Dostojevskia kiinnosti suuresti ohjaajavanhuksen risti, sillä tuhansien ihmisten syntien kuuleminen on raskas risti. Eräässä kertomuksessaan Dostojevski antaa nimettömän Ohjaajan tunnustaa: "Kaksikymmentä vuotta olen kuunnellut ihmisiä, tuhansia ihmisiä ja tutustunut siihen, minkä ihminen piilottaa perimmäiseen sielun nurkkaan, mutta vielä nytkään en kykene tyynesti kuuntelemaan, vaan minut valtaa väristys. Tällaisina hetkinä menetän sen hengen, jolla lohduttaisin ihmistä, sillä joudun tarkkailemaan itseäni ja huolehtimaan siitä, että pysyn nöyränä kuunnellessani sielun salaisuuksia."
On vaikea sanoa, ovatko nämä Dostojevskin sanoja,vai onko joku Ohjaaja kertonut hänelle näistä asioista. Optinan luostarin Ohjaajat ovat puhuneet tästä ohjeenantajan rististä. Optinan Ohjaajan Nektarin hengellinen lapsi on merkinnyt muistiin seuraavan keskustelunsa: " Joutuuko Ohjaaja ottamaan kannettavakseen synnintunnustuksella kuulemansa synnit ja kärsimykset?" " Kyllä, sinä olet ymmärtänyt tämän asian ja siksi vastaan sinulle. Minun on pakko tehdä niin, ottaa kannettavakseni, koska muuten en voi antaa toiselle kevennystä. Niin paljon kannetaan syntiä ja surua, että siitä kasvaa kivivuori, ja sinusta tuntuu ettet enää hallitse sitä vuorta ylläsi, mutta vaikeimmalla hetkellä saat armon, ja kivet lentävät kuin lehdet syksyllä, ja sinä saat voimia ottaa vastaan synnintunnustusta."
No comments:
Post a Comment