Tapasin entisen opiskelutoverini Turun Yliopistosta bussipysäkillä. Hän ei suostu syjäytetyksi. Hän on taistellut työpaikasta kohta kymmenen vuotta Turun kaupungin kanssa. Hän ilmoittaa selkeästi, toistuvasti että haluaa työtä. Kaupunki ei anna työtä. Miksi ei anna? Tämä kahden tai melkein kolmen laudatturin maisteri ei suostu työttömäksi, mielenterveyspotilaaksi eikä tee itsemurhaa; hän haluaa työtä. Hän on sinnikäs työtä vieroksumaton ihminen. Hänellä ei ole suhteita, poliittista jäsenkirjaa ja lisäksi hän on arkisen näköinen ja yli viisikymmentä vuotias. Hän on tottelematon eikä suostu syrjäytetyksi. Tärkein syy lienee kuitenkin se, ettei hän ole turkulainen. Turussa kaupungin työt on miehitetty luottamusmiesten puolisoilla ja lapsilla ja lapsenlapsilla. Lisäksi työntekijöiden lapset sijoittuvat aika kätevästi kaupungin töihin. Yliopistolla on näköjään sama käytäntö nykyään. Hyvää on se että hän on sinkku ja lapseton. Yleensähän myös syrjäytettävän lapset syrjäytetään Turussa, vaikka olisivat miten fiksuja hyvänsä.
Kunnioitettavaa sinnikkyyttä näinä alasajon aikoina. Hän ei ole yksin. Meitä on monta.
Miksi emme liittyisi yhteen ja perustaisi akateemisten akkojen akkaenergia-ryhmää.
No comments:
Post a Comment