Tänä aamuna tein karjalaista perinneruokaa eli sultsinoita. Jokainen karjalainen osaa tehdä sultsinoita. Tai muuten on tätien ja emäntien mielestä häpeällinen henkilö. Onneksi minulla on vanha puuhella jonka päällä riisivelli sakenee ja hautuu sopivaksi. Mies on ammattiyhdistys seminaarissa joten keittiö on vapaa valtakunta heimoriitteihin. Hänellä on työpiste keittiön nurkkauksessa, hän tykkää keittiön lämpimästä ilmapiiristä.
Nyt täytyy lähteä viemään lämpimäisiä lapselle joka osaa kyllä itsekin valmistaa sultsinoita, mutta se ei ole sama asia. Turkulaisille ei pidä antaa edes lämpimäisiä; alkavat heti miettiä: mitä se minusta haluaa
Ovat epäluuloisia ja varuillaan kaikkien kanssa. Olen törmännyt usein Turussa lauseeseen: Mitä hän sillä tarkoitti? Ikään kuin aina joku tarkoittaa muuta kuin mitä sanoo ja tarkoittaa. Seikkailupuistossa aikoinaan turkulainen työkaveri sanoi että: Häh, etkö vieläkään ole oppinut että turkulaiset itse eivät koskaan sano sitä mitä tarkoittavat. Asiat hoidetaan privatisti ja päätökset samoin. Kun turkulaiset tarkoittavat, se tietää huonoa kaikille tai joillekin.
Lopuksi Toivo Laaksoa
...Ja löydät myös paradoksit, kuulen
muinaisen mummon sanat:
Elämää minä rakastan,
ja kuolemaa kaipaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment