Lintu kopsahti ikkunaan. Se oli pökertynyt ja sen siipi härötti pahasti. Naapurin keltainen kissa lusmuili heinikossa, odotti melkein varmaa paistia. Lintu lähti valumaan viistoa ikkunalautaa pitkin ja juuri kun luulin sen putoavan maahan, se nousi siivilleen huterasti, mutta kuitenkin. Kissa teeskenteli välinpitämätöntä omalle pihalleen asti.
Viime kesänä oli mustia perhosia roimasti. Tänä kesänä en ole niitä nähnyt, paitsi eilen kun ripustin ikkunaverhoa huterien tikkaiden päässä katontajassa, silloin se lensi ikkunaan ja ohi kuin musta verjo. Rupesin taikauskoiseksi ja laskeuduin alas tikkailta, sillä mustan perhosen näkeminen tikapuilla tietää pahaa.
Omituinen kesä. Viiniköynnös teki kuolemaa koko kesän, mutta nyt se on tehnyt isoja lehtiä ja kasvattanut vartta. Jos olisi lämmin syksy, se kasvaisi ja olisi vihreä pitkään. Toivon ainakin olevan.
Nuori nuohooja oli reipas ja toimelias. Hän ehtii opettaa käydessään miten uuneja lämmitetään oikein. Kunnioituksesta ammatti-ihmistä kohtaan olen nöyrä oppilas, vaikka olenkin lämmittänyt uuneja koko elämäni. Aina oppii uutta jos malttaa kuunnelle.
Jokaisessa talossa pitäisi olla sydänmuuri joka lämmittää silloinkin kun muut lämmityslaitteet lakkaavat toimimasta.
No comments:
Post a Comment