Haluaisitko seisoa kauppatorilla ruokakassia odottaen optioherra tai ministeri?

Liikekeskuksen edessä, bussipysäkin seinään nojaten kerjäläinen rukous huulillaan kerjäsi kolikoita. On joulupaasto ja minä en voinut kävellä ohi. Kourallinen viisicenttisiä, kaksikymmencenttisiä ropisi lähes tyhjän mukin pohjalle. En kadu almujani, vaikka sain paheksuvia katseita. Länsimainen rationalismi sotii kaikkea armeliaisuutta vastaan. Armon ja armeliaisuuden käsite ei kuulu aikaamme ja kulttuuriimme. Ennen, kun ajat olivat vaikeita ja sosiaalihuoltoa ei ollut, ihmiset auttoivat toisiaan. Luulen että olemme kohta historiallisesti taas kohdassa, jossa sosiaalihuolto ei toimi ja armeliaisuuteen emme vielä pysty. On opeteltava uudelleen esi-isien ja äitien sosiaalisia taitoja, taitoja joilla ei saavuteta henkilökohtaista menestystä, vaan joilla autetaan kanssaihmisiä kuten ihmiselle on ominaista auttaa.

Itsenäisyyspäivänä Turun kauppatorilla on taas operaatio ruokakassi. Jonot ovat olleet aina vain pitempiä näissä juhlissa. Toivon että sää ei kurita muutenkin alaspainettuja osallistujia. Kukaan ei varmaankaan haluaisi vapaaentoisesti olla nälkäisten jonossa, kun tiedämme, että rahaa on ruokkimiseen, se nyt vain ohjautuu vääriin kohteisiin, kuten optioherroille ja muille omanedun tavoittelijoille.

Joka itsenäisyyspäivänä, ainakin viiden vuoden ajan, olen hävennyt ortodoksien pienen piirin tekotunnelmaista seurakuntasalin itsenäisyyspäivän juhlaa. On hyvä tietenkin että juhlitaan itsenäisyyttä, mutta voisi sen tehdä toisinkin, varsinkin kun sadan metrin päässä kauppatorilla jaetaan köyhille ruokakasseja. Kummassako juhlassa mahtaa vierailla Jeesus Nasaretilainen? Toivottavasti hän ei paina kaasua Turun kohdalla. Joulukuun kuudes on myös Pyhän Nikolaoksen muistopäivä.

Valmistan keskiaikaisia pipareita. Neilikka, kaneli, muskottipähkinä ja manteli tuoksuvat.