Sataa, on harmaata ja lämmintä. Olin ajatellut käveleväni Turun linnan puistoon tänään ja sivunnut samalla silakkamarkkinoita. Nykyään ne ovat Saaristolaismarkkinat. En mennyt linnan puistoon nostalgoimaan.
Kotipihan kynitty puu ei ole uhkana romahtaa. Lahot oksat karsittiin pois uhkaamasta talojen kattoja. (Kuva oikealla.)
Silmiini osui kirjoitus puutaloasuntojen sisäremonteista. Asunnon myyjät ilmoittavat usein...renontoitu vanhaa kunnioittaen... Tarkempi tutustuminen osoittaa kuitenkin että vanhaakunnioittava rakentamisen asiantuntemus on ollut hakusessa. Itse olen hakenut puutaloasuntoa jossa on vanhaa, ronskia oloa. Monen tuhannen kirjan sijoittaminen johonkin asuntoon on haaste. Taulujakin on tullut haalittua. Luulen olevani harvinainen asunnonetsijä. En ole juurikaan kirjahyllyjä, kirjoista puhumattakaa, nähnyt yhdessäkään asunnossa, en edes Raamattua pöydällä, vaikka se on aina ollut perinteisesti jokaisessa kodissa oleva ainoa kirja virsikirjan lisäksi. Almanakkaa en kirjaksi laskisi. Nyt en tarkoita että kirjoja ja tauluja pitäisi olla, ei niitä tarvitse olla, mutta jos niitä on, olisi oltava ikkunatonta seinätilaa tarpeeksi kirjahyllyjä varten.
Ehkä olen romantikko ja väärällä vuosisadalla. Lisäksi myytävät puutaloasunnot ovat suhteettoman hintaisia kuntoonsa nähden.
Alla olevaa Pro Wanha Jokela - paitaa saa ainakin paikan päältä, Jokelan tiskiltä.
No comments:
Post a Comment