Meillä Pietarissa oli komeita kirkkoja

"Olja-täti jupisi tavallista mantraansa suomalaisessa, protestanttisessa lähiössä olevassa yksiössään. Hän oli osallistunut kirkollispoliittiseen keskusteluun lähettämällä kirjeen korkealle kirkonmiehelle ja vaatinut komeaa katedraalia Kuukkelisuon lähiöön. Keskustassa oleva kirkko ei vastannut hänen kirkkorakennuskäsitystään."

Meillä Pietarissa oli komeita kirkkoja. Kävelimme usein Iisakin kirkon ohi babuskan kanssa. Olja-täti oli vakaasti päättänyt kieltää Neuvostoliiton ajan elämässään. Hän käveli kirkkojen ohi, mutta ei mennyt sisälle. Ikoneita oli myös kaksipohjaisen sängyn lautojen välissä. Oli varmasti turvallista nukkua ikoneiden päällä. Isä vietiin Siperiaan mutta ikonit jatkoivat oloaan lautojen välissä Pietarissa. Joskus kovan pakkasen ahdistellessa veli uhkasi polttaa sängyn ja kaikki mitä siinä oli. Ne ikonit ovat nyt seinällä, maassa jossa oli yksi tapa ajatella ja yksi tapa puhua. Kaikki oli jotenkin liian järjestyksessä ja ennalta arvattavissa.

Meillä Pietarissa näkyi jokaisesta ikkunasta kultaiset kupolit. Kellot eivät tosin kilkattaneet ja tuohuksien sijaan myytiin pääsylippuja museoon.

Sitä hän ei halunnut muistaa.