Elämän rupiset realiteeti uhkaavat pinnallisuutta

Joulukortit kirjoitettu. Mies organosoi tämänkin hienosti, ilman paniikkia. Minulta yleensä hukkuvat osoitteet jonnekin, mutta näin sujuu kuin tanssi. Vuosi vuodelta lähetettävät korttipinot pienenevät. Uskollisimmat ihmiset säilyvät, tapahtui mitä tahansa.

Jos ihmisillä ei ole muuta huolta kannettavaksi kuin onko tukka hyvin ja habitus hallinnassa, niin suosittelen matkaa elämän rupisiin realiteetteihin köyhyyden, sorron, riiston ja nälän maailmaan. Siellä kummasti laskeutuu maan päälle pinnallisuuden pilvistä. Anna Pelastusarmeijan joulupataan roposi sinäkin.

Tässä kuvassa pormestari yrittää lepytellä erästä hyvin taiteellista säätyläisnaista huutelemalla raatihuoneen ikkunasta.

Ja tässä säätyläiskaunotar on nokka pystyssä ja nokkaantunut kun jäi huomiotta pormestari taholta aikaisemmin. Hänet nyt olisi kertakaikkiaan pitänyt huomata.

Vanhan Suurtorin viimeinen vanhanajan joulumarkkinapäivä on tänään. Ainoa ostokseni tähän mennessä ovat virolaiset villapitsisormikkaat ja nuorten työpajan kierrätys korvakorut.
Suomi-Viroseuran tilassa ihastelin katajaista puupitsiä; lusikan ja voiveitsen pitsit olivat miniatyyrisen pientä ja taidokasta käsityötä. Minä en ainakaan raaskisi laittaa niitä käyttöesineeksi.

Markkinoilla on myös joulukuusenkoristeiden vaihtokoju. Pakkasukko vierailee vetisessä ja kosteassa säässä tänään.