Koskematon lumimaisema. Eilinen pakkanen ja viima tuntuivat kylmiltä. Aurinko paistoi kirkkaana marraskuisessa alastomuudessa. Yöllä sää lauhtui ja jäniksenjäljet tekivät vanhan koiran levottomaksi.
Jos asuu maalla, syrjäisessä paikassa, on oltava koira. Ei siksi että olisin koiraihminen, pelkäisin tai haluaisin seuraa, vaan siksi että pihapiirissä on oltava koira. Asiallinen koira, jolla puhutaan kuin vertaiselle, lässyttämättä. Jos olisin koira, purisin jokaista lässyttäjää nilkkaan, tai pissaisin kengille.
Pitäisi käydä Arkangelissa, niin tietäisi miltä se näyttää. Virtuaalimatkailu ei riitä.
Arkangelin aika on läsnä ja kiehtoo mieltä. Talvi lienee siellä karu ja kesä viileä.
Niin kuin elämä yleensä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment