Yöllä salamoi tiuhaan. Tuuli rajusti ja satoi. Laskin salamoita sadoittain. Laitoin pimeässä auki olevia ikkunoita kiinni. Mies nukkui kuin pieni porsas häiriintymättä. Kerrankin oli hieno luonnon valotaide nähtävänä, tämän hän missasi.
Muistan lapsuuteni ukonilmat mummolan mäellä. Talo oli kalliolle rakennettu ja se tärisi ihanan pelottavasti ukonilmalla. Talo oli, ja on vieläkin, korkealla mäellä josta näkyi kauas. Ukonilman aikaan sade peitti maiseman ja järvi näytti olevan yhtä sateen kanssa. Olo oli kuin Nooan arkissa.
Taas yksi entinen koulu myytävänä Ilomantsissa. Omaa, entistä koulua ei ole enää olemassakaan. Saati myytävänä. Kaikki maallinen katoaa aikanaan tai käy tarpeettomaksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment