Rautalehtiä piironkien päällä

Joulukuun viides päivä. Harmaata ja lämmintä. Jokirannan puut kuin kuoleman symbolit:riisutut ja liikkumattomat. Huomenna on joulukuun kuudes ja kansa on juhlallista, arvokasta ja vakavaa. Suomalaiset ovat hyvin totista kansaa. Ja taas Kumpujen kätköistä mullasta maan, isät katsovat poikiaan... Äideistä ei puhuta mitään sillä he synnyttivät lapsensa kuolemaan taisteluissa ja sodissa. Rautalehtiä oli runsaasti piironkien päällä.

Torilla jaetaan leipää ja vaatteita tarvitseville. Heitä on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Kuilu köyhyen ja rikkaiden välillä syvenee juoksuhaudaksi jonka yli ei voi hyppiä. Köyhyydellä ei ole kotimaata eikä paikkaa. Enää ei ruotsinkielisissä kouluissa opeteta että köyhiä on ainoastaan Raja-Karjalassa. Siellä köyhät kylläkin omistavat metsää ja peltoa, useimmat ja siten selviytyvät kriisioloissakin. Köyhyyden käsite ja asenteet ovat muuttuneet, toivottavasti. Toivottavasti myös nationalismi pysyy aisoissa

Tämä kuva on erään päiväkodinikkunasta. Onneksi meillä on vielä päiväkoteja. Paloturvallisuus syistä en sytytä itsenäisyyskynttilää ikkunalle. Puutalossa on kynttilä laitettava lasipurkin pohjalle ja mieluiten ulos.