Joulun alla IV

Aaton aatto. Lunta maassa ja pikkupakkasta. Pöllytin räsymatot lumessa aamulla aikaisin. Mies paistaa kinkkua ja se on ylen tärkeä toimitus.

Joulukuusia on kaupunki täynnä. Meille sellaista ei mahdu ja se ei haittaa sillä tärkeintä on asenne. Asennetta oli myös isoisälläni kun hän kävi kuusen taloonsa. Joka joulu toistui sama kuvio: mummo räpätti kuusen hakemisesta hyvissä ajoin ja muistutti asiasta riittävästi. Ukki käytti mahtiaan ja toi aina kuusen viimetipassa. Lasten ja nuorten tehtävä oli koristella kuusi ja ripustelimme koristekarkkeja, koristenauhoja ja tähti, se oli kunniatehtävä muistaakseni Paavolle, isäni pikkuveljelle. Vainajia ovat jo useimmat noista jouluihmisistäni. Äitini elää porskuttaa vieläkin 89 vuotiaana. Lapsuuteni kylän tuvat ovat nykyään muuttuneet kesäasunnoiksi.

Mummo oli joulumme sielu ja ruumis. Hän piti "jouluvehtaamisesta" ja aina joulusaunan jälkeen hän katosi pesemään miestin villasukkia saunaan. Sen aikan tuli jouluakka joka tanssi ja lauloi ja oli hyvinkin hauska. En muista että meillä olisi luettu jouluevankeliumia, tai sitten en vain muista. Yleensä muistan kaikki kauniit ja juhlalliset hetket koska olin hyvin teatraalinen ja ihanteellinen lapsi. Minulla oli idea vähän jokaisesta asiasta.