Vastavirtaan.

Lähes jokainen turkulainen, joka on kävellyt Eerikinkadun alkupäässä, on huomannut tämän uuden, valtaisan ja taidokkaan teoksen.
Näitä taideteoksia pitäisi olla enemmän kaupungissamme elävöittämässä lähes ankeaa kaupunkikuvaa. Kuva itsessään herättää kysymyksiä. Onko kuvan mies nöyrä, alistunut vai neuvoton? Kuvan tunnelma ei ole ilonen, eikä harraskaan.

Jokivartta kävellessäni näin ihmisiä kalastamassa. Yksi kalastaja sai kalan ja oli onnellinen. Sinne vaan kaikki köyhyysrajalla elävät ja me muut joutoeläjät onkimaan särvintä.

Sitten ajattelin näyttelijä Anneli Saulia joka kertoi tv-dokumantissa uineensa Pielisjoessa vastavirtaan. Aurajoessa ei voi uida vastavirtaan. Se on liian pieni joki. Kirjastosilta pitäisi rakentaa Pennisillan paikalle. Se olisi liikenteellisesti järkevää ja historiallisesti oikein. Sitäpaitsi se ei pilaa kansallismaisemaa.

Vastavirtaan uimisesta tässä kaupungissa ei saa kuin takiaisia takkiin. Kirjailijat, taiteilijat ja muukin kulttuuriväki myötäilee virallista linjaa. He pelkäävät apurahojensa puolesta. Vastavirta onkin marginaalia, ne jotka ovat marginaalissa uskaltavat uhmata.