Limingan niitut ja muita ihmeteltäviä asioita...

Kirjailija Paavo Rintala tai ystävämme Anu, tai molemmat, kertoivat aikoinaan hurmioituneensa Limingan niityistä. Tässä tapauksessa pitäisi puhua niituista. Ajoimme Limingan ohi ja minä tähyilin niittuja. Niitut olivat jossakin muualla kuin päätien varressa. Tulomatkalla ajoimme Ylivieskan kautta; yövyimme siellä. Tästä ei ole mitään kerrottavaa.

Pohjanmaa on sarja toisiaan muistuttavia kyliä ja peltoja. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä että täällä on kuin Satakunnassa. Olimme Satakunnassa ja maisemapiiri sen mukainen.

Limingan niitut täytyy etsiä. Mies kyseli lakeuksien läpi ajettaessa että kelpaisiko nuo niityt? Ei kelvanneet koska ne eivät ole Limingan niitut. Yksi ohiajelehtinut ehdokas alla:


Nyt olemme Turussa. Sää on tavallinen syyskuun lopun sää; harmaa, välillä kuulas ja sumua aamulla.

Joensuussa aiotaan kuulemma purkaa vanha kulttuuriravintola Jokela. On kuulemma päässyt huonoon kuntoon, miksiköhän?

Turussa taas puretaan vankkoja hirsisiä puutaloja. Tilalle rakennettaneen rumia kerrostaloja jotka kestävät pahimmillaan vuoden korjaamatta. Eikö noita hirsitaloja olisi voinut korjata homeallergikoille? Hirsirakenteinen puutalo hengittää toisin kuin uustuotantoa oleva kerrostalo. Ja onko lopultakaan tutkittu kerrostalojen muovimateriaalien erittämän toksiinin määrä?

Limingan niituista ei ole kuvaa. Ei ole kuvaa Jokelastakaan vielä. Paitsi allaolevan rosvosin Internet-perinteen mukaan KUn sivuilta: