Kävelin kirjastoon. Lainasin taas Sergei Dovlatovin Meikäläiset. Se on niitä kirjoja joihin palaan. Sää on lauhtunut. Tunsin sen kävellessäni kotiin. Olin tuntevinani lumen tuoksun, mutta lumi kyllä tuoksuu ainoastaan kevättalvella. Ehkä ajattelen kevättä.
Taas todiste itäsuomalaisesta tavasta käsitellä hyvällä tavalla pelottavaa asiaa. Tarkoitan Kyllikin siskot ryhmää Joensuussa. Huumori ja ystävällisyys ovat parempia keinoja kuin äkkiväärä hyökkäys. Muistan nuorena ihmisenä Turkuun tultuani että työkaverini Luovassa toiminnassa sanoi ettei bussikuskille tarvitse hymyillä ja tervehtiä. Se ei ole täällä tapana. Olin ihmeissäni. Meillä itäsuomessa olisi ollut huonoa käytöstä moinen yrmyily. luulen että naamapeuslukemillakulttuuri juontaa juurens turkulaisesta epäluuloisuudesta. Täällä vieläkin mietitään joka asiasta että mitä se sillä tarkoitti.
Mitä huominen tuo tullessaan Turussa. Ovat kutsuneet huomiseksi äärioikeistolaisen seminaarin koolle. Tämä aika on käynyt vaikeaksi ymmärtää.
Pentti Linkolan määritelmä kodista on mielenkiintoinen. Koti on paikka jossa käydään tammi ja helmikuussa nukkumassa. Muuten ollaan ulkona. Siisti koti on ikävystyttävä .
Olen lähes samaa mieltä, ainakin siististä kodista. Vanhan ajan tupa oli kyllä verraton keksintö eli toimitila. En ole koskaan pitänyt olohuoneesta, en ymmärrä sen merkitystä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment