Divarista löydettyä

Helsingissä on hyviä antikvariaatteja. Eräästä sellaisesta löytyi Vanhan Valamon historia. Perikunta oli ilmeisesti kantanut divariin vanhoja kirjoja. Kirjan välissä oli kuvia, vanhoja kirjeitä venäjäksi ja lehtileikkeitä menneiltä vuosilta. Kirja itsessään on lumoava ja kuvat ovat hienoja ja nostalgisia. Kirjassa sivutaan hieman myös Konevitsan luostaria.
Konevitsan historiassa ennen munkkien tuloa oli pakanallinen hevosuhriuskonto. Munkit karkoittivat sortat eli pahathenget pois saaralta ensin Sortanlahteen ja sitten Sortavalaan. Valamonsaarella on oletettu olleen härkienuhraajia, mutta tästä ei voida olla varmoja. Kalastajia on tiettävästi ollut jo viikinkiajalla. Joka tapauksessa munkkien myötä tuli kristillisyys Valamon saarelle.

Maanomistusoikeudet aiheuttivat myöhemmin luostarille hankaluuksia, koska Konevitsan luostari oli suhteellisen lähellä. Keisari päätti antaa lain luostarien maanomistuksesta. Heillä ei saanut olla hallussaan maata enempää kuin jo oli. Ruotsalaiset sotilaat tuhosivat luostarin perusteellisesti ainakin kerran. Mutta luostari rakennettiin uudelleen. Tämä pintaraapaisu maallisesta historiasta. Hengellinen historia onkin sitten asia erikseen.

Kirjassa on hieno kuva, muiden kuvien joukossa, Käsittätehdystä Kristus-ikonista. Käsittä tehty ikoni on mahdollisesti Munkki Dosifein maalaama ja tehty 1900-luvun alussa.

Toisessa kuvassa: Pyhittäjäisät Sergei ja Herman, 1700-luvun Valamo keskellä. Ylhäällä Kristuksen kirkastuminen. Öljymaalaus 1700-luvulta.