Sataa tihuuttaa ja se on hyvä. Sateen jälkeen ihmisen on helppo hengittää. Olen alkanut epäillä ohdakkeen aiheuttavan reaktioita. Tänään ihastelin niitä jokirannanssa ja kotinurkalla äkkiä oli nenä tukossa ja kurkkutäynnä jotain pölyä, pärskin aika tavalla ja vieläkin kurkku on kipeän oloinen. Vanhemmiten ihminen herkistyy näämmä monella tavalla: tuoksut voimistuvat ja väitän että tuoksut laukaisevat muistoja jotka aiheuttavat oireita. Yksi tuttavani katsoi näytelmää telkkarista ja alkoi yskiä koska siellä tupakoitiin; hänen aivonsa loivat tunteen tupakansavusta. Tämä ei tarkoita etteikö ihminen olisi allerginen, vanhemmiten vain käy noin. Yleensä aisteihin liittyvät muistot laukaisevat kokonaisia tapahtumaketjuja jotka ovat vaipuneet unhoon.
Päivänkakkarat ovat Nummenpakalta. Ne kukkivat todella riehakkaasti näin viileänä kesänä.
Mikään kasvi ei kasva turhaan. Villiviinin voi ohjata kasvamaan ylöspäin pois kuristamasta maanpinnan kasveja. Ylipäätään järkeä käyttämällä saa aikaan fantasiaa ja taidetta.
Jokirannan puskapeikko oli onneksi niin juovuksissa ettei hän pystynyt lyömään ketään, ainoastaan huorittelemaan naisia ja haistattelemaan.
Tuureporinkadulla aloin ihmetellä herjakirjoitusta jossa nimeltä mainiten kerrottiin Turun Sanomain omistajan avioerosta ja muusta intiimistä. Olemmeko tulleet keskiaikaisiin menetelmiin julkisen häpäisemisen saralla. Näitä tällaisia Teesejä näkyy ottomaateissa jatkuvasti. Ensimmäisen kerran näin noin henkilökohtaisen kirjoituksen pylväässä.
Niin mielelläni muuttaisin muualle tästä nurkkakuntaisesta kaupungista. Katutapahtumien esiintyjät lienevät muualta Suomesta käymässä kuten turistitkin. Katselin sirkusesitystä Rantakadulla ja ajattelin että he olivat takuulla savolaisia. Hauskoja nuoria. Kuvat epäonnistuivat kovassa valossa.
No comments:
Post a Comment