Viattomien lasten päivänä

Onnellinen lapsuus lienee harvojen etuoikeutettujen lasten osa maailmassamme. Meillä hyvinvointivaltion asukkailla olisi kaikki edellytykset antaa lapsillemme niin aineellinen kuin henkinenkin onnellisuus. Mutta se ei vain toimi, sillä lapsen edun edelle ajaa aikuisten itsekkäät pyyteet ja joskus jopa suoranainen pahuus. Ihminen on eläin, joka joskus tuhoaa ja tappaa omat lapsensa. Sodissa ja nälänhädissä kuolee lapsia ja muita siviilejä aina.

Lapsikauppa tuhoaa lapsia enenevässä määrin. Toivon ettei lapsibordelleja laillisteta missäänpäin maailmaa koskaan. Halujen ja himojen häilyvä raja on ahneuden samentama bisnes. Uskovaisetkin hyökkäävät homoja vastaan, mutta eivät lähde ristiretkelle lapsikauppaa ja lasten tuhoamista vastaan. Onko lasten hyväksikäyttö niin vanha ja jokapäiväinen tapa, ettei siitä edes Kristittyjen omatunto herää.

Me kyllä jaksamme kantaa huolta naapurin kakaroista ja huonoista vanhemmista, mutta tukea ja välittämistä siihen ei sisälly. Naisten empatia herää merkillisesti vasta sitten kun tapahtuu jotain peruuttamatonta. Tällainen empatia nostaa kummasti omaa itsetuntoa. Tuli vain mieleen Täällä pohjantähden alla kirjan henkilö Leppäsen Aune: hän kylän huono nainen, oli vihdoinkin tullut raskaaksi. Kylän naiset alkoivat empaattisiksi ja kantoivat ruokaa Aunelle. Aune oli palkinnut heidän toiveensa tulemalla raskaaksi. Oliko kyseessä hyvyys, vai oman paremmuuden osoitus?

Muistan eräässä lastenkeskuksessa eräästä ohjaajasta levitettiin jopa juttua, että hän käytti hyväkseen lapsiaan, koska mies oli paljon poissa kotoa. Se oli perätöntä pahuutta saada pois liian totuudellinen työntekijä. Joku roti sentään pitäisi työpaikkakiusaamisellakin olla, vaikka miten haluaisi miellyttää jotakin "johtajaa."



Steiner-kouluissa eivarmaankaan ole näitä ongelmia? Luulisi ainakin että opettajat, vanhemmat ja lapset olisivat kaiken tällaisen yläpuolella.

Lapset perivät maapallon, missä tilassa se mahtaa silloin olla?