Kävelimme uudenvuodenkävelyä kaupungilla. Kadut ovat pitkälti jo sulat ja maa musta.
Huraa, huraa häitä kello löi jo kakstoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkeaa kuin lunta: se ken tulee viimeisenä onpi kuolema.
Joen toisella puolella loistaa Pinallan valot. Joki toistaa saman. Olen käynyt tuossa ravintolissa noin kolme kertaa. Ylipäätäänkin olen huono poikkeamaan ravintoloihin ilman asiaa tai ohjelmaa.
Pinella on tiettävästi Turun vanhin ravintola jossa kokoontui kulttuuriväkeä 1800-luvullakin. Nils Henrik Pinello perusti sen 1847. Siellä ovat istuneet ja nauttineet sellaiset henkilöt kuin: J. W. Snellman, Elias Lönnrot, J.L. Runeberg, Sakari Topelius ja Josef Julius Wecksell. Lauantai-seura kokoontui hilpeissä merkeissä ja Suomi aloitteli kansallisen heräämisen aikaa.
Pinella toimi yhtä jaksoisesti vuoteen 2004 asti. Sitten se odotti peruskorjausta suhteellisen kauan. Nykyinen Pinella on ollut toiminnassa muutaman vuoden. En ole käynyt tässä uudessa Pinellassa koskaan. En tiedä millainen asiakaskunta heillä on.
Tässä on vanha kesä-ravintola Samppalinna. Ravintolan suunnitteli arkkitehti von Hedegen ja rakennutti von Rettig 1865. Rettig halusi elävöittää jokirantaa. Elävöittäminen ei ole Toriparkin keksintö, vaan sitä harrastettiin hyvin ja kauniisti jo 1800-luvun Turussa. 1960-luvulla tosin moni tuon ajan kaunis rakennus koki kuolon vandaalirakentajien toimesta.
Olen käynyt yhden kerran Samppalinnassa, ja silloinkin oli joku luovan toiminnan epävirallinen kokous. Samppalinna on hyvin huvilamainen miljööravintola, kaunis ja tunnelmallinen.
No comments:
Post a Comment