Liike-elämä ei ole ratkaisu kaikkeen, vaikka se näyttäisi olevan uusi uskonlahko maassamme. Olen asunut Turussa erinäisiä ajan jaksoja ja aina on menossa tai valmisteilla jotain liikemiesten ja kunnallispoliitikkojen kähmintöjä ja hölmöjä päätöksiä. Raja ylitetään, mikäli lakkautettavaksi ilmoitetut lastenkodit todella lakkautetaan. Kaupungin päätösten tekijät pitäisi haastaa oikeuteen heitteillejätöstä, ja huostaan ottaa koko poliittinen eliittimme Turussa. Näillä lapsilla on varmasti ihan tarpeeksi kokemuksia tylystä ja kylmästä elämästä ilman elämän uudelleen hajoittamista.
Jotkut Turun ortodoksiseurakuntalaiset aikoinaan riehuivat lähes joukkopsykoosissa ja uhkailivat erotettua kirkkoherraa puolustaneita henkilöitä kostolla ja teloituksilla mikäli vanhat hyvät ajat palaisivat (1918).
Heistä oli tuolloin häpeällistä olla turkulainen. Samat kristityt eivät nyt ole puolustamassa viattomia lapsia. Tämä ei ehkä ole heistä tarpeeksi häpeällistä. Minusta sydämenkylmyys on kirkkokuntammekin ongelma. Ei tulisi mieleenikään enää hakeutua keskusteluun hädässäni virallisten ortodoksipappien tai piispojen kanssa. Noilla poispotkituilla tuntuu sen sijaan olevan lämmin sydän ja tolkku tallella. Turku on hyvä paikka elää kun sulkee korvansa ja silmänsä ja keskittyy itsekkääseen olemiseen. Puhun nyt virkamiehistä ja päättäjistä. Tavalliset turkulaiset ovat kunnollisia ja ahkeria ihmisiä.
Ehkä Turun pitäisi palaa ainakin kerran vuosisadassa. Ehkä se lisäisi inhimillisyyttä. Liikemiehetkin saisivat tekemistä.
No comments:
Post a Comment