Olen myöhässä, sillä ristinylentämisen juhla oli viime perjantaina. Sillä on merkitystä.
Olin tänään Turun ort.kirkossa pitkästä aikaa. Porin pappi isä-Jorma oli toimittamassa palvelusta. Tunnelma oli hieno. Kirkkokahvilla tunnelma oli suorastaan vapautunut ja iloinen. Isä-Petrikin oli paikalla ja tunnelma lämpeni entisestään. Tällä seurakunnalla on toivoa.
Toinen opettavainen asia oli kirkon edessä käsiojossa seisova, tärisevä mies. Hän pyysi bussirahaa Naantaliin. Minulla ei ollut, joten vein hänet seurakuntasaliin, koska siellä oli kahvitusrahaa. Kukaan ei antanut, paitsi henkilö, jonka luulin viimeiseksi antavan kenellekään mitään. Opetus oli se, että ei pidä luulla mitään ennen kuin todella tietää mitä kukin on.
Rautatieasemalla oli viimaista, kuten asemilla yleensä on. En tuntenut haikeutta lähtiessäsi. Tulen perässäsi kun aika on.
Maailmalla kohisevat muutoksen tuulet. Minä vanhenen koko ajan. Sammaloidun? Mitä minulla on sammaleita vastaan. Pehmeä luonnonvara.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment