Luin juuri Stanislav Fostakovin Frosjan talo kirjan. Oikeasti se määritetään lastenkirjoihin. Se oli hullun hauska ja asiaakin oli. Lopussa on 1800-luvun venäläisen mahtiporvarin talon arkkitehtooninen kuva. Talo on pohjoisen Venäjän rakennustyyliä.
Oikea maalaisnainen on kirjan mummon ihanne naisesta ja kova työnteko palkitsee. Tyttö, Frosja, on päähenkilö ja mummon mielestä hän on oikea maalaisnainen sillä hän hoitaa puutarhaa oikein. Eläinkuntaa edustaa Kova työkarhu, joka ei osaa pilkkoa puita mutta siivoaa lumet ja käy kaupassa. Sitten on kana joka osaa puhua kaksi sanaa: Ihanaa ja Kamalaa! En kerro enenpää, lukekaa itse.
Luin jo jokin aika sitten Oneiron ja olen vaikuttunut vieläkin. Vaikuttavinta nyky- proosaa maassamme. Jotkut kirjat jäävät tajuntaan pitkäksi aikaa.
Luin yhdeltä istumalta Norjan tunnetuimman dekkaristin kirjan Verta lumella II. Tarina oli hyvä ja loppuratkaisukin oli mukiin menevä.
En tiedä mitä vuosi tuo tullessaan. Jotain uutta toivottavasti ja vanhat jutut saisivat jäädä.
No comments:
Post a Comment