Olimme saunomassa Nummenpakalla ja silmiini osui tämä taideteos. Ostimme sen Auran taiteiden yössä kauan sitten. Ystävämme Anu, joka on jo kuollut, väitti että se on hänen kuvansa. Taiteilija on alitajuisesti ikuistanut hänet koska hän oli aina halunnut kartanon emännäksi. Sitä hän oli halunnut ja vielä vähän ennen kuolemaansa mieheni etsi netistä erään tietyn kartanon tuoteselostetta. Jos sota ei olisi vienyt Viipuria, niin Anu olisi elänyt Viipurissa ja hänellä olisi melko varmasti ollut maaseutukartano jossakin. Aina eivät unelmat toteudu.
Tuohon Auran taiteiden yöhön liittyy nuisto että minua ryssiteltiin. Minusta ryssittelijä oli tylsä tyyppi.
Asunnoista puheen ollen. Näin unta että olin muuttanut uuteen asuntoon. Yksi seurakuntalainen tuli yllättäen kylään ja hermostuin. Huoneistossa oli jykevät vanhapunaiset lattialankut ja huoneisto oli iso. Huonekaluina oli vanha hajoamassa oleva korituoli ja muuttolaatikoita joiden päälle vieras ei voinut istua koska hänellä oli hienot vaatteet ja hän oli laihtunut paljon ja tukka oli hyvin. Lähtiessään hän sanoi että ovi kannattaa lukita vaikka olisikin kotona.
Heräsin ahdistukseen. Eikö näistä pääse eroon unissakaan.
No comments:
Post a Comment