Yhteiskunnassamme on vahva samanlaistamisen vaatimus. Lapsia aletaan arvottaa heti lasten syntymän jälkeen. Kaikki erilaisuus pyritään kitkemään pois, joko lääkityksellä tai sitte syrjäyttämällä marginaaliin, pois normaalista elämästä. Vilkkaat lapset on jo yritetty lääkitä normaaleiksi. Ketä tämä tällainen palvelee? Kohta varmaan ujot lapset joutuvat reippauskäsittelyyn, terapiaan ja sitten pillereitä nielemään. Tällä menolla olemme yhtä kammottavia kuin natsit aikoinaan. Tilanne on toinen, mutta päämäärä sama: Yhdenmukainen uusi ihminen.
Työn ja lasten ohella opiskelevan kertomaa on seuraava termien hämärtyminen. "Ollessani väsynyt minua alettiin verrata autistisiin." Autismi on jotain muuta kuin tilapäinen väsymystila. Nämä arkipäivän psykologisoijat saavat pahaa aikaan, mikäli vastaanottaja eli kuulija ei tiedä, tai ei välitä siitä, mitä termit tarkoittavat.
Toinen asia johon törmätään usein on luonnevika. Aikoinaan Steiner-seminaarissa törmäsin tähän käsitteeseen. Luonnevika vain tuntui olevan aina muissa kuin puhujassa itsessään.
Yhteityökykyinen on päivän sana. Mitähän tämä termi pahimmillaan pitää sisällään? Luultavasti alistumista, miellyttämistä ja omannäkökohdan kieltämistä vahvemman hyväksi. Parhaimmillaan se tarkoittanee yhteityötä yhteisten päämäärien hyväksi. Tässä ei ole mitään pahaa.
Miten siivota pois silmistä erilaisuus. Siinä mietittävää tasapäistäjille. Sitä ennen kaikki rumat, lihavat, laihat, vammaiset, mustat, vääräuskoiset, hullut ja muut häiritsevät ominaisuudet kukoistakoot!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment