Thursday, January 31, 2019

Silmäys kirkkoon 31.1. 2019


Turussa ei rakenneta kalliolle (Ambrosius) Jokainen voi tulkita mitä sisimmässään tuntee.

Kannattaa klikata kuvaa isommaksi. Katsaus eli silmäys ortodoksisen kirkon kallistuneeseen porrastasanteeseen. Repeämä on nyt lähes kolminkertaistunut.

Alla olevassa kuvassa Marttyyrikeisarinna Aleksandra suojele kirkkoamme Turun ahneiden grynderien ahneudelta.

On hyvä muistaa että valtiovalta aikoinaan antoi kirkollemme oman tontin, johon kuuluu ehto ettei sitä myydä. Ei edes Juudakset voi sitä vahingoittaa. Silloinen kulttuuriministeri teki todella hyvän teon. Nykyiseltä kulttuuriministeriltä ei varmaankaan voi odottaa apua.


Jos joku luulee että olen käynyt kuvaamassa kirkon sisällä, niin en ole. Kuva on vanhaa satoa.

Tuesday, January 29, 2019

Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään




Kohtasin kauppamatkalla manuaalisen pyörätuolimatkaajan. Autoin häntä pienen lumivallin yli, kysyttyäni ensin luvan. Samaan aikaan viereisen roskiksen aidan vierestä alkoi kuulua mökä. pyörätuolikansalainen sanoi että nyt täytyy mennä toista tietä. Mökääjä oli herännyt horteestaan ja aloitti koko maailman haukkumisen. Minua hän luuli vakoojaksi. Asunnoton ja sekakäyttäjä käytännössä näyttäisi asuvan roskiksen kolossa. Usein on patja rullattuna siellä. Eiköhän tällekin ihmiselle voisi järjestää majoitusta sisätiloissa. Jos vammaisten ja vanhusten täytyy miettiä kulkureittinsä uudelleen niin pitäisi tehdä jotain. Sillankorvan asuntola taitaa olla ylikuormitettu. Tälläkin miehellä on ihmisarvo. Eilen katselin mammuttimaista keskustelua asunnottomista ja syrjäytytyistä valtuuston kokouksessa. Kaipa tehdäänkin jotain, puhetta on piisannut. Luultavasti tämä henkilö ei ole potentiaalinen äänestäjä.(Mökääjä ei ole kukaan tuttu)

Turussa tänään -3 astetta. Miellyttävä ilma hengittää.

Sunday, January 27, 2019

Vainojen uhrien muistopäivänä 2019



Vainojen uhrien muistopäivänä tammikuussa 2019.

Valkoisella lumella tassun jäljet. Pakkasta -18.5. Aurigon säteet eivät vielä lämmitä. Ne valaisevat maiseman ja mielen. Jossakin varjot ovat syviä.

Ajattelen Maria Pariisilaista. Hän meni kuolemaan erään äidin sijaan jotta lapsilla olisi elämä, äiti ja tulevaisuus.

Pietarin historiaan kuuluu myös Neuvostoliiton historia ja Leningradin piirityksen 900 päivää. Saksalaiset piirittivät kaupunkia 900 päivää ja kaupunki muuttui nälän, kuoleman ja kylmyyden tyyssijaksi. Kuolema oli niin läsnä että se muuttui jokapäiväiseksi. Ihmiset vetivät pitkin Nevan jäätä ruumiita kelkoilla tai kuka milläkin.

Kesäisin organisoiduttiin luudanvarsiin ja lakaistiin katuja ja torjuttiin nälkäisiä rottia. Jos kuvittelitte että rakkaus oli kuollut kaupungista, niin erehdytte. Se vain muutti muotoaan ja kohdetta. Kaupungissa oli kulttuuritoimintaa, konsertteja, runotapahtumia ja kuolemanteatteria ihan käsinkosketellen. Näistä tapahtumista on kulunut 75 vuotta. Pietarissa on muistelun aika.

Holokaustin vainojen uhrit toivottavasti ovat kaikkien muistissa vaikka koulujen historiabopetus onkin kärsimässä inflaation.

Vainonot muuttavat nykyään muotoaan ja käyvät vaikeammiksi tunnistaa.



Saturday, January 26, 2019

Lauantaina 26. 1..2019


Kuvassa Turun ortodoksinen kirkko. Kävelin kirkon ohi päivällä. Ostin silakoita torilta ja luntakin oli ja on.

Kuuntelin karjalankielisiä uutisia. Ymmärsin kaiken ja minusta uutisointi oli hauskan kuuloista. Vuokkiniemellä pärjää karjalaksi ja suomeksi, mikäli saisi päähänsä mennä turistiksi. Edellisestä visiitistä onkin aikaa kolme vuotta. Vienan-Karjala on minusta erityinen Venäjänkarjalaisista alueista.

Turkulaisia ei pahemmin kiinnosta nämä alueet, he katsovat mieluummin länteen. Minusta länsi on lähes täynnä rappiota ja tuomionpäivän tuskaa.


Suomenruotsalaiset eivät sodan jälkeen halunneet karjalaisia alueilleen, pitivät primitiivisinä. He kaiketi hoitivat omantuntonsa puhtaaksi rahalla. Vielä 1980-luvulla Turun Seikkiksessä sai kuulla outoja asioita karjalsista. Joku oli ollut avoliitossa karjalaisten jälkeläisen kanssa ja kamalaa oli ollut ja sitten kaikki karjalaiset olivat kamalia. Vähän niin kuin somalit tai Irakilaiset, Kurdit ja Afganistanilaiset ja niin edelleen. Sitten oli yksikin ohjaaja jonka sukujuuret oli Viipurissa ja häntä haukuttiin primitiiviseksi. Joskus mietin miten hitaasti nurkkakuntaisuus häviää ja miten nopeasti aika kuluu, ei ole oikein suhteessa nämä asiat tässäkään kaupungissa.


On aamuja jolloin olen tuntenut halua nousta junaan ja mennä pois tästä sarvikuonojen kaupungista. Junan äänet kuuluvat hyvin, rautatie on ihan kadun päässä.

"Hilipasin tuossa apteekissa potkurilla potkien, Ajattelin että huomenna voi olla pakkanen taas." Äitini 93v. Pohjois-Karjalassa on lunta paljon. Ainahan siellä on ollut.

Friday, January 25, 2019

Pikku-Siperia koukuttaa


Kaikki alkaa siitä kun entisen ralliautoilijan autoon tipahtaa taivaalta materiootti kartanlukijan paikalle. Hän kaahaa juovuksissa jossakin itärajan kylässä toivoen päätyvänsä kallioseinään. Meteoriitti päätyy tarkan vartioinnin alaiseksi kylän sotamuseoon, jonka yövartijaksi pastori, kaiken muun työn lisäksi joutuu. Hän on entinen Afganistanissa palvellut sotilaspastori. Tarina on niin hyvä ja mukaansa tempaava että luin lähes 300 sivuisen kirjan illalla ja yön aikana. Tässä kirjassa on rajan pinnan lumoa ja kerronnan taikaa. Kaikki henkilöt eivät ole ihan tavallisia.

Kirjan naiskuvasta puuttuu ehtoinen emäntä. En kyllä oikeesti kaivannutkaan.

Thursday, January 24, 2019

Hienon huumorin pappi

Rovasti Viktor Turhanen oli kosmopoliitti. Tähän tulokseen tulin luettuani hänestä tehdyn haastattelun ort.fi sivustolta. Hän oli lapsesta saakka matkustanut, ensin evakkona Suojärveltä Suomen eri osiin, sotalapseksi Ruotsiin ja myöhemmin opiskelemaan ympäri maailmaa teologiaa, ja toimi pappina useilla paikkakunnilla Suomessa.

Hän opiskeli Halkonissa, Konstantinopolissa samaan aikaan Partolomeuksen kanssa, joka muisti hänet Suomessa käydessään. Hän itse ei kuulemma tuntenut häntä kuin kaukaisesti. Hän ei kerskunut kohtaamisillaan.

Turhasella oli hieno huumorintaju. Tämän havaitsin melko pian muutamina kertoina tavatessamme tilaisuuksissa. Luulen että tuo huumori meni turkulaisilta ohi. Hänellä oli myös vaatimattomuuden lahja ja suoraan puhumisen taito.

Viktor Turhanaen siirtyi tuon`ílmaisiin ihan vähän aikaa sitten.

Wednesday, January 23, 2019

Luopumisen olemus

Aamu tuimaan muistin opetuksen luopumisen ja todellisen antamisen olemuksesta.

Eräs hyvin toimeentulevan perheen tytär kertoi isälleen, joka oli kirkollinen henkilö, että oli päättänyt antaa yhden nukeistaan käyhälle tytölle. Useat nuket olivat vierekkäin pöydällä. Tyttö valitsi kaikkein kuluneimman ja nuhjaantuneimman Molla-Maijan. Hän ei ollut leikkinyt sillä enää aikoihin.

Tytön isä, joka hyvin viisas, sanoi: Antamalla pois tuon hylätyn ja kuluneen nukkesi et luovu mistään sinulle tärkeästä. Haluavat vain päästä eroon siitä ja uskottelet itsellesi tehneesi hyvän teon. Et tunne luopusmisen tuskaa antaessasi pois sinulle tarpeettoman nuken, itseäsi ajattalet. Anna hänelle uusi posliininukkesi niin tiedät millasta on luopumisen tuska.

En muista pystyikö tyttö luopumaan posliininukestaan.

Näitä mietin myös kävellessäni operaatio ruokakassi kojujen ohi. Miksi kaikkein köyhimmille, joilla jokapäiväinen leipäkin on liian kallista, annetaan vielä hyväosaisten rytkyjä jotka eivät lämmitä. Yleinen ajattelu menee juuri tätä rataa päästessään vanhoista lumpuista eroon. Antakaa joskus ihan uusia ja itselle tarpeellisia vaattteita. Hyvämieli on helppo saada. En usko että nykyinen maallistunut kristitty tulee edes ajatelleeksi paitansa riisumista palelevan lähimmäisen hyväksi.

Turussa lämpätila on +- nollassa.

Sunday, January 20, 2019

Nakertajat ahkeroivat Portsan liepeillä


Tämä miljöö on toistaiseksi saanut olla rauhassa keskustan rakentamisen tiivistämisohjelmassa.

Yllä kuva Puistokadun jugend-talo ja puutaloja, jotka ovat vaarassa.
Portsan liepeillä Rauhankatu 19-21 kerrostalon tontin kaavamuutos tulee ensiviikolla kaupunkiympäristönsuunnittelulautakuntaan ja nyt on jo kiire vaikuttaa asioihin ja antaa asiallista ja painavaa palautetta kyseiseen lautakuntaan.

Rauhenkadu 19-21 tontille halutaan rakentaa massivinen kerrostalo ja toinen samanlainen talo keskelle ahdasta tonttia. Lisäksi kaavaillaan maanalaista parkkipaikkaa olemassaolevien talojen alle. Tontilla on kaunis jugend kerrostalo, jossa tuttavani asui aikoinaan, ja hyväkuntoisia puutaloja. Kaavamuutos ja rakentaminen aiheuttaisivat myös kaupunkikuvalle haitallisia muutoksia. Tonttimaata luulisi löytyvän kaupungin laidoilta, ilman että pilataan keskustaa. Miksi ette pura sitä rumaa ja velkaista kerrostaloa joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Talo sijaitsee vasta päätä Mikaelinkirkkoa.

Tässä osoite josta voitte katsoa kaavamuutoksen: http.//ah.turku.fi//kylk/2019/01220031/3836302.htm
Näin nakerretaan puutaloalueita keskustan tiiviin rakentamisen varjolla.


Vanha tammi kasvaa rauhoitettuna Sibeliusmuseon vieressä, joen törmällä. Edistystä ovat grynderit käyttäneet omiin hankkeidensa edistämiseksi. Jälki on yleensä vähemmän edistyksellistä.

Saturday, January 19, 2019

En soisi sen sortuvan



Turun keskusta tärisee. Ortodoksisen kirkon alttarilla tärisee ja Pyhä teksti menee harakoille. Ehkä tämä on kärjistettyä, mutta mitä jos, kirkolle tapahtuu todella jotakin peruuttamatonta. Tärinä on ensimmäinen oire josta pitäisi huolestua, ja se ei riitä. Pitäisi tehdä jotain ja pian. Mitäs teette kun sovitte että rakennuttaja muka korjaa. Toivottavasti ei pura. Siitä tulisikin sortunut monumentti nykyisen kirkkoherran ja valtuuston monumentti. Puhumattakaan kiinteistölautakuinnasta. Turha selitellä että edelliset kirkkoherrat eivät sitä ja tätä. Poliitikot selittelevät munauksiaan edellisillä hallituksilla. Tässä asiassa voivat katsoa peiliin.

Torin ympäristön talot tärisevät ja kallistuvat. Herra Vaisteen talossakin tärisee kuulemma. Kristus-ikoni katsoo toria.

Minusta koko keskusta on kuollut. Kävelen pari kertaa viikossa tynkätorin poikki ja totean että keskusta on siirtynyt jonnekin pois.

kuvassa Vanumammantalo.
Turun tauti iskee kiimisella vimmalla varmasti silloin kun rakennuksia aletaan tuhota menneen torin ympäriltä. Ahneimmankin grynderin aika loppuu ja vain muistot siitä kuuluisasta Turun sivistyksestä menee tuulen mukana.

Nousukkaat tunnistavat ainoastaan hyödyn, eivät muuta.

Aamulla oli pakkasta -6 astetta. Kun muistan lapsuuteni talvia, niiden rinnalla nykyiset talvet ovat lällärikamaa. Nauran kun joku valittaa kylmyydestä. Ennen vanhaan talojen tupien nurkissa vesikorvoissa oli jääriitettä aamuisin ja villasukat pyörivät jaloissa.

Kaikki on suhteellista.

Thursday, January 17, 2019

Turun ilmastossa 17. 1. 2019

Missäköhän vaiheessa mahtaa olla Ratapihankadun 24:n ja Läntisenkadun seitsemän kerroksisen kerrostalon kaavamuutosesitys? Onko noilla läheisillä puutaloilla suojelupäätös. Näitä mietin odotellessani sitä kuuluisaa lumimyräkkää. Ei sitä tullut ja kohta varmaan sataa vettä.

Nyt on harmaa sydäntalven keskipäivä. Avocado rupesi tekemään versoja pimeinpään aikaan eli joulun aikaan. Kaikki on jotenkin outoa nykyään. Aikamme tapahtumia ei pysty hahmottamaan selkeästi.

Turun ilmasto on puutalovihamielinen. Joka puolelta nakerretaan, joten olkaa valppaita etteivät grynderit pääse meeuhkaamaan liian "roomalaisesti". Turun poliittisesta ilmastosta saisi opperan: Turun tauti, kokoomus ja demarit hierimen varressa.

Kirjastoa vastapäätä olevasta korttelista tehdään luulemma puolueetonta tutkimusta. En haluaisi kaupunkikuvan muuttuvan kokonaan rahamiesten monumenteiksi. Kaupunki rumistuu koko ajan, eikä esteettinen ja kauneusarvojen ymmärrys ole suhteessa rakentamisen kanssa. Ihmisellä kuitenkin on kaipuu kauneuteen ja harmoniaan. Kaikkea ei pidä selittää muutoksella tai edistyksellä. Edistys gryndereille tarkoittaa rahanhankintaa keinolla millä hyvänsä.

Älkäämme kasatko aarteita maanpäälle ettemme saisi sielullemme vahinkoa.

Tuesday, January 15, 2019

Siirrymme järjen jälkeiseen aikaan nyt

Torilla eilen kuultua: "Käy hermoille nämä urakoiden paikalleen pysähtymiset." Sitten kyseinen henkilö meni paperinivaskan kanssa, edelleen turhautuneen oloisesti Turun Sanomien sisäpihalle, jota jotkut myös juutalaiskortteliksi kutsuvat. Sitten panin merkille että noissa pikkuputiikeissa oli loppu tai muuttomyynti-ilmoituksia. Tässä kaupungissa tapahtuu kaikkea odottamatonta. Turun Sanomien tontti taloineen on päästetty huonoon kuntoon.

Aurinko tuli näkyviin. Ulkona tuoksuu kevätlumi vaikka on vasta tammikuun puoliväli.

Psykiatrilta, joka sanoo äidille että: "Sinussa täytyy olla jotain vikaa koska tyttärenne on pahoinpidelty teholle (valkoisen miehen) toimesta," (Isää ei syytelty)pitäisi ottaa toimilupa pois. Tulin niin vihaiseksi että muistin oman keskusteluni kauan sitte. Ihmisten julmuus on käsittämätöntä.

Sitten yksikin naisrovasti haukkui kulmikkaaksi "eli rikolliseksi". Hänellä oli tapana kysyä aina kun jotakin sattui: Mistä hän oli tänne tullut? Hänen uskonsa oli luja muualtatulleiden pahuudesta ja Turkulaisten hyvyydestä. Minä en ole rikollinen, en väkivaltainen, en juoppo, enkä huora, enkä hulluksi diagnosoitu. Enkä ole kehitysvammainen. Enkä sosiaalipummi, kun jouduin työttömäksi aikoinaan en saanut työttömyyskorvausta koska mieheni tienasi niin hyvin. Mieheni äidin puoleinen suku haukkui sosiaalipummiksi ja erityisesti yksi serkku joka työskenteli museossa. Toivon että hänen lapsensa ovat kunnostautuneet hyvin.
Minun olisi pitänyt olla vahvenpi ja vetää raastupaan muutama akankutale ja miehenhetale.

Minä en mene vahvempien ja voittajien puolelle, se ei ole pitemmän päälle viisasta. Valta vaihtuu nopeasti.


Maailmamme on muuttunut järjellä käsittämättömäksi. Elämme järjen jälkeistä aikaa.


Sunday, January 13, 2019

Miksi juuri Oulussa

Luultavasti lähes jokainen meistä on lapsena tai nuorena joutunut seksuaalisenhäirinnän kohteeksi. Se on epämiellyttävää ja väärin.

Miksi juuri Oulussa on tapahtunut tällaista? Kulttuurintutkimus voisi tutkia tätä. Jokin vuosi sitten lestadiolaisuuden piirissä oli iso lasten hyväksikäyttö rinki. He olivat suomalaisia uskovaisia. Lasten seksuaalinen häirintä ei ole kulttuuriin sidottu asia.

Se ei ole myöskään maahanmuuttoon liittyvä asia. Jos maahanmuuttanut ja kansalaisuuden saanut henkilö syyllistyy ylipäätään rikokseen, hänet tuomitaan Suomen rikoslain mukaan. Mikäli kyseessä on turvapaikkaa hakeva henkilö, meneteltäköön olemassa olevien lakien mukaan. Mikäli lakia ei ole, tahkää se, älkää puhuko vaalipolitiikkaa.

Vaalien alla tällainen sataa persujen laariin. Luin Turun persujen julistusta asian tiimoilta. Ehkä heidän pitäisi ottaa vaaliteemaksi Muuri Turun ympärille etteivät pahat pääse kaupunkiimme. Turussahan ei koskaan tapahdu pahaa (Tt.)Turun grynderit varmasti ilahtuisiva urakoista.

Tämä tällainen ei selity pohjoisella hysterialla, ei maahanmuutolla tai uskonnollisella hurmoksella. 1800-luvun Suomessa herrat menivät huoriin työläiskaupungin osiin ja väittivät suojelevansa oman luokkansa naisia miehessä asuvalta pedolta. Kuvottavimman ajatuksen kirjoitti eräs ajan julkimo että he tavallaan auttoivat myös työläisnaisia maksamalla seksistä.

Hyväksi lopuksi vielä: en hyväksy lasten ja nuorte, sen enempää kuin muidenkaan seksuaalista hyväksikäyttöä.



Friday, January 11, 2019

Lapsuuden hellahuonehemmot



Kuulin aikoinani tutkimuksesta jossa kerrottiin mikä vaikutus lapsuuden kodin asumismuodolla asunnon valintaan. Joku tykkäsi asua hellahuoneessa sillä hän oli asunut sellaisessa äitinsä kanssa. Hän päätyi aina alkuperäiseen hellahuoneeseen ja oli mielestään onnellinen, vaikka äiti ei enää jakanut sitä hänen kanssaan.

Minä olen kotoisin maalaistalosta, en totta vie selviytyisi sellaisesta asumisesta. Maatalonemännät ovat ihan oma lajinsa. Topakoita jokapaikanosaajia. Omakotitalokin vaatii jatkuvaa korjausta ja huolenpitoa, joten sekään ei käy. Minun kohdallani meni metsään päätelmät.

Joulun aikaan haaveilin asuvani puutalossa jonka ikkunohin voisi takentaa pyhäyötarinan. Onkohan se luvallista enää? Jos vastapäätä asuisi vihamielinen asukas saisi kai pelätä. Pitää kehitellä tätäkin.

Haluan asua puutalo-osakkeessa. Olen melkein koko ajan asunut sellaisessa. Portsan aika oli hyvä asunto ja riitainen asukaskunta. Kaipaan edelleen sitä asuntoa. Siellä oli työhuone ja muitakin huoneita. Mieheni on hellahuonehenkilö ja työskenteli keittiössä, joka oli kyllä yksiön kokoinen. Hänkin tunnustautuu lapsuuden hellahuonehemmoksi. Tämä nyt ei oikein onnistu noin 6000 kirjan kanssa enää.


Lonttisten kaupunginosassa on mielenkiintoisia puutaloja. Tämä on entistä köyhälistön aluetta.

Kuvan talo on entinen rautatiläisten talo. Taloa on korotettu toisella kerroksella joskus kauan sitten. Se tekee hieman makasiinimaisen ilmeen. Talo on korjattu hyvin ja hintavasti. Tässä asunnossamme on iso keittiö joka on osittain ammattiliiton etäpistetyöhuoneena nykyään.
Täällä ei olla yhteisöllisiä, introverttien toiveuni.

Ilta pimenee. Taivaalla loistaa kuunsirppi.









Wednesday, January 9, 2019

Tammikuun 8. 2019


Virpi Hämeen-Anttila on perusteellisesti asiaansa perehtyvä kirjoittaja. Olen lukenut hänen teoksiaan ja jotkut ovat kiehtovia ja avartavia. Toisiin taas en oikein ole päässyt sisälle, vika ei ole kirjoissa, vaan siinä että en ole vielä valmis kukemaan niitä. Syytin liiasta akateemisuudesta, mikä ei kyllä ole totta.

Aloitin lukea Tiergartenin teurastajaa ja pysähdyin heti Sisäministeri Heikki Ritavuoreen. Hän oli sisäministerinä 1922 ja murhattiin. Aloin tutkia Ritavuoren (Alkujaan Rydman) henkilöhistoriaa. Minulle käy näin tämän tästä.

Tiegartenin teurastaja on dekkarisarjan viides osa. Sen aihe on kammottava lapsien teurastaja ja pilkkoja, säkittäjä ja vertautuu tulevien vuosikymmenten tuhontaan Saksassa. Muutamat uhrit ovat
juutalaisia.

Kirja on erittäin visuaalinen ja hajukas. Tunnelma on 1920-luvun tapojen ja kulttuurin tuntemuksen ahjo. Berliini on syntinen ja samalla pyhä ja paha.



Tuesday, January 8, 2019

Kuka saa hoitoa jos sairastuu tai jos vanhus tarvitsee hoitoa

Aikaisemmin tulin kirjoittaneeksi eutanasiasta eli armomurhasta. Nyt olen huomannut että nykyinen sekava ja yksityistä terveydenhoitoa tukeva järjestelmä edesauttaa, ainakin iäkkäiden potilaiden tai avuntarvitsijoiden kuolemia hitaasti tai nopeasti. Julkinen terveydenhoito on jonoistettu. Ambulansseja on vähän ja happikin on liian kallista, jos vanhuksen henki meinaa loppua.

Kotisairaanhoito ei koske haja-asutusalueiden ihmisiä. Bensa on kallista ja työvoima myös. Kuinka kauan on jo valittu hoitoa tarvitsevat ja tuottavat potilaat ja ne joita ei kannata hoitaa, ja jotka jäävät heitteille?

Missä todellisuudessa hallitus ja eduskuntakin elävät.

Tätä menoa täällä on kuilut eri ryhmien välillä kasvaneet niin ettei toista rantaa näe.



Sunday, January 6, 2019

Tammikuun 6. päivä 2019


Oli ollut Teofania. Olen vakuuttunut että Pavel Verikov saisi kurssittaa ponomarit koska he eivät taida tietää miten valmistaudutaan eri tilaisuuksiin. Hän jäi eläkkeelle jokin aika sitten.

Onneksi on vanhoja ortodoksisia naisia jotka tietävät toimintatavat. Hätätilassa he pystyisivät toimittamaan palvelukset oikein. Ennen vanhaat karuina aikoina, vanhat ortodoksinaiset saivat eritysluvalla toimittaa palveluksia vaikeakulkuisissa kylissä. He olivat jo ohittaneet hedelmällisyysiän ja kuukautusista ei enää ollut haittaa. Saastaisuus kai lhinnä estää naisia menemästä alttariin. (Jos joku kovasti hinkuaa sinne.)

Kirkon porrastasanne kallistuu edelleen.


Lennokas lumiukko Tuomaansillan vaiheilla.

Thursday, January 3, 2019

Tammikuun 3. 2019

Luin Max Mannerin romaanin Mayra Siinä on kuolemanteema läsnä. Läheisen ihmisen äkillisestä kuolemasta selviytyminen, armomurhasta eli eutanasian oikeutuksesta ja toteutuksesta. Kukaan omainen tai rakastettu ei pysty toteuttamaan eutanasiaa omaiselleen. Kirjan rakastettu Mayra sairastaa Als-tautia. Sitä on monen asteista, nopeaa ja hidasta, mutta kuolema on väistämätön: lihakset lamaantuvat, nieleminen estyy, hengitys estyy ja lopulta potilas tukehtuu. Katolisessa maassa armomurhan mainitseminen on hengenvaarallinen ja keskustelua leimaa kuolemansynnin läsnäolo.

Kirjassa on montakin nimittäjää: sello, konsertti, citikka-rohjo, jonka nimi on Lola ja jolle pitää puhua. Se on luja ja samalla hajoamispisteessä. Mies perii Lolan ja lahjoittaa sen nuorelle viulustille Malagan lentoaseman edessä. Kirjan karmein ja kaunein kohta on, kun reumaa sairastava sellisti soittaa selloa yhdessä sinfoniaorkesterin taltioinnin kanssa kuolevan rakastettunsa pyynnöstä. Kyseessä on eräs kuolinmessu. Rakastettu kuolee pian esityksen jälkeen.

Miksi kuolevalle jää ainoksi mahdollisuudeksi itsemurha kun kärsimys käy yli mahdottomaksi kestää. Jalostaako kärsimys niin paljon että eutansiaa ei voi sallia.

Yhteiskunnan sallimat ja jopa kirkkojen siunaamat kuolemat oman edun vuoksi sallitaan ja pimitetään, mutta yksilön haluama armokuolema estetään. Sopii miettiä kristillisen etiikan tilaa vakavasti.