoperaation joskus 1960-luvulla. 1970-luvulla demarit ja kokoomus yrittivät tuhota kirkon mutta silloinen opetusministeri pelasti kirkon myöntämällä valtion lahjatontin, joka on nyt seurakunnan oma tontti, ehdolla ettei sitä myydä. Mielenkiintoista on että Mehilaisen sairaalarakennus on kyseisellä tontilla osittain, ja siinä on vuokrasopimus. Sen paikalla oli aikoinaan puutalo jossa oli virasto ja asuntoja. Se purettiin tuon uusiorakennuksen tieltä.


Lokki päivystää kalakojun vieressä. Se yleensä saa jotain rompetta syödäkseen. Se on iso ja lihava, mutta lentää kyllä sutjakkaasti. Tämä lokki on arvonsatunteva ja varmasti paskoo Toriparkki herrojen päälle torilla.

Thursday, November 2, 2017

Marraskuun II päivä

Karkoitusaikanaan Dostojevski ei saanut kirjoittaa sanaakaan. Hän kirjoitti myöhemmin teoksen Muistelmia kuolleesta talosta ja karkoitusvankileiriä hän nimitti kuolleeksi taloksi. Tosiasiassa hän syntyi uuteen elämään ja hänellä oli tapana vastata ystäviensä karkotusta koskeviin valitteluihin, että Jumalalla ehkä oli välttämätöntä viedä hänet Siperiaan oppimaan jotakin jota ilman ihminen ei voi elää. Ilman tätä tietoa ihmiset söisivät toisensa materialisen kehityksen myöyä. Dostojevski ei mainitse tässäkään Jumalaa, vaan sanoo että ilman tietoa tärkeimmästä, ihmiset söisivät toisensa. 1930-luvulla ihmiset söivät oikeasti toisensa.

Muistelmia kuolleesta talosta on alitajunnasta nousevaa materiaalia, siinä mennään todella syvälle ihmismielen syövereihin. Kirjoituksia kuolleesta talosta aloitti Dostojevskin järeiden kirjojen sarjan.

Torikuvia I


Tässä torin kivet kuvattuna. Tällaisia ei sitten kaiketi enää Suomessa osata valmistaa. Tämä kuva kuuluu tori-sarjaan. Olen päättänyt kuvata toria ja sen ilmettä tästä eteenpäin silloin tällöin. kuvitelkaa mielessänne kaikki torilla olevat askeleet, myös eläinten, jotka ovat talaanneet noita kiviä.

Yleensä tori on väriltään sinisen harmaa. Joskus kesällä se on auringon valaisema ydin kaupungin keskustassa. Turulla ei ole kaupungille ominaista keskustaa, se on pikemminkin taajama jossa on monta lähiötä. Jos tori lakkaisi olemasta, keskusta hajoaisi. Tori luo elämää, ei hajota tai kuihduta.

Turkulainen nousukkuus näkyy vanhojen rakennusten purkamisassa ja voiton maksimoinnissa uusilla vähemmän kauniilla ja heikoilla rakennuksilla. Sivistys on myös kulttuurin vaalimista ja perinteen kunnioittamista. Rakennuksissa on historin muisti ja monta tarinaa menneestä ja tulevasta, mikäli rakennukset saavat olla.

Wednesday, November 1, 2017

Marraskuun ensimmäinen päivä

Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa Dostojevski luki jo kuusi vuotiaana Raamattua. Kuusi vuotiaana hän luki Jobin kirjaa ja kuusivuitias ymmärtää Jobin kirjaa omalla tavallaan. Dostojevski sanoi myöhemmin vaimolleen Annalle hänestä tuntuneen että se oli kirjoitettu hänelle ja siinä oli jotain erityistä. Hänen elämänsä oli pitkälti elämän mittainen kärsimystarina ja vertautui Jobin kohtaloon.

Dostojevskillä oli kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa:Jumalan olemassa oloa koskeva epäilys ja ne kärsimykset, joiden avulla Jumala koetteli hänen voimiaan. Dostojevskin oli vastattava kysymykseen, onko ihmisen mahdollista uskoa, kun kaikki tosiasiat näyttävät uskon vastaisilta.

Voiko ihminen olla uskollinen Jumalalle kaiken kärsimyksen keskellä? Jos kirjailija ei ratkaise ihmisen salaisuutta, on hän elänyt turhaan.

Dostojevskin elämää leimasi kärsimyksen lainalaisuus. kuusitoista vuotiaana hän menetti äitinsä ja kahdesantoista vuotiaana hänen isänsä muhattiin. Samaan aikaan Dostojevski sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen. Sairaus kulki hänen mukana koko loppu elämän kuoleman varjona. Karkoitus akana kohtausksia tuli kerran viikossa, myöhemmin kerran kuussa. Hän on kuvannut romaanissaan Idiootti epilepsiaa tarkasti. Hän tiesi että epilepsiakohtaus voisi johtaa kuolemaan ja hän pelkäsi sitä.

Kaksikymmentä kahdeksan vuotiaana Dostojevski seisoi teloituskomppanian edessä. Häntä syytettiin maanpetoksellisesta toiminnasta. Heidän silmänsä oli peitetty ja Dostojevski sanoi vierellään seisovalle miehelle että Kohta me olemme yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä vastasi: Kohta me olemme kasa tuhkaa. Heitä ei ammuttu, sillä tsaari armahti heidät.

Karkoitus aika Siperiassa oli Dostojevskin mukaan opetus jotta oppisin asian jota ilman en voisi elää

Turussa +3 astetta, pilvistä tihkusadetta.

Tuesday, October 31, 2017

Pieni pala Dostojevskiä

"Jos pidätte jonkun naurusta kohdattaessanne hänet ensimmäisen kerran, sanokaa empimättä että hän on hyvä ihminen." Dostojevski.

Dostojevski asui aina kirkon lähellä. Toiseksi hän asui aina kulmahuoneistossa. Myös monet hänen romaanihenkilönsä asuivat kulmahuoneistossa, kuten Raskolnikov, Sonja Marmeladova ja Stavrogin. Kulmahuoneitot sijaitsivat aina katujen tai teiden risteyksissä. Risteys on risti; romaanihenkilöt asuvat ristinkolmiossa. Vanhan kansanuskonuksen mukaan risteys on Paholaisen ja Jumalan kohtaamispaikka. Hyvä ja paha kohtaavat romaanihenkilön sydämessä ja jokaisella ihmisellä on risti kannettavanaan.

Dostojevski ei toteuttanut Kristuksen käskyä vain kirkon sisällä, hän toteutti myös sitä kirkon ulkopuolella. Aina kävelylle lähtiessään hän varasi taskunsa pohjalle kolikoita ja antoi niitä kerjäläisille katsomatta heitä. Hänen vaimonsa joka yritti selviytyä hupenevien talousrahojensa kanssa ja tuskaili miten saada rahat riittämään, pukeutui kerjäläiseksi ja nähdessään miehensä tulevan ajensi kätensä ja pyysi almua, ja sanoi: "Herra antakaa almu, sillä mieheni tuhlaa rahansa turhuuteen." ja Dostojevski, joka ei koskaan katsonut kerjääjää, antoi almun. Kotona kuulemma puhuttiin asiasta myöhemmin.

Itku ja nauru ovat tiloja joissa ihminen ei teeskentele. Dostojevskin romaanihenkilöt nauravat ja itkevät paljon.

En ole koskaan pitänyt sanonnasta; Räkänokasta mies tulee, vaan ei tyhjännaurajasta.
Ja itkemistähän ainakin Suomessa on pidetty vajavaisten ja heikkojen ominaisuutena. Tunnetilojen kieltäminen on kovuuden merkki.

Lainaukset luentolehtiöstä: Kolme esitelmää Dostojevskistä.

Monday, October 30, 2017

Puut kaikki, heidän juurensa juurevassa mullassa

Jos Jumalaa ei ole, niin kaikki on sallittua. Dostojevski

Tuolta pohjalta toriparkin rakennusluvan mahdollinen toteutuminen, olisi yksi moraalisen rappion todiste kaupungissamme. Rahoitusta ei liene koska sitä ei julkisteta.

Katselin toriparkkivisioita. Sieltä puuttuvat yleiset vessat. Kun väestö ikääntyy, putket väljenee ja vessan tarve lisääntyy. Muutenkin visio on pöhkö, Torin kuuluu olla kivipintainen aukio jossa on torielämää. Eikä torilla tarvitse viihtyä enempää kuin asia vaatii. Euroopan toreilla on yleensä vanha jykevä kaivo keskellä toria. Kaivon tai suihkulähteen ympärillä istuvat penkeillä vanhat miehet. Se on vanha raditio joka Turusta puuttuu jo sääolojenkin vuoksi.

Torilla voi olla kahviloita ja onkin. Itse käyn usein entisessä duunarikahvilassa jota hoitaa maahanmuuttaja. En kuitenkaan miellä toria olohuoneeksi jossa kasvaa puita kevytrakenteisen kannen päällä. Puut tarvitsevat tilaa juurille, kysykää ihmeessä hortonoomeilta.

Viiltävän kirkas kuin pohjoinen jäätynyt maisema


Hanna Haurun Jääkausi on syväluotaava kuva sodan jälkeisestä pohjoisesta taajamasta. Sama ahdistus oli aistittavissa aikoinaan jokaisessa kylässä ja ihmisen tapa käsitellä asioita oli tietysti erilainen, henkilökohtainen. Hanna Haurulla on kyky kirjoittaa minimalistisen kauniisti ja riipaisevasti se oleellisin mikä ON. Unenomainen tarina, viiltävän kirkas kuin pohjoinen jäätynyt maisema.

Yritin kuvata ikkunan läpi räntäsadetta. Nyt aurinko paistaa viistosti ikkunaan. Kohta on marraskuu, kuoleman kuu, ja vainajat tulevat näkymättöminä mieleen. Marra eli ahdistus istuu rinnan päälle, elävien kuuluisi olla lähes näkymättömiä.

Kävelin kauppaan räntäsateessa. Meillä on lahjaksi saatu iso sateenkaari sateenvarjo. Sen alla ei kastu. Kuljin sen kanssa kauppaan. Yksi omainen sanoi että toivottavasti ei kukaan kiihkomielinen uskovainen tapa sinua. En tullut ajatelleeksi asiaa silta kannalta.

Sunday, October 29, 2017

Lehmät ovat eteviä ajan kokijoita, heitä ei huijata kellonaikojen siirroilla

Kun nyt on tapetilla tämä seksuaalinen ahdistelu niin kannan korteni kekoon. Nuori poika oli työllistettynä eräässä kulttuurialan virastossa. Siellä oli myös parhaat päivänsä ohittanut naistyöntekijä, jolla oli riippuvuussuhde alkoholiin ja seksiin. Nainen taputteli takapuolta, työnsi jalkateränsä pöydän alta haaroväliin jos ei pitänyt varaansa. Nuorukainen sanoi sen olleen erittäin loukkaavaa ja vastenmielistä. Lisäksi pomo oli naisenkaatajan maineessa, joten valittaa ei kannattanut. Lisäksi työntekijät olivat pelkästään naisia ja kärkkäitä ilkeyteen. Onneksi työ oli puolen vuden mittainen ja tuollaista kestää vaikka seipään nokassa kun tietää sen pian loppuvan.

Tänään oli taas kellojen ajan siirto. Tällainen sopii koneille, ei ihmisille ja muille elollisille olioille, varsinkaan kotieläimille ja nyt en tarkoita lemmikkieläimiä. Joissakin asioissa ministeri Berner on epäpätevä. Lehmät ovat näissä asioissa päteviä, hevosista puhumattakaan. He tekevät asiansa aina samaan aikaan, heitä ei huijata turhilla kellon ajoilla.

Katsoin Jack Taylorin jakson jossa rietas pappi tapettiin alttarilla. Siinä sitä oli järeän laista seksuaalihäirintää. Sarja on hyvä joihinkin muihin sarjoihin nähden. Irlantilaisissa on lumoa. En pidä että ahdistelu sukupuolittuu. Sitä esiintyy myös naisilla.



Saturday, October 28, 2017

Lumioliot sulavat pois



Lumioliot sulavat pois. Taaimmainen on vielä tunnistettavissa.

Demareilla, siis Turun demareilla, olisi nyt tuhannen taalan paikka putsata mainettaan ja he voisivat vaatia toriparkin rahoituksen julkistamista. Rakennuslupaa ei voi myöntää, syyllistymättä menettelyrikokseen, ilman rahoituksen julkistamista. Mikäli rahoitusta ei ole, ei lupaa tule myöntää.

Minulla on huono fiilis monen vuoden ajalta Turun demareista, kokoomusta nyt en ole koskaan arvostanut. Mutta demarien pitäisi jo taustansa vuoksi olla köyhän kansan puolue, eikä nuoleskella keskiluokan kokoomukselaisia, joilla ei ole muuta ideologiaa kuin dollarit silmissä.



Talvi tuli ja meni.

Friday, October 27, 2017

Ostimme järeän hiilihangon vankilakaupasta

Vankilakauppa OnniManni lopettaa ja siirtyy nettiin, minkä seurauksena tarjonta kapeutuu. Ostimme takorautaisen hiilihangon, piirakka pualikan ja tallilyhdyn (5e). Upeat räsymatot oli myyty loppuun.

Järeä hiilihanko kädessä kuljin kotiin, mies sanoi että mahtaako polliisi huomauttaa jos sattuu vastaan. Otin riskin ja kävelin. Ehkä ostan vielä jotakin, mikäli tavaraa on, näytti kyllä autiolta.

Vankilakauppa jatkaa vankilassa tai jossain muualla, sillä järeitä tavaroita tuskin netissä myydään. Valtion bisnes.

Turun toriparkki rintamalla on tapetilla salattu rahoitus, mikäli sellaista ylipäätään on, rahoitusta nimittäin. Toivottavasti ei ole bulvaanista kyse. Salamyhkäistä, kovin salamyhkäistä.
Haluaisin jo haudattavan koko hankkeen.

Minusta olisi viisasta korjata ja laajentaa Konserttisalia niin että Aninkaistenkatu kaivettaisiin maan alle ja konserttisali laajennettaisiin kadun maanpäällisellä alueella. Aninkaisten katu on aina ollut kelju katu ajettavaksi ainakin konserttitalon kohdalla.

Että tällä tavalla tänään.

Turussa pilvistä, miellyttävää, +3 astetta lämmintä.

Thursday, October 26, 2017

Kirkossa pylväiden takana seisovat ja muut näkymättömät

Kävelin lähikauppaan kumisaappaa jalassa. Lumi sulaa kovaa kyytiä ja vettä on teillä ja kaduilla, lumisohjo hidastaa kävelyä. Sohjoinen loskakeli tuo aina mieleeni Salli Salmisen romaanin Katriina. Luin sen nuorena, siis sen huonon suomennoksen aikojen alussa, ja se kolahti. Minulla on erinäisiä mielenkuvia kirjasta, yskinäisyyttä, voimakkuutta, lujuutta ja tiedostavuutta elämästä. Katriina on vankka ja luja. Hänen miehensä on maailman suurin valehtelija jopa niin että on maailman rehellisin ihminen. Lapsi kuolee, Katariina rakentaa arkun, mies ei pysty tai ei osaa. Mies on merillä. Merkillistä on se kohta jossa Katriina saa kuorittua maitoa ihan ilmaiseksi rikkaalta tilanomistajalta. Hän on kiitollinen mutta hänen kohtalotoverinsa valistaa häntä etteivät nuo ihminet anna mitään ilmaiseksi, heillä on aina jokin saatava. Lukisin mielelläni kirjan uudelleen, mikäli joku suomentaisi sen hieman paremmin.

Oleellisin ja vahvin mielenkuva kirjassa on märän lampaanvillan haju. Kirja sijoittuu jonnekin Ahvenanmaan saaristoon. Katariina istuu puunrungolla, sataa märkää lunta, lapsi liikahtaa kohdussa ensimmäisen kerran. Lämpaat on saatava kiinni kartanon lampolaan. Rikar herra yrittää raiskata Katariin mutta Katariina nostelee raiskaajaa kuin perunasäkkiä kellariin, ulos.

Yksi muistinkuva kirjassa on kirkossa pylväiden takana seisovat köyhät ja sorretut. Lopulta Katriina lopettaa kirkossa käynnin kokonaan sillä siellä ei ole hänelle mitään tarjolla. Tuttu teema tänäänkin kirkon pylvään takana olevat näkymättömät. Kirkot ovat pahimmillaan rikkaiden ja koulutettujen näyttäytymispaikkoja kuin kokkarit ehtoolisviinin äärellä. Profiilin kohottajat, teatteritekijät ja muut oman kunnian kohottajat. On sitten muututtu joissakin asioissa Jeesuksen aikojen.

Väitän että nykyisiä kirkonmenoja häiritsevät näkymättömät ja pylvääntakaiset. Olisi varmasti mukavaa olla "sisäsiittoisessa" yhteisössä mukana. No ei kyllä olisi.



Tuesday, October 24, 2017

"Älä milloinkaan sano että loppusi lähellä on"


Luin tämän tiiliskiven muutamassa päivässä. Vien aina pikalainat heti luettuani takaisin kirjastoon. Tämä kirja on "Valovoimainen tarina toivosta." Sitä se on todella. Tarina vangitsee ja runollinen kieli kertoo Mengelin, Kuoleman enkelin hirmuteoista Autschwizin tuhoamisleirillä, saaden sen näyttämään monin kerroin pahalta kuin jos se olisi arkiproosaa. Toinen identtisistä sisaruksista miettii voiko kauneus olla ainoa joka pelastaa maailman. Toinen kaksosista katoaa, heillä on pianon koskettimet muistuttamasta yhteydestä heidän välillään. Tätä erityistä yhteyttä Mengele kadehtii, koska itse ei pysty minkään laiseen yhteyteen ihmisten kanssa.

Otsikko on lainaus eräästä juutalaisesta laulusta. Sota aikana jopa natsit lauloivat sitä.

Turussa tänään +4 astetta. Huomiseksi on luvattu lumisadetta, en innostu siitä. Puoli vuotta kevääseen.

Monday, October 23, 2017

Kuvia torilta ennen kuin sitä ei enää ole


Kuulin torilla että lupa toriparkin rakentamiseksi lankeaa kuin manulle illallinen ensi viikolla. Sitten kuulemma torin raiskaaminen alkaa. Miksiköhän maaperätutkimus julistettiin taka vuosina salaiseksi. Pitäisi olla avoimutta ja läpinäkyvyyttä. Tässä kuvassa on Hamburger bösin ja Turun Sanomien kulma. Takana on kirjasto ja sitä vastapäätä uhan alainen Österbadin totntti ja talot. Tontin maa-alan omistaa konserni Ketoset.

Tässä kuvassa on Ruotsalainen teatteri ja KOP Kolmio. Kop Kolmion taloa rakennettessa se oli vähällä upota saveen. Vettä alkoi tulvia rakennustyömaalle. Ruotsalainen teatteri on paalutettu.

Ortodoksinen kirkko on valtion lahjoittamalla tontilla, siinä on ehto että sitä ei saa myydä. 1970-luvulla demarit ja kokoomus olisivat halunneet tontin itselleen, mutta silloinen kulttuuriministeri järjesti valtion lahjatontin. Kirkkoa ei ole paalutettu, se kelluu savipatjalla toinen, itäinen puoli on kalliolla.

Torin kaikki kioskit ja kojut poistetaan. Tämä vanha "kusiputka" kaiketikin saa kuolemantuomion. Kaupunkikuva torin laitamilla muuttuu radikaalisti. Toivoa sopii että naapuri talot eivät notkahda maaperän kuivuessa.

Sama rakennus graffitteineen toisessa kuvassa.

Tässä Pansion poika hieman ikääntyneenä.

Korpelan kujanjuoksu on lepposaa ja hidastempoista

Korpelan kujanjuoksu on hyvin Hämeenläinen sarja tempoltaan. Olen joskus tuskaantunut ja lopettanut katselun siihen paikkaan. Katson sitten myöhemmin loppuun. Tarina on hyvä, hämeeläinen huumori on hämeeläistä. Rooleissa on hyviä näyttelijöitä ja pääosassa liiankin kunnollinen ja hyvännäköinen, siis roolihenkilöstä nyt puhun, henkilö. Olen ennenkin ihmetellyt TV2. maaseutusarjojen hidastempoista rytmiä. Lienee temperamentti kysymys. Itse tietekin tekisin hieman nopeammalla sykkeellä mutta Hämeessä se sitä ehkä vieroksuttaisiin. En ole dramatisoija, olen ainoastaan "tramaattinen."

Sitten katsoin lauantaina, tai oikeammin sunnuntaiaamuna Areenasta Jack Taylor sarjan Dramaturgi. Se oli todella hyvä ja siinä vanha professori oli daramatisoinut vanhan kelttiläiseen tarustoon kuuluvan Vanhan kuninkaan, nuoren vaimon ja rakastajien runoelman tappo- ja kostotarinaksi. Hän puhuikin kuin "Shkespiere" runokielellä. Vähemmästäkin arvaa aika pian katselun aloittaessa kuka on mahdollinen murhaaja. Sarja on rosoinen ja karu. Elämän kauneus ja kauheus Irlantilaisittain.

Välillä sitä kaipaisi todella hyviä elokuvia.

Sunday, October 22, 2017

Natsien toiminta ei ole viihdettä


Sattuipa tuokin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoitus Tampereella, jonka uutisointia hieman ihmettelen, aivan kuin olisi kyse ihan tavallisesta asiast; Ei kyllä ole ja minusta myös tuntuu, että poliisiorganisaatiossa on natsiystävällisiä ihmisiä.

Luin nimittäin juuri Affinity Konarin kirjaa Elävien kirja, joka kertoo identtisistä kaksosista Mengelin koekaniineina Auschwitzin keskitysleirissä. Tätäkö kohti ollaan menossa, sillä Eurooppa oikeistolaistuu, eikä Suomi ole poikkeus. En kerro enenpää kirjan juonesta, mutta, koska identtiset kaksoset olivat valittuja, he pääsivät (omin luvin) tutustumaan jopa varastoihin jossa oli uhrien omaisuutta, hiuksia, kultaa, hopeaa, esineitä ja lihaa pinossa. Syyllistyikö natsi-Saksa gannibalismiin?

Noista tapahtumista ei ole historiallisesti kauan. Eivätkä nämä tapahtumat ole viihdettä, uskokaa pois.

Kirja kiinnosti minua siksikin että minulla on identtiset kaksoset ja tunnistin kyllä piirteitä päähenkilöissä. Kun toista satutettiin, huusi toinenkin suoraa huutoa ja tunsi kropassaan tuskan, vaikka ei ollut paikalla.

Muistan miten lapsiani kohdeltiin Turussa kummajaisina. Luovan toiminnan lahjattomat henkilöt olivat alkeellisia ja sivistymättömiä. Ronoilija X puhui julkisesti lapsistani kuin idiooteista. Identtinen on kyllä eri kuin idioottisuus hyvät paskiaiset. Taikauskoiset ja muut körtit ja "melkein professorit."

Lisäksi heidän tapansa puhua työkavereiden seksuaalisesta mitättömyydestä oli kuvottavaa. Skorpionien kierot kuviot.

Friday, October 20, 2017

Halkotalkoo ja silakkamarkkinat



Vanha suojeltu 1700-luvulta oleva tammi pukeutuu ruskaan. Takana oleva Sibeliusmuseo on arkkitehtoonisesti merkittävä.

Eilinen kahden ihmisen halkotalkoo tuntuu kropassa. Kolme kuutiota kahdessa tunnissa sisään ja saunaan. Onneksi oli pouta sää.

Tänään on puolipilvistä, nostin yrttiruukut verannalle varoiksi ettei pakkanan pane. Köynnos on vielä vihreä.

Sauli Niinistön mielestä ortodoksikirkko on kokoaan suurenpi. Voi olla mutta en siltikään äänestä häntä. Kirkko ei tiettävästi anna jäsenilleen ohjeita ketä äänestää. (Paitsi eräässä lounaisessa seurakunnassa)

Menen silakkamarkkinoille mieluummin kuin kirjamessuille. Elämä on valintoja täynnä. Arjen ihmeet ja sankaruus on sille joka näkee. Sitä paitsi siellä ei törmää tuttuihin.

Luin Panteleimonin dekkaria Viestejä tuonpuoleisesta ja ihailen hänen lempeää ja kunnioittavaa ihmiskuvaansa, ja erityisesti naiskuvaa. Hänen kirjoistaan ei löydy riihen seinästä repäistyä pirttihirmua. Murhaajatkin saavat armon ihmisinä.

Ehkä poikkean kirjastoon.

Ostimme kaksi kiloa silakoita ja ison purkin venäläisiä suolakurkkuja. En ole ennen saanut näin hyviä kurkkuja. Tekijä oli venäläinen nainen Kangasalalta. Saaristolaisia omenoitakin olisi ollut.

Nyt silakat ovat uunissa ja tuoksu on hieno. Mietin että mikä on hyötysuhde silakkafileiden ja perkaamattomien välillä. Yllättävän paljon perkeitä tuli roskikseen.

Wednesday, October 18, 2017

Torin kulmakauppiaat ja savinen maaperä

Turun Ympäristötoimialan rakennusvalvonnassa valmistellaan lupaa Toriparkin rakentamiseksi alkaen vuoden vaihteen jälkeen. Tänään oli ollut rakennusvalvonnan järjestämä keskustelutilaisuus torilla. Kaupunkilaisille esiteltiin kaavamuutosta. Toivon että Ortodoksikirkon edustajat olivat paikalla ja tulkki mukana. Rakennusarkkitehti Perttu Niemisen mukaan väkeä oli vähän. Minä en edes tiennyt tilaisuudesta. Informointi ei tavoita kaikkia.

Onneksi valitusoikeutta ei ole vielä viety. Rakennusvalvontaan voi valittaa. Ja eiköhän tämä ole neuvoston ja kirkkoherran asia edustaa, seurakuntalainen voi valittaa ihan yksityishenkilönäkin.

Muistan erään lehtimogulin sanoneen että:Toriparkki runnotaan vaikka väkisin, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Suuret miehet haluavat monumentteja elämäntöistään. Katsoin TV2. Korpelan kujanjuoksu-sarjaa ja siellä samainen repliikki tuli kunnanjohtajan suusta. Sarja on tuskastuttavan hämeeläinen, hidastempoinen ja välillä ehtii käydä vaikka keittiöasioita toimittaa, palatessa kohtaus jahkaa paikallaan. Onhan se hauskakin.
Toriparkki tulee tai ei tule. Rakennusvalvontavirasto on pelkkä vitsi jonka yli grynderit kävelevät, kävelevät varmasti rakennusvirastonkin yli mennen tullen. Jos kirkolle käy huonosti, niin seurakunnalle voidaan tarjota korvaavaa maankäyttöoikeutta jostain "Tortinmäestä". Kirkko seisoo tai luhistuu omalla tontillaan keskellä kaupunkia. Tontti on valtion lahjoittama ja ehtona on ettei sitä saa myydä pois. Kiitos silloisen kulttuuriministeri Jaakko Nummisen ( tai Kelevi Kivistön?)

Maaperä arveluttaa rakentajaa. Rakentamisen aikana torikauppiaita höykytetään kulmalta toiselle.
Heillä on työolot jossa melutaso varmasti ylittää sallitun tason. Paalutusksen junttaaminen aiheuttaa sietämättömän jumputuksen. Kuka asiakas haluaa tulla ostoksille torille silloin. Joku muukin on epäillyt torikauppiaiden hintakartellia. Hinnat ovat joka kojussa samat. Maalaisten rivistö on kyllä parasta ja suomalaista lähiruokaa. Ne saisivat säilyä kyllä ja kappaperunat ovat vanha perunanmyynti tapa, vaikka muualla Euroopassa sitä ei enää ole. On sentään jotain mitä Euroopassa ei ole.

Nimeksi voi antaa Kulmankauppiaat.




Tuesday, October 17, 2017

Voikauhalla kummitusta moksimaan

Ennen vanhaan miniällä oli taloon tullessaan oma kapiokirstunsa. Kapiokirstu kulki suvussa niin että vanhin tytär sai sen äitinsä kuoltua.

Olen törmännyt outoihin kateus juttuihin näiden perintökalleuksien ympärillä. Kerran yksi nainen kertoi että äitinsä oli antanut perintöraanun nuoremmalle tyttärelleen, koska vanhempi tytär oli mennyt naimisiin vammaisen pyörätuolimiehen kanssa. Äiti oletti että lapsia ei heille tulisi. Tuli kuitenkin ja äidin ensimmäinen kysymys oli että kuka on isä? Pyörätuolimies sanoi olevansa isä, hänen vammansa oli jossain aivan muualla.

Missä mahtaa olla äitini äidin kapiokirstu. Sormuset olivat käsistään käteviä joten sellainen on kyllä ollut Leenan tullessa taloon. Toivottavasti hänen vihainen anoppinsa ei ole kirvestä näyttänyt ja käyttänyt Leenan kuoltua. Äitini on joskus maininnut kadonneista äitinsä tavaroista. Lapset eivät läheskään aina ole samanarvoisia perheissä.

Vaaran Penttilän tuvassa kummitteli. Outoon asuun pukeutunut mies ilmestyi Leenan kuoleman jälkeen. Lyydia sanoi nuorena tyttönä tiskanneensa astioita yksin tuvassa. Hänen selkäänsä alkoi kuumottaa, aivan kuin joku olisi katseellaan porannut reikiä. Hän kääntyi katsomaan ja näki ukonkäppänän oudoissa vaatteissaan tuijottavan häntä. Sitten mies haihtui pois, ja hän tajusi seisovansa iso voikauha kädessä kohotettuna iskuun. Voikauhat olivat isoja puukauhoja joilla nostettiin voita kirnusta. Siellä vanhassa tuvassa ei ole kukaan asunat vuosikymmeniin, joten kummitus on varmaan jo muuttanut muualle. Lydian kertomuksesta tuli mieleen neitsyiden jahtaaja eli paholainen.



Monday, October 16, 2017

Kaupunginjohtajan valinta on aina poliittinen


Jos joku sanoo että kaupunginjohtajan valinta ei ole poliittinen tapahtuma, niin valehtelee. Vihreät näyttivät karvansa ja se näkyy kohta tämän kaupungin kaupunkikuvassa. Mitähän heille on luvattu kulisseissa, haluaisin todella tietää. Olen kaupunkilainen ja huolissani tulevaisuudesta, ihan kaikkien kaupunkilaisten tulevaisuudesta.

Tässä kaupungissa tarvittaisiin vahva ympäristö ja miljöö-kansanliike. Vihreät eivät enää tämän jälkeen hoida näitä asioita, heitä ei edes kiinnosta. Jos joku väittää että asian tiimoilta ei käyty poliittista kähmintää, niin älkää yrittäkö kusettaa.

Miksi vihreät eivät voisi suoraan liittyä kokoomukseen?

On hyvä että lasikattoja rikotaan, mutta tällä kertaa en ole varma rikkoutuuko se.

Suomen Pankin tontti, Ylioppilasteatterin aukio, ja muut vanhat talot täriskää pelosta. Jokiranta ja Tehtaankatu 1. Portsan kuuluisa kaavoitus, Puistokadullakin on yksi kaunis kolmekerroksinen jälki-Jugend talo. Tiedän koska olen käynyt kylässä muinoin usein. Mutta eihän teille mikään riitä. Minusta Vihreät ovat joko naiveja, tai laskelmoivia, tai molenpia.


Turun tauti jyllää. On hyvä muistaa tämä alla oleva.


Tänään on asunnottomien yö ja köyhyyden ja (syrjäytettyjen) syrjäytyneiden päivä.





Sunday, October 15, 2017

Lokakuun aurinko ei lämmitä

Aamulla heräsin varmana siitä että on maanantai. Ihmettelin etten katsonut Kriminalaistia eilen. Sitten havahduin kokonaan ja muistin katsoneeni Wallanderin, viimeisen Wallanderin. Siinä on se kohta jossa pieni tyttö ratkaisi kuka on konnan eli poliisimestarin. Lopetin katselun siihen, loppu oli liian surullinen ja ahdistava. Wallander sairastui muistisairauteen. Henning Mankell kertoi haastattelussa lopettaneensa Wallanderi sarjan kirjoittamisen koska Lindaa näytellyt näyttelijä teki itsemurhan ja Wallanderi-elokuvien käsikirjoitukset kävivät ylivoimaiseksi kirjoittaa sen jälkeen.

Luin islantilaisen dekkarikirjailijan kehutun kirjan ja ihmettelin jo alussa että olinko lukenut kirjan aikaisemmin. En ollut, sillä se oli vasta käännetty suomeksi. Ajattelin, että onko tämä toisinto jostakin. Tarina oli hyvä, en vain ole koskaan ymmärtänyt islantilaista elämäntapaa. Kirja ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Pohjoismainen noirgenre on joskus nykyään epätodellista ja vieraantunutta pahimmillaan.

En erityisemmin tartu amerikkalaiseen dekkariin mutta nyt luin Tess Gerritsen Tappava salaisuus kirjan lähes yhdeltä istumalta. Siinäkin ovat avain asemassa lapset jotka tiesivät liikaa, ja joita alkoi kuolla aikuisina vähän liian silmiinpistävässä määrin. Avainsana oli yksityinen iltapäiväkerho, oletettu pedofilia ja syytömät tuomitut. Lisäksi katolisten pyhimysten marttyyrikuvat ja tarinat joita murhissa käytettiin. Kuolema oli suunniteltu uhrin syntymäpäivänä vietettävän marttyyrin kuolintavan mukaan. Jos on kiinnostunut katolisista marttyyritarinoista, niin se lisää kirjan lumoa. Loppu on hyvinkin ajankohtainen nykyihmisen moraalin rappion kuvana.

Tänään Turussa aurinkoista heti aamusta, lokakuinen aurinko vaan ei enää lämmitä. kaunis ja kuulas sää, kuin seurakunnan julkisuuskuva, sekään ei lämmitä. teeskentelyn ja ulkokultaisuuden aika. No, onhan se järkyttävää jos piispakin tuijottaa jonkun persettä vihamielisesti. Tiedän että se perse on paljon vähemmän käytetty kuin joidenkin seurakunnan kermaperseet. Miten ihmeessä olen joskus käynyt siellä? Miten selittäisi moisia harharetkiä itselleen.

Thursday, October 12, 2017

Sattoo lottuuttaa

Sattoo lottuuttaa koko päivän. Kävimme saunassa Nummenpakalla ja totesin että viime kesänä Kajaanista ostamani pinkit kumisaappaat vuotavat eli ovat mahineet. Ostin ne Uhtuan matkaa varten, yksi Uhtuan kävijä väitti että Uhtuan reissulla on oltava kumisaappaat. Ei tarvitse olla, ellei mene suolle lakkoja poimimaan. Joka tapauksessa kumisaappaat vuotavat ja ovat ihan väärän värisetkin, kumisaappaiden on oltava keltaiset tai mustat. Minulla on kahdet eräsaappaat ja ne ovat kömpelöt kaupungissa. Häpeäkseni tunnustan että tulimme bussilla takaisin.

Kirjailija Pentti Holappa on kuollut. Hän oli eurooppalainen intellektuelli Suomessa. Suomalainen Euroopassa. Hänen antikvariaattinsa,yhdessä kumppaninsa Olli-Matti Ronimuksen kanssa, oli korkeatasoinen keidas. Sai hän myös Finlandia- palkinnonkin romaanistaan Ystävän muotokuva. Holappa toimi kulttuuruministerinä Rafael Paasion toisessa hallituksessa sosiaalidemokraattien mandaatilla 1972. Hän suomensi ranskalaista kaunokirjallisuutta.

Omalaimainen persoona.

Ystävämme Anu, joka kuoli, matkusti aikoinaan Pentti Holapan siskon kanssa eteläiseen Ranskaan. Sisko meni veljeään tapaamaan, Anu meni casinolle häviämään vähät rahansa. Sota oli vähäisen ajan päässä menneisyydessä ja Viipuri oli niin lähellä, tavoittamattomissa. Pentti Holapan suku oli Hämeessä. Siskolla oli laukussa ruisleipä ja maalaisvoita.

Wednesday, October 11, 2017

Tämä on fiktiota Lonttisissa mutta totta Portsassa

Mitä luulet tapahtuvan, jos naapurin pojat päättäisivät että heillä menee talonsa kanssa huonosti, huitaisisivat aidan "huisinnevadaan" ja ilmoittaisivat että me laajennetaan teidän puolelle. Näin tervehdytämme talomme tilan. Lisäksi rakennamme lainarahoin parkkiluolan , sillä saaduilla tuloilla katamme konkurssimme.

Mitäs te sitten teette kun parkkihallin kaivuun seurauksena tienoon paaluttamattomat talot alkavat vajoilla ja notkua. Te nimittäin maksatte vahingot. Tämä on fiktiota Lonttisissa, mutta totta Portsassa. Kannattaako ottaa moinen riski. Ei toisen omistamalle tontille saa mennä kuokkimaan.

Alla olevassa kuvassa on paaluttamattomia kerros-ja puutaloja. Jos Rauhankadu 19. suunnittelee korjaavansa taloudellisen ahdinkonsa rakentamalla parkkiluolan, niin huonosti käy ja tekijä maksaa. Outo kuvio kaikkinensa. Haluaisin tietää mikä grynderi on tässä juonimassa taustalle.


Onko Puistokadun ja Koulukadun puutalot suojelumerkinnän alaisia. Mikäli ei ole, niin olisi syytä hakea. Aikoinaan Portsaan laskettiin kuuluvaksi Sairashuoneenkadun ja Annankadun välinen alue. Ei pidä tuudittautua olotilaan ettei mitään tapahtuisi.

Turussa leppeä sää, poutaa.



Tuesday, October 10, 2017

Älkääkä sanoko että jokainen on oman onnensa seppä

Eilen katsoin dokumenttiprojektin Fuocoammare - tuli mereltä elokuvan. Pakolaisia kulki saaren läpi elossa, vainajina ja melkein kuolleina. Yöllä näin outoa unta jossa tapahtui outoja asioita. Iän myötä herkkyys lisääntyy.

Mietin että onko yksi runoilija ruvennut presidentin rouvan turvamieheksi. Eräässä lehdessä oli kuva joka uhkui voimaa. Kaikki on jotenkin ihan perseestä sanoisi yksi ystäväni, mikäli eläisi. Opportunismi on huono vaihtoehto ideologisesti. On aina hyvä ja iloinen asia että lapsia syntyy, mutta ei sen pitäisi olla valtakunnan ykkösuutinen. Oliko tämä lähtölaukaus Niinistön vaalikampanjalle. En äänestä Niinistöä, en äänestänyt, enkä äänest. Tämä on henkilökohtainen valinta.

Pakolaisäitikin on varmasti raskaana ja synnyttää vähemmän turvallisesti, jopa vedessä laivan upottua, napanuora on istukassa kiinni vielä. Äiti ja lapsi kuolevat ja heidät nostetaan merestä ruumiiden joukkoon. Älkää sanoko että jokainen on oman onnensa seppä. Eivätkä länsimaat ole pulmusia pakolaissuuden synnyttämisessä. Lisäksi ilmastonmuutospakolaisuus on tosiasia; kuivuus aiheuttaa nälän ja vesi, jonka pitäisi sammuttaa jano, on usein juomakelvotonta, jopa omaa virtsaa. Kaiken tämän keskellä rahastetaan ihmishengillä; yksi ihmiskunnan historian irvokkainpia tapahtumia, joka ei lopu.


Olen puhunut ugh.

Sunday, October 8, 2017

Tämä outoa on...



Kun linkki katosi, niin tässä faktaa.


1. Kaavamuutos rikkoo Portsan asuinalueen harmonian.

2. Suunniteltu parkkiluolan kaivu kuivattaa maaperän ja lähitalojen maaperässä tapshtuvat muutokset aiheuttavat vajoamista ja notkahtelua.

3. Rakennusmaata (korvaavaa) löytyy varmasti mielekkäämmistä paikoista.
Suosittelen kaikille katsottavaksi, ellette ole vielä katsoneet, maineikkaan venäläisen elokuvan Leviathan. Siinä venäläinen malli kaavoitukselle. Meillä ei sentään vielä ole sellaista haavoituspolitiikkaa, eihän? Toivottavasti ei tule olemaankaan.


Kuvassa Puistokatu, Ratapihankadun suunnasta.

Tässä selvennystä ja lopussa on printattava sivu johon voi kirjoittaa ja perustella palautetta Kaupunkisuunnitteluvirastolle. Tässä on monta outoa kohtaa ja en kyllä usko että koko kaavamuutos on tarpeellinen.

Jos tuohon rakennetaan parkkiluola, niin se aiheuttaa maaperän kuivumisen ja sillä on tuhoisat seuraukset lähitalojen talojen perustuksille. Onko kaavoitusyksikössä tarpeeksi osaamista nyt?

Tämän kerrostalon maa-alan omiistaja haluaa lisää kerrostalotilaa.

Nuo alemmat puutalot halutaan kuntokartotukseen
Mikelin kirkko.


Turussa sataa. Lämmintä.