1960-luvun lopulla, hyvinkin nuorena, luin Marianne Alopeuksen Pimeyden ydin kirjan.
Sen vaikutus oli järisyttävä. Jotkut sanovat sen olevan aatemaailmaltaan vanhentunut. Ihmettelen miksi? Kirjoja voidaan tulkita näköjään aina kulloisenkin ajan poliittisen tilanteen mukaan. Minulla on kyseinen kirja jossakin tuhansien opusten sekavassa joukossa. Kirjastosta sitä saa ainoastaan varastokappaleena. Tai ainakin sai vielä pari vuotta sitten.
Näin Euroopan unionin aikana se näyttäisi olevan hyvinkin ajankohtainen. Se on ajankohtainen myös siksi että muukalaisviha ei suinkaan ole poistunut, vaan lisääntynyt. Ihmiset kannattelevat ideologioita, mutta kannatteleeko ideologia ihmistä? Lopultakin kyse on vallasta, rahasta ja heikommassa asemassa olevien hyväksikäytöstä.
Vähemmistöt ovat myös edustettuina tässä kirjassa. Itse Mirjam edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa, jonka hän tuntee ahdistavaksi. Säätyläissyyden aika ei ole vielä päättynyt ja se edustaakin väistyvää maailmaa.
Voi olla että kirjan tapahtumien aika oli ylipäätään ahdistava koko Euroopassa. Nationalismin nousu ja maamme sivistyneistön asenteet luovat vastapainon rakkuden ja humaanin ajattelun maailmalle. Kirjan alku on yksi kauneimpia ja koskettavampia kuvauksia rakkaudesta ja ystävyydestä.
Juutalainen Juri katoaa tiedustelupartion retkellä sodassa. Ruumista ei löydy ja jäljelle jää epätietoisuus. Mirjam alkaa vaellusvuotensa Euroopassa, hän etsii ja tuntee muukalaisuuden sielussaan.
Kirjassa on mystiikka, tai sitten luon sitä itse.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment