Saturday, February 28, 2015

Kevätuhri Putinin Venäjällä

Sergei Kirov murhattiin Leningradissa (Pietarissa) 1.12. 1934. Tästä katsotaan alkaneeksi suuret Stalinin järjestämät vainot Venäjällä.

Tänään kerrottiin uutisissa että Boris Nemtsov, Putinin tunnettu arvostelija, on murhattu. Ei voi edes ajatella mitä tästä seuraa Venäjällä. Putin johtaa tutkimusta itse,harhaan varmaan, kuten Stalin Venäjällä Kirovin murhan jälkeen.

Puuttuisi vaan että Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kiril siunaisi murhan. Tästä varmaankin pidot paranevat joillekin ja pahenevat suurelle osalle Venäjän maata ja kansaa.

Demoneilla tätä ei selitellä.



Friday, February 27, 2015

Enkeli Mikael sanoi näyssä: Pelastakaa Enkelitalo gryndereiltä..."


Aamulla kun saatoin ihmisen junaan ja kävelin takaisin Ajurinkadun kautta, huomasin Louhen parkkiluolassa olevan tilaa. Aina siellä on tilaa kun olen ohi kävellyt. mitä tämä Toriparkki vouhotus on. Taidemuseon lasinen seinä hohtelee tuolla takana harmaata valoa.
Kauppiaskadun mäessä, ennen Enkelitaloa, olivat silmälasit sähkökaapin päällä. Maru, joka tuli synagogan portista kadulle, en tiedä miksi,( ehkä hän keräsi tölkkejä oudoista paikoista), sanoi että jossakin joku kaipaa näköään. Sitten hän sanoi juhlallisesti: Enkelitalo on myynnissä. Hän oli nähnyt näyn , Enkeli Mikael oli sanonut miekka ylhäällä: mene Inkun luo ja pelastakaa tämä talo gryndereiltä.

Enkelitalon ikkunassa on enkelien kuvat lasimaalattuina. En uskaltanut kuvata, minua alkoi hirvittää kuin syntistä riähkällä. Kaunis puutalo täytyy sanoa. Jos enkeli Mikael haluaa että pelastamme talon, niin järjestäköön rahat. Sanoin minä ja menin menojani.
Kuvasin myöhemmin.

Alkoi sataa märkää ryyniä taivaalta.

Wednesday, February 25, 2015

Vanha tammi kuvastuu saviseen jokeen

Nummenpakan varis tähystää kevättä.
Joki virtaa, savi liikkuu mukana. Alunalkaen Turku oli Koroisissa yläjuoksulla. Kun joki kävi matalaksi kauppalaivoille, oli kaupungin tultava pois Koroisista ja keskus tuli Tuomiokirkon unikaknkareelle. Nyt satama on meren rannalla. Kirkko on edelleenkin paikallaan Unikankarella.
Monta sataa vuotta vanha tammi kuvastuu saviseen jokeen.
Sorsat pariutuvat. Ne liikkuvat pareittaan kuten ihmisetkin.Rantapolulla kaksi ukkoa voimisteli kesken sauvakävelyn. Routa sulaa ja kuraa on.

Monday, February 23, 2015

Ketarantien viimeinen puutalo

Ketarantien viimeinen puutalo näyttää hylätyltä. Takapihalla on kaikenlaista poisvietävää rojua. Aikoinaan tie jatkui joen rantaan saakka. Siellä oli se kuuluisa bordelli jossa huippupoliitikot kävivät lystäilemässä kuulemma vielä 1960-luvulla.

Surullinen talo, en tiedä kuka lienee omistaja.

Appelsiinipuu kasvaa

Reilu vuosi sitten löysimme kadulta kaktuksenlehden. Laitoin sen taskuuni ja päätin laittaa sen ruukkuun ikkunalaudalle. Nyt tämä pikkuruinen nahistunut lehti on kasvanut kaktukseksi.


Appelsiinipuu kasvaa kohti kattoa sellaisella vauhdilla että pitää varmaankin etsiä korkeampi huone ja huoneisto. Mieluiten puutaloasunto jossa voi sahata reiän kattoon että puu voi kasvaa. Uusia lehtiä on jo ilmestynyt.

Kerran ystävämme Anu, joka on jo taivaallisissa kirjailijapiireissä, meni kerran omakotitalon asuntonäyttöön ja siellä kasvoi ihan oikea puu läpi asunnon. Järkevänä ihmisenä hän ihmetteli miten arkkitehdin aivoissa on moinen idea syntynyt. Sama talo oli myynnissä äskettäin, mutta puusta ei enää puhuttu mitään.


Avocado kuoli sairasteluni aikaan. Sillä on isot ja huokoiset lehdet ja tarvitsee kasteluua usein. Se on heräämisen aikaa nyt.

Saturday, February 21, 2015

Tsemppiä Minna Canthin talon pelastamiselle

Kirjailija Minna Canth ansaitsee talonsa pysyvän pystyssä ja toimivana, sillä hän toiminnallinen, työteliäs ja yksinhuoltaja sekä liikenainenkin. Kuopiolaiset eivät näytä tietävän millaisesta kulttuuri ja yhteiskunnallisesta vaikuttajasta on kysymys. mikäli oikein ymmärsin on Canthila myytävänä. Kirjailija Veijo Balzar on tehnyt tarjouksen NCC:lle. Hän aikoo ensin asua kaksi vuotta ilman korjausta ja tunnustelevansa talon henkeä ennen kuin aloittaa korjaustyör kulttuuritalossa. Minna Canth ei varmaankaan panisi pahakseen Baltsarin ostotarjouksen hyväksyntää.

Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo teki minuun vaikutuksen kuunnelman muodossa. Olin tuskin kouluikäinen silloin. Tunsin syvää myötätuntoa näytelmän ihmisiä kohtaan. Myöhemmin luin sitten kaiken mitä hän oli julkaissut. Hän eli aikana jolloin oli kirjallisia salonkeja. Silloin oltiin vielä yhteisöllisiä, nykyään kirjailijat tuskin pystyvät intenssiiviseen ja rakentavaan vuorovaikutukseen keskenään. Nykyään kaikki vain kilpailevat keskenään ja musertavat kannustuksen sijaan.

Minna Canth puhui naisten asemasta yhteiskunnassa, joka oli tuolloin vanhoillinen ja naisia alistava. Lisäksi sääty-yhteiskunta oli vielä hallitseva. Hän meni jopa erotiikan alueelle ja sai aikaan paheksuntaa vähän joka suunnalta.

Meillä ei napilla pelata Tässä hengessä jatkettakoon.

Thursday, February 19, 2015

Elokuva Leviafa kysyy: Miksi Jumala sallii kärsimyksen?

Venäläisen elokuvaohjaajan Andrei Zvjagintsevin elokuva Leviafan jatkaa Gogolin, Puskinin ja Dostojevskin perinnettä kuvatessaan yhteikunnan korruptiota ja sen aiheuttamaa kärsimystä. Elokuvan sanoma on Miksi Jumala sallii kärsimyksen

Elokuvan nimi viittaa vanhan testamentin merihirviöön ja viittauksia on myös Jobin kirjaan. Kuolan alueen hiippakunnan piispa on sanonut että elokuvan sanoma on totta ihmisen kärsimyksestä joka johtuu yhteikunnallisesta korruptiosta Kuolan alueella. Hän korostaa että Venäjällä taide on aina ollut kanava yhteiskunnallisen kritiikin esittämiseen. Hän ei usko elokuvan kieltämisen mahdollisuuteen.

Elokuva on herättänyt ortodoksimaailmassa pahennusta, mutta esimerkiksi Moskovan yksi piispa on asettunut elokuvan puolestajiin. Elokuva ei hymistele ortodoksien kirkon mahdollista korruptiota Venäjällä, vaan näyttää sen.

Elokuva on huomioitu Euroopassa positiivisesti.

Elokuva tulee teatterihin huhtikuussa Suomessa.

Wednesday, February 18, 2015

Kuin majakka sataman suunnalle

Merenkulun ammattioppilaitos, jossa ei liene opetettu aikoihin, on joutunut kiistakapulaksi Varsinais-Suomen elykeskuksen ja Åbo Akademian välillä. Åbo Akademia haluaa purkaa rakennuksen. ELYkeskus on valittanut Korkeinpaan hallinto-oikeuteen ja Korkein hallinto-oikeus kumosi purkupäätöksen. Rakennus on hyvällä paikalla Pakkarinmäellä. Se on kuin majakka satamaan suunnalle. Rakennuksessa ei ole hometta ja ilmastointi on kuulemma hyvä. Ehkä sitä voidaan hyödyntää yleisenä rakennuksena.
Tällainen sähkökaappimaalaus löytyi Annan kadulta. En mahda mitään sille että Kakolan rakennukset dominoivat puutaloja Arvinkadun ja Annankadun mäen puoleisessa päissä.
Arvinkadun puutaloarkkitehtuuria. Kaunis ja aurinkoinen sää. Tuuli on vieläkin kylmää.

Unohdin Sinisen talon kuolinpäivän tai murhapäivän 16.2. Se joka sillä paikalla nyt seisoo, on tyly rakennus.

Tuesday, February 17, 2015

Tässäkään asiassa ei kannata olla kokonaan mustavalkoinen

Joki jääriitteessä. Moni-ilmeinen joki sulaa, jäätä ja riitettä.
Vieläköhän jossakin kehitetään valokuvia pimiöissä ihan itse? Mustavalkoiset kuvat ovat suosikkejani näinä digikuvien aikana. Tässäkään asiassa ei kannata olla kokonaan mustavalkoinen.

Valo voi olla ja sen sävyt porevaasissa. Juuri nyt on harmaankalpea valo ulkona. Kohta sataa jäistä vettä. On helmikuu ja Suuri Paasto on alkanut Kreikka on nyt juuri uutiskeskiössä mediassa. Joko siellä kukkivat mantelipuut? Välimeri lienee yhtä vihreä kuin ennenkin. Viereinen kuva on Athoksen ruusuportin alla seisovasta munkista Minä en ole kuvannut tätä, koska olen nainen enkä pääse Athokselle. En kyllä haluaisikaan. Se ei ole minun asiani ja alueeni. Kuva on pienenä ja se korostaa nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Oikea ortodoksi ei tuo itseään tyrkylle vaan kulkee viisaasti varjossa.

Suuren Paaston jälkeen tulee Pääsiäinen. Siihen on aikaa vielä. Athoksella kuljetaan kuulemma kävellen. Mutta uivatko munkit välimeressä. Sitä ei voi tietää. Ja mitä sillä tiedolla tekisikään.

Kreikkalaisten ortodoksisuus on elämäntapa ja tapahtuma, he eivät hötkyile, vaan elävät arjessa. Olen itse vierastanut venäläistä prameaa tsaristista ortodoksisuutta. Loistoa on kyllä, mutta elämäntavaksi arjessa se ei ulotu.





Saturday, February 14, 2015

Kohotamme maljan sinulle Armas, armoitettu runon rustaaja

Runoilija, kääntäjä ja tutkija Armas Mishin täyttää 15.2. 2015 80 vuotta. Hän on syntynyt Järvisaaren Mujalla, Inkerinmaalla 15.2 1935. Hänen lapsuutensa oli kuulemma onnellinen mutta lyhyt. 1941 heidät evakuoitiin Siperiaa, jossa hän kävi venäläistä koulua ja unohti lähes täysin suomenkielen.
Tässä kuvassa puu ja sininen taivas. Minulla ei ole kuvaa päivänsankarista, ehkä puut olivat isoja ja taivas oli sininen lapsuutensa Inkerissä.
1949 hän muutti äitinsä kanssa Karjalaan. Opiskeli pedagogisessa instituutissa venäjänkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Hänen ensimmäinen runokirjansa ilmestyi venäjäksi 1961 Vdorogu eli Matkalla.

Hän kaipasi suomenkieleen ja kotiin Inkerinmaalle, mutta koskaan hän ei päässyt kotiin perille.

Samaa matkaa
Kotimaahan palaan
Kaikkia liikennevälineitä käyttäen
Viimeiset virstat kuljen jalkapatikassa.
Mutta tänäänkin olen yhtä kaukana määränpäästä -
Inkerinmaastani.


Suomenkieli kuitenkin palasi ja hän julkaisi suomeksi:

Ikkunani katsoo maailmaan 1976

Juuret avaruuteen 1980

Kotikyläni pääskyset 1986

Inkeriläisen laulu 1995

Sillä aikaa kun siivet kasvaa 2000

On myös kääntänyt venäjäksi Kalevalan yhdessä Eino Kiurun kanssa.

Hän on ollut myös Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtaja. Hänelle on myönnetty Karjalan kansantaiteilijan arvo. En ole varma missä hänen kotinsa on nykyään, sillä en ole tullut kysyneeksi. Sen tiedän että hänen henkinen kotinsa on suomenkielessä ja Inkerinmaalla.

Tapasimme Armas Mishinin ensimmäisen kerran Petroskoissa Kiilan kulttuurimatkalla 1972.
Hän on aina ollut hyvin suveneeri ja hauska ja älykäs ystävä. Meillä on ollut monia hauskoja hetkiä ja hienoja keskusteluja tavatessamme rajan molemmilla puolilla.

Nostamme maljan kunniaksi Armas! Hyvää syntymäpäivää ja monia armorikkaita vuosia.

Aamun harmaassa kajossa muistin Matelin runon


http://runosto.net/kanteletar/lasten-lauluja/luojan-kukku/


Yöllä oli satanut räntää. Maisemassa oli autojen tekemiä sururaitoja valkoisessa maassa. Lumi sulaisi pois hetkessä, sade muuttuisi vedeksi ja harmaus olisi täydellinen iltaan mentäessä.

Miksi puhua surusta kun elämä suorastaan pursuaa ympärillä. Matelin runoissa on aina suru ja ilo vierekkäin, elämän kaksi vahvinta tunnetta. En puhu rakkaudesta mitään, sillä se on ilon ja surun yhteinen tuote. Tämä on kaukana tunteilusta, pintatunnelmoinnista ja sentimentaalisuudesta.

Arki on turvallinen ja hyväksi kaikille. Pensasaita täytyy tasata ja leikata. Mieluiten leikkaisin sen kokonaan pois ja laittaisin palkkiaidan jossa olisi portti tai ovi kadulle.

Siispä kumisaappaat jalkaan ja menoksi.

Friday, February 13, 2015

Kun yliopisto muutti torin reunalta Ryssänmäelle

Yliopiston luentorakennuksia ja taustalla hyväkuntoinen puutalo, vesitorninmäki eli kansanomaisemmin Ryssänmäki. Yliopiston päärakennus oli aikoinaan Yliopistonkadulla, torin varrella, mutta se kaunis talo häiritsi liikaa gryndereiden silmää ja se purettiin. Kolme ristinmerkkiä ja rukous gryndereiden ja kaupungin johtomiesten kauneudentajun puolesta, että se tulisi heille lihaksi.

Yliopisto siirtyi Ryssänmäelle ja levittäytyy nyt ympäristöön. Luonnontieteiden talo taustalla mäellä. Olen muuten sitä mieltä että yliopiston uusi toimintamalli on tuhoisa tieteelle. Ei pitäisi lähteä elinkeinoelämän juoksupojaksi ja tieteen alistamiseksi rahalle.
Kas kun yliopistolla ei ole omaa parkkiluolaa. Ehdotan että toriparkki jatketaan yliopistolle saakka, suoraan joen alta ja tuomiokirkon alta ja ryssämmäelle. Voisivat nuokin puutalot säästyä kun parkkipaikkoja ei enää tarvita.
Arvidsoninkadun valkoisia taloja.
Tämä talokaunotar on humanistisen tiedekunnan käytössä, tai oli, en tiedä onko enää. Nuoria sieltä ovesta ulos tuli joten opetusta lienee.

Thursday, February 12, 2015

Kasarmin puutaloja Turussa

Turun vanhan kasarmialueen puutalot omistaa Yliopistokiinteistö. Puutaloissa on ollut yliopiston oppiaineita, ja joissakin on vieläkin. Kuvan puutalo on Caloniankujalla sijaitseva iso puutalo. Talot ovat olleet tyhjillään ainakin vuoden. Hometta taloissa ei liene koska en oireillut. Olen homeherkkä henkilö ja nenäni sanoo heti jos sitä on lähettyvillä. Näitä kahta taloa luultavasti tullaan purkamaan joskus.
Talon maali on rapistunut päädystä ja ilme on hylätun oloinen. Hailea sininen vivahde lisää alakuloa.
Talon ikkunoista yksi on rikottu ja kummitusmainen riekaleharso luo hätyrää oloa. Talo ei ole huonokuntoinen, vaan väärässä paikassa kalliilla tonttimaalla.
Arvidsoninkadun kauniit puutalot lasiverantoineen ovat venäläistä puutaloarkkitehtuuria jonka soisi säilyvän. Kuvan rakennus on entinen kulttuurihistorian päärakennus. Taloja ympäröivät sireenipensaat ja jalavat tai lehmukset. Näitä valkoisia taloja on ainakin kolme.
Venäläinen arkkitehtuuri Turussa on jäänyt pimentoon valtavirrasta. Ihmettelin kyllä Turun Kulttuurivuoden tarjontaa, Autonomian aikaa ei hyödynnetty lainkaan. Ehkä haluttiin luoda länsimaista Suomen historiaa ja mielikuvaa jostain mitä ei ole.

Poliittisen historian ja valtio-opin rakannus. Huomatkaa takorautaiset ovikoristeet.
Arkkitehti Jukka Paaso on kirjoittanut artikkelin venäläisestä arkkitehtuurista Turussa. Kiinnostuneet voivat bongata näitä rakennuksia kävelleissään kaupungilla. Niiden yllä ei leiju "ryssänhaju", ainoastaan rauhanajan historia.
Yllä Suomen Lotta näköispatsas. Ajattelen aina ohikulkiessani että eikö jokin taideteos olisi ollut parempi.

Kasarmin talojen kohtalosta ei ole virallista tietoa.


Tuesday, February 10, 2015

Orava kuulostelee kaveria



Turussa paistaa aurinko ja lämpötila on +7,8. Harakat mekastavat katoilla. Orava naksuttelee kaveria kisailemaan.


Auringolla on energisoiva vaikutus ihmisiin. Jotkut laittavat asuntonsa myyntiin ja alkavat rakentaa uutta pesää kuin eläimet yleensä meillä keväisin. Puutaloasunnot käyvät pieniksi perheenlisäyksen myötä. Portsassa puutaloasuntoja ostavat nuoretparit ja sitten asunto käy ahtaaksi kun lapsia tulee. Tästä on varmaankin peräisin hokema että puutaloasunnolla hankitaan pesämuna parempaan asuntoon. Minä en usko kaikkien kohdalla tähän. kaikki eivät laskelmoi, laskelmointiin pystyvät ainoastaan synnynnäiset pyrkyrit.


Orava kuulostelee ja katselee ja asettuu poseeraus asentoon. Uskon että se on tottunut kameraan. Sopivasti kesy ja utelias.




Parhaimmillaan oravia oli kuusi juoksemassa pitkin aitaa kattoja ja puita. Orava tulee sisällekin jos ikkuna on sopivasti auki. Se sumeilematta ottaa leipäpaketin mukaansa, vaikka se olisi itseään isompi pussi. Hamstraaja on aina hamstraaja. Orava hamstraa ruokaa omiin kätköihinsä. Ihminen hamstraa kaikkea mahdollista kotiinsa ja varastoihinsa, jopa niin että lopulta perheenjäsenten on poistuttava kodista että hamstraaja saa tilaa tavaroilleen. Hamstraajan kodista lähtevät muut asukkaat, tavarat eivät lähde. Joskus asunnonmyynti ilmoituksissa näkee korostettavan varastojen ja komeroiden määrää, joka on tietenkin pois asumisesta.




Orava sanoo heippa kaikille, hänellä on asunto.

Monday, February 9, 2015

Portsalaisessa iltapäivässä Kakolan mäeltä kuuluu kilkettä ja kirskuntaa

Lisko paistattelee portsalaisella sähkökaapilla. Muraatinlehdet loistavat Raisan päivän kunniaksi. Kakolan mäeltä kuuluu kirskuntaa ja kilkettä, nostokurki maisemassa.
Auringonkukka on pudottanut terälehtensä, siemenkota hohtaa helmikuun valossa. Tihuttaa sadetta.
Tässä kuvassa on perhosentoukka mutta kamerani vetelee viimeisiään ja arvauksen puolelle menee ellei tiedä.

Kakola uhkaa mäenpäältä pieniä keltaisia puutaloja. Jyskettä kuuluu ja työmiesten keskustelua koneen äänien yli. Minulla ei juuri nyt ole mielipidettä asiasta.

Sunday, February 8, 2015

Jossakin savuavat rauniot ja uusia syntyy

Aurinko nuhruisessa sementtiseinässä. Taivas sinistäkin sinisempi ja lumen rippeet hohtavat kuolemaansa. Lumi ei kuole, se haihtuu ilmaan tai sulaa maahan. Harakat juoruavat puissa ja räystäillä. Harakoilla on hierarkia kuin oikeilla uskovaisilla kirkkokahvipöydässä. Kuka ottaa paastokakkua ensimmäiseksi. Kursaillessa kahvit väljähtyvät ja tunnelma kuin alennusmyynnin illassa. Kuka haluaa viimeisen tarjouksen lunastaa. Nokkelin harakka nappaa kultalusikan.

Tänään on Tuomiosunnuntai ja Kynttilänpäivä. Muinoin vietiin kynttilät kirkkoon siunattavaksi ja katoliset vienevät vieläkin.

Maailma on kuva enemmän kuin sana. Jossakin savuavat raunot ja uusia syntyy samalla kun johtajat pohtivat rauhan asiaa. Kaikkihan rauhaa haluavat, mutta jotkut valmistautuvat sotaan.

Taidemuseossa on mielenkiintoisia näyttelyjä meneillään. Ellen Thesleffin näyttely on hurmaava. Taidemuseon kahvilassa loppuivat puhtaat kahvikupit, väkeä oli paljon liikkeellä. Inhimillistä.
Tässä kuvassa on näkymä kaskenkadulle.



Saturday, February 7, 2015

Kuvien takana toinen kuva

Valkoinen ei ole täysin valkoinen. Taakse kätkeytyy ikoni, Liettuasta ostettu pieni matkaikoni. Vanha kamerani teki omat sovelluksensa. Tai sitten ikoni ei pidä kamerasta.
Kuva samaisesta ikonista . Värimaailma kiehtoo tässä. Kuvan takana voi olla toinen kuva.
Konsankatu radan toisella puolella. Konsan kartano lienee kaikille tuttu paikka ja toimii kaiketikin kulttuuri ja kurssikeskuksena. Konsan kartano on noissa aikaisemmissa kuvissa näkyvillä. Kuvan rakennus on talo kadun varrella.

Friday, February 6, 2015

Perinneruoka Tilli eli tillitys

Oletteko syöneet Ilomantsilaista perinneruokaa Tilliä? Sillä ei ole mitään tekemistä tillin, maustekasvin kanssa. Siis otetaan ohrajauhoja sopiva määrä kattilaan, laitetaan vettä niukalti ja keitetään kypsäksi puukalikalla sekoittaen ettei pala tai paakkuunnu. Keitetyn ohran täytyy olla kuivaa ei vetistä. Syödään kokkelimaidon tai piimän kanssa. Voi myös törsätä eli ottaa lusikkaan voita ja syödä voin kanssa.

Tilli nimi tulee äänestä joka syntyy ohraa keitettäessä. Se on tillitystä.

En muista että lapsena olisin sitä syönyt. Vanha äitini oli ollut Tilli kutsuilla naapurissaan. Tilliä tehtiin hänen lapsuudessaan usein

Aurinko paistoi ja joki lainehti, kaduilla puroili kevättä.

Wednesday, February 4, 2015

Suolasilakan ylistys

Suolasilakat asetetaan keitettävien perunoiden päälle loppuvaiheessa. Jos silakat ovat olleet kauan suolaliemessä, on hyvä liottaa ne ensin. Tämä on vanhaa perusruokaa, lisukkeet voi jokainen keksiä makunsa mukaan.
Suolasilakoita voi myös käyttää itäsuomalaisen peruna eli potattilaatikon tapaan. Tarvitaan perunoita, sipulia, silakoita, vettä ja pekonia tai läskiviipaleita. Läskin voi korvata muullakin. Vanhanajan perunalaatikko oli taivaallisen makuista. Olen tehnyt nykyään usein tätä laatikkoa ja lisännyt palsternakkaa tai selleriä ja purjoa, ja joskus tomaattiakin. Halpaa ja hyvää ruokaa. Annetaan kypsyä ainakin parituntia uunissa. Jos on leivinuuni, niin voi kypsentää jälkilämmössä. Silakat ovat suolaisia, suolaa ei tarvitse käyttää ollenkaan.

Ostin suolasilakoita ison pytyn kauppatorilta ennen joulua.

Itäsuomalaiseen, oikeaan, potattiloutaan käytetään muikkuja, joko kuivattuja tai suolattuja. Kuivattuja muikkuja olen kaivannut, sillä niistä saa paastoruokaa, etenkin kalakeittoa.
Aurinko kajastelee. Nollakeliä.

Tässä naapurin pojan tekemä lumiukko. Koiran hävytön on pissannut lumiukkoon.

Tuesday, February 3, 2015

Rauhallinen maisema Nummenpakalla

Näkymä keittiön ikkunasta Nummenpakalla. Omenapuu lumessa.
Kaksi kuvaa bussipysäkillä olleesta roskiksen vartijasta. Lumiukkoja on nyt juuri kauupungissamme monia. Jotkut ovat tosi taiteellisia ja sitten on näitä tilannekuvia lumiukoista. Perinteisiä lumiukkoja näkee enää harvoin. Lapset tekevät perinteisiä ukkoja porkkananenineen ja keppeineen ja hattuineen. He ovat konservatiiveja tässäkin. Jotkut lumioliot ovat hauskoja ja kekseliäästi toteutettuja. Lunta on ollut viime aikoina kitsaasti, mutta kun sitä saadaaon käytettävä kaikki saatu lumi hyödyksi nopeasti.
Talvinen maisema Vanhalta Hämeenkadulta. Rauhallinen tunnelma. Ei ole ole vielä sininen hetki, ennen hämärää. Harmaata ja valkoista, seassa puiden grafiset mustat varvut.
Harmooninen kuva. Vanhat talot maisemassa kuin aina olleita. Täällä on pieniä omakotitaloja enimmkseen. Sitten paritaloja ja puutaloyhtiöitä. Tämäkin alue on vanhaa työväen asuinaluetta, mutta talot eivät ole ihan niin maisemaan viskattuja kuin Raunistulassa. Yksi naapuri kertoi löytäneensä kirveen lattialankkujen alta. Me taas löysimme kommunistista manifestia 1930-luvulta kellarin kätköistä. Luokkatietoisuus oli vahvaa ja tiedostavaa.
Tässä vanha talo ja vaahtera joka tappoi pensasaidat. Haluaisin rakentaa puisen aidan koska orapihlaja-aita on vihon viimeinen aita jonka haluaisin.
Tämä on Vanhaa Hämeentietä Hannunniittuun päin.