Kuuntelin aamupäivällä radiosta ohjelmaa jossa prof. Veijo Hietala puhui hänelle tärkeistä tapahtumista ja valokuvista. Olen istunut aikoinani hänemkin luennoillaan ja hän on kyllä hyvin läsnäoleva ja jopa tunteikas ihminen. Hänessä on annos nöyryyttä.
Samalla kun kuuntelin, etsin täyteen tungetuista kirjahyllyistämme kadonnutta kameran laturia. Löysin paljon poltettavaa paperia ja vanhoja lehtiä hyllyn takaa. Meillä on kirjoja paljon, ehkä liikaa. Mitä pitäisi tehdä 1960 luvun kotimaiselle proosalle? Laturia en löytänyt ja nyt on tehtävä "joulusiivous" perusteellisemmin.
Veijo Hietala puhui kauniisti Valamosta ja Lintulasta, luostarista ja lapsuudenkodistaan. Enkelit hänen kanssaan.
Minulla ei ole jouluhysteraa. Lahjoja pitää antaa lapsille ja vanhuksille ja Pelastusarmeijalle.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment