Kun olin lapsi oli ainakin Pohjois-Karjalassa vielä Kekrinä juhlavaa. Nyt kukaan ei enää muista koko kekriä. Kekrin aika kesti kaksiviikkoa. Ennen sotia, kun oli vielä piikoja ja renkejä ja elettiin maatalousyhteiskunnassa, palvelusväellä oli kahden viikon loma. Usein myös piiat ja rengit etsivät silloin itselleen uuden palveluspaikan.
Vainajia oli muistettava kekrinä. He tulivat maanpäälle vierailemaan, lähteäkseen taas pois, kuten uskottiin. Tärkeätä oli että vainajia kohdeltiin kuin piispaa pappilassa; oli viinaa, olutta ja paistia. Kekrin aikaan teuratettiin karjaa ja muutenkin ruokaa oli runsaasti. Kekrin aattoillasta pyhien loppuun asti, piti välttää puhetta, kovia ääniä ja huonoa käytöstä.
Nykyään viedään vainajien haudoille kynttilöitä juuri kekrinä. Perimmäinen tarkoitus lienee tulen torjuvan pahuutta ja kuolemaa.
Tänä vuonna kekrin sää on leuto ja kolean kesäinen. Routa, jäätynyt maa ei kopise saappaiden alla. Pimeys on syvää. Marraskuu; eivätkä kaikki puut ole riisuttuja vieläkään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment