Huomenna Teofaniassa saa siunattua vettä, niin kauan kuin riittää. Kerran olin hyvin käyttäytyvä ja jäin ilman. Nyt olen luovuttanut; missä on sydämesi, siellä on lähteesi.
Onneksi meillä ei enää polteta noitia roviolla. Vaikka arvatenkin monen tekisi mieli päästää pahat pihalle vihaamistaan henkilöistä. Katselin ruotsalaisten tekemää dokumentti-fiktiota ruotsalaisista noitavainoista. Vähempikin verellä mässäily olisi riittänyt todellistamaan ajan pimeyttä. Oiva keino päästä eroon tyttäristään, vaimoistaan, sukulaisakoista ja anopeista. Puhumattakaan muista hankalista naisista. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia olivat naiset jotka säästyivät vainoilta? Heillä oli varmasti vara valita kosijoista, sillä harvaksi olivat joidenkin kylien naimattomat naiset käyneet.Tuttavani pohti kirkosta eroamista ääneen. Seurauksena oli että mennessään kirkkoon eräs oikeauskoinen äsähti: "Mitähän tuokin täällä tekee!" Ajattelin että mitähän minäkään täällä teen kun noin kamalaa porukkaa täällä vahtia pitää. Sellaisia ne ovat nuo oikeauskoiset, entiset luterilaiset. Kirkkoherrojen tyttäret ja muut päsmärit.
Lopuksi luterilaisesta lastenkerhosta kuultua. Kirkkoherra puhui lapsille ja sanoi:" Miten on lapset, jos te olette suloisia pikkulampaita, niin mikä minä sitten olen?" Tomera lapsi vastasi:"Pässi".
No comments:
Post a Comment