Elokuu I

Vaimea klassinen soi jossakin. Elokuu aluillaan ja mustikkametsässä käy kuhina. Huoli mustikoiden ja muiden metsämarjojen mätänemisestä metsiin on turhaa sillä karhut syövät marjoja, erityisesti mustikoita, paljon. Mustikat ovat karhuille talvihorroksen aikana sisäsäilöttyä suoja-ainetta, kertoi miesääni radiossa.

Viikolla kohtasin hurmaavan vanhan puutaloasunnon joka suorastaan syleili hyrinällään. Huoneistossa oli asunut yksinäinen naistaitelija. Jostain syystä hän oli purkanut kakluunit (kaakeliuunit) ja laittanut kaakelit huolellisesti säilöön kellariin. Tarvitaan vain muurari joka osaa hommansa ja palauttaa uunit paikalleen.

Sitten oli yksi mutta. Kovalla sateella, silloin tällöin, oli vesi tulvinut kivijalasta kellariin kolmen vuoden ajan. Oliko asunto ollut tyhjillään, sitä ei voi tietää. Viime vuonna oli ruiskutettu vuotokohtaan uretaania. Home ei tuoksunut vaikka kuinka haisteli.

Pihasuunnitelma oli kuulemma tekeillä. Pelästyin vanhojen istutusten puolesta, sillä olen lopen kyllästynyt toinen toistaan oudoimpiin pihan kunnostus operaatioihin, joihin saadaan uppoamaan rahaa. Pienemmällä budjetilla saisi järkevästi ja pihojen ominaislaatua tutkaillen tyylikkäitä ratkaisuja. Olen huomannut että yhtiövastikkeet ovat niissä puutaloissa halvemmat, joissa isännöitsijä asuu myös itse.

Oman omakotitalon pihalleen saa jokainen tehdä melkein mitä haluaa, mutta esimerkiksi nurmikon väkisin pito sammaloituvalla tontilla, jossa on suonsilmäke tai vanha kaivonpaikka, ei ole järkevää.

Yöt ovat nyt samettisia, pimeitä ja lämpimiä.