Finlandia palkinto myönnettiin Hannu Väisäselle. Onnea!
Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ajattelen isääni, jo tuon´ilmaisiin mennyttä. Hän oli peräänantamaton ihminen. Sotainvalidi ja monen kivun tuttu. Hän ei koskaan myöntänyt olevansa sairas, ei edes silloin kun lähti viimeisen kerran kotoa kuolemaan. Hänen mottonsa oli: on lähdettävä arvokkaasti ja tyylillä. Kuolemansairas istui auton etupenkillä selkä suorassa ja puku päällä. Etteivät ihmiset pääse sanomaan että häntä vietiin sairasautolla vaakatasossa. Ei, lähtö oli arvokas. Muutaman tunnin päästä hän oli kuollut. Toinen asia jonka muistan oli se, että häntä ei huijattu, ja monta kertaa hän olikin törmäyskurssilla herrojen kanssa. Ei varmaankaan poikkeus ikäpolvensa parissa.
Toinen jonka muistan on runoilija Helvi Hämäläinen, hänkin jo kuollut. Hänkin oli ikäpolvensa edustaja, ehdoton ja intohimoinen. Jotenkin näille ihmisille oli elämän perusarvot kohdalleen. Arvottomana aikanamme heidän muistonsa saa minut häpeämään omaa aikaamme. Me keskustelemme arvoista, vaikka niitä ei olisikaan.
Rahan arvoa ei lasketa!
Hyvää 90-vuotis päivää Suomi!
No comments:
Post a Comment